Somalimaa

Solidaarisuuden työ Somalimaassa alkoi vuonna 2000. Olemme ainoa suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö, jolla on ollut jo yli 20 vuoden ajan pysyvä toimisto Somalimaassa.

Somalimaa irrottautui Somaliasta vuonna 1991, mutta maata ei ole kansainvälisesti tunnustettu omaksi valtioksi. Tämä vaikeuttaa kahdenvälisten yhteistyösuhteiden sopimista muiden valtioiden kanssa, ja Somalimaa onkin riippuvainen koko Somalian kehityksestä ja rauhanrakentumisesta. Viime vuosina kansainvälistä rahoitusta on suunnattu entistä enemmän Etelä-Somaliaan ja Somalimaan osuus rahoituksesta on pienentynyt.

Somalimaa kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin. Monet somalit pakenivat 1990-luvulla käydyn sisällissodan jaloista ja myöhemmin taloudellisen ahdingon ja maailman korkeimpiin kuuluvan työttömyysasteen vuoksi naapurimaihin ja Eurooppaan. Eurooppaan päästyään he auttavat kotimaahan jäänyttä perhettä lähettämällä rahaa. Diasporasta lähetetyllä rahalla on rakennettu muun muassa kouluja ja sairaaloita ja parannettu teiden kunnossapitoa.

Somalimaata piinaa ankara kuivuus

Somalimaassa kärsitään sääolosuhteiden ääri-ilmiöistä vuosittain. Vuosina 2015-16 Somalimaa kärsi äärimmäisestä kuivuudesta. Katastrofin seurauksena yli 90 % ihmisistä söi päivittäin liian vähän. Käytännössä kaikki pintavesilähteet ja matalat kaivot olivat kuivuneet. Matkaa lähimmälle kaivolle saattoi kertyä yli 100 kilometriä. Vettä tuotiin kyliin tankkiautoilla ja veden hinta nousi 400 %. Ruuan hinnat nousivat 50-70 %. Suurin osa tuotantoeläimistä kuoli ja perheet menettivät kaikki säästönsä. Koko Somalian alueella yli 700 000 ihmistä jätti kotinsa nälän takia.

Vuonna 2017 satoi kohtalaisesti ja lämpöaallot eivät pitkittyneet. Tilanne paheni jälleen keväällä 2018, kun trooppinen hirmumyrsky aiheutti suuria tuuli- ja tulvatuhoja. Loppuvuoden 2018 sateet olivat merkittävästi normaalia vähäisempiä ja keskilämpötila nousi huippulukemiin. Kevät 2019 oli Somalimaassa kuivin ja kuumin sitten vuoden 1981. Sateiden vihdoin alettua tilanne näytti lupaavalta. Valitettavasti loppuvuonna erityisen runsaat sateet ja niiden mukanaan tuoma heinäsirkkainvaasio tuhosivat satoja ja lisäsivät maaperän köyhtymistä.

Epänormaali on Somalimaassa uusi normaali ja toisiaan seuraavien katastrofitilanteiden seurauksena Solidaarisuuden toiminta-alueella kuusi ihmistä kymmenestä oli aliravittuja maaliskuussa 2019. Vuoden 2020 ensimmäiset sateet olivat hyvät. Valitettavasti Somalimaahan odotetaan saapuvaksi uusi heinäsirkkainvaasio, jonka arvellaan osuvan pahimmin Solidaarisuuden toiminta-alueelle.

Ääri-ilmiöiden vaikutus ympäristölle on tuhoisa. Saksalaisen tutkimusten mukaan vuosittain arviolta 10 tonnia hedelmällistä maata hehtaaria kohden menetetään tuuli- ja tulvaeroosion takia. Somalimaassa kuivimmilla alueilla kulutetaan jo uusiutumatonta fossiilista vettä.

Ilmastokriisi osuu kovimmin paimentolaisiin ja maanviljelijöihin, joiden toimeentulo nojaa kotieläintuotantoon ja viljelyyn. Kuivuus näkyy ihmisten aliravitsemuksena sekä karjan korkeana kuolleisuutena.

Ihmisten kunnon heikentyessä myöskin sairaudet, kuten ripulit ja hengitystieinfektiot, jylläävät. Tuhannet paimentolaiset pakenevat kyliin ja kaupungin liepeille etsimään uusia elinkeinoja menetetyn karjanhoidon tilalle.

Pula juomavedestä ja saastunut juomavesi levittää kulkutauteja, kuten koleraa ja ripulia. Pahiten kärsivät kaikista heikoimmassa asemassa olevat: lapset, vanhukset ja sairaat.

Sisäisiä pakolaisia on tuhansia, ja entisiä paimentolaisia ja maanviljelijöitä on asettunut asumaan kaupunkien liepeille slummeihin. Sanitaatio- ja hygieniaongelmien seurauksena kesäkuussa 2017 Somalimaan pakolaisleireillä puhkesi koleraepidemia. Koleraan sairastui yli 15 000 ja menehtyi lähes 300 ihmistä.

Esimerkiksi Solidaarisuuden toiminta-alueella Beerin kylässä kaivojen vesi on edelleen suolaista ja juomakelvotonta. Solidaarisuuden kehitysyhteistyöhankkeessa rakennetun sadevedenkeruualtaan vesi on juomakelpoista ja siten ratkaisevan tärkeää kuivuuskriisistä selviytymisessä.

Somalimaan talous perustuu paimentolaisuuteen

Arviolta 65 prosenttia Somalimaan väestöstä on riippuvaisia kamelien, lehmien ja vuohien tuotannosta. Karjan kuollessa koko maa syöksyy vakavaan hätätilaan, kuten viime vuosina on tapahtunut. Kasvintuotannon parissa työskentelee 20 prosenttia väestöstä silloin kun olosuhteet mahdollistavat kasvintuotannon.

Somalimaassa tuotetaan hirssiä, maissia, hedelmä, vihanneksia ja suitsukepihkaa. Somalimaalaiset perheet ovat pääosin riippuvaisia itse tuotetusta ruuasta, jolloin satovaihtelut vaikuttavat suoraan perheiden ruokaturvaan.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt, erityisesti äärimmäinen kuivuus, ovat Somalimaan maatalouden ylivoimaisesti suurin ongelma. Somalia on listattu maailman ilmastohaavoittuvaisimmaksi maaksi, jolla on myös vähiten valmiutta vastata haasteeseen.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii maanviljelijöiden, asiantuntijoiden ja valtionhallinnon yhteistyötä. Somalimaassa sopeutumista ja ruuantuotantoa hankaloittaa asiantuntemuksen ja osaamisen puute, esimerkiksi maa tarvitsisi omaa tutkimusta ratkaisemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia.

Naisten ääni kuuluviin

Vaikka Somalimaan perustuslaki takaa molemmille sukupuolille yhtenäiset oikeudet, käytännössä miehet dominoivat ja kulttuuriset syyt työntävät naiset pois vallan syrjästä. Naisten kohtaamat esteet johtuvat usein klaanien valta-asemasta yhteiskunnassa. Jopa oikeuslaitoksissa klaanien johtajien väliintulo raiskaustapauksia käsittelevissä rikossyytteissä on esteenä uhrien oikeuden toteutumiselle. Somalimaassa ei myöskään ole perhelainsäädäntöä, mikä alistaa naiset miesten hallitsemaan kulttuuriin ja järjestelmään.

Sukupuolittunutta väkivaltaa pidetään edelleen yksityisenä asiana eikä yhteiskunnan vastuuna. Solidaarisuus tukee naisia saamaan äänensä kuuluviin ja ottamaan vaikeita asioita puheeksi, jotta jäykät sukupuoliroolit voidaan haastaa ja naisiin kohdistuva väkivalta vähenee.

Yksi räikeimmistä tyttöihin ja naisiin kohdistuvista ihmisoikeusrikkomuksista Somalimaassa on sukuelinten silpominen. Edelleen noin 99 prosenttia naisista on silvottu. Silpomisen kieltävää lakia on valmisteltu, mutta ei hyväksytty.

Somalimaassa perinteisesti mies elättää perheen. Kriisien keskellä naisten toimeentulon merkitys on kasvanut, esimerkiksi Hargeisan kaupungin epävirallisella sektorilla toimivat naisyrittäjät kattavat arviolta 60 % kaupungin verotuloista. Kulttuuristen uskomusten lisäksi naisten toimeentulomahdollisuuksia rajoittavat alhainen koulutustaso ja omistusoikeuksien puute. Korruptio ja perinteiset sukupuoliroolit vaikeuttavat naisten pääsyä yrityspalveluiden ja -ohjelmien piiriin.

Hankkeemme Somalimaassa:

• ADO – Agricultural Development Organization (Togdheerin alue, Somalimaa): ADO on Solidaarisuuden pitkäaikainen kumppani Somalimaan ruokatilanteen ja toimeentulon parantamisessa. ADO:n työ keskittyy maatalouden kehittämiseen, ekologisten ratkaisujen edistämiseen, vesivarojen sekä maaperän kunnon parantamiseen. Lisäksi ADO kehittää Somalimaahan siementuotantoa, jotta maan omavaraisuus vahvistuisi.
• NAFIS – Network Against FGM/C in Somaliland (Somalimaa): NAFIS:n työn tavoitteena on saada Somalimaahan silpomisen kieltävä laki. NAFIS lobbaa poliitikkoja, uskonnollisia johtajia ja luo jäsenjärjestöjensä avulla sosiaalista painetta lain säätämiseksi.
• SOYDAVO – Somaliland Youth Development & Voluntary Organization (Togdheerin alue, Somalimaa): Kumppanimme SOYDAVO:n hankkeessa naisille kehitetään Health and Business -koulutusohjelma, jonka yhtenä osana naisille ja miehille välitetään tietoa naisiin kohdistuvan väkivallan haitoista ja keinoja ratkaista perheen sisäisiä ristiriitoja ilman väkivaltaa. Miesten kanssa keskustellaan naisten taloudellisen roolin kasvattamisesta perheessä ja yhteisössä. Erityisen tärkeää on löytää yhteisiä ratkaisuja, joissa ovat mukana sekä naiset että miehet. Suurin osa hankkeen naisista elää pysyvästi pakolaisleireillä. Heidän mahdollisuutensa vaatia oikeutta ovat muuta väestöä heikommat. Osa koulutukseen osallistuvista naisista saa lisäksi räätälöityä tukea pienyrittäjyyteen.