Lukuaika: 6 min
Kuivuus on luonnollisesti yksi nälänhädän isoimmista katalyyteista, mutta taustalla on monia muitakin tekijöitä. Mistä kaikesta Itä-Afrikan ruokakriisissä on siis kyse?
Konfliktit ovat suurin uhka ruokaturvalle: suurimmassa osassa nälänhädästä kärsivistä maista on käynnissä myös konflikteja, arvioi esimerkiksi African Centre of Strategic Studies. Konfliktit tuhoavat satoja, estävät kuljetuksia ja häiritsevät ruokamarkkinoita. Solidaarisuuden toimintamaat Kenia ja Somalimaa eivät valitettavasti tee poikkeusta. Esimerkiksi Kenia on yli 40 heimon multietninen valtio, jossa eri etnisten ryhmien jännitteet muuttuvat toisinaan konflikteiksi ja häiritsevät ruuantuotannon ketjuja. Somalimaassa ongelma on yleinen turvattomuus. Kuivuus ja al-Shabaabin kaltaiset terroristiryhmät ovat pakottaneet lukuisat ihmiset liikkeelle: esimerkiksi Togdheerin alueen 350 000 asukkaasta yli puolet oli keväällä 2022 sisäisiä pakolaisia. Tilanne aiheuttaa valtavaa kuormitusta maan ruokaturvalle ja ajaa esimerkiksi paimentolaisia keskinäisiin konflikteihin, kun ihmiset liikkuvat ruuan ja parempien laidunmaiden perässä.
Mikään ei kasva tai elä ilman vettä. Neljä peräkkäistä epäonnistunutta sadekautta ovat kutistaneet ja tuhonneet satoja, pienentäneet maidontuotantoa ja yli yhdeksän miljoonaa karjaeläintä on kuollut tai jouduttu lopettamaan kuivuuden takia. Itä-Afrikassa nyt koettu kuivuus on pahin 40 vuoteen.
Miksi sadekaudet sitten ovat epäonnistuneet niin monta kertaa?
Lyhyt vastaus: La Ninan takia.
La Nina on sääilmiö, joka toistuu ajoittain Tyynellämerellä viilentäen Etelä-Amerikan lämpötilaa ja nostaen lämpötiloja Itä-Afrikan alueella. Yleensä vuosittainen ilmiö on ilmastonmuutoksen vuoksi alkamassa jo kolmatta vuotta peräkkäin ja sen odotetaan pilaavan myös seuraavan sadekauden, pahentaen nälänhätää entisestään.
Veden saatavuudella on myös suora yhteys tyttöjen asemaan: matalavetisimmät kaivot ja pohjavedet ovat kuivuneet ja jopa kymmenien kilometrien vedenhakumatkat asettavat tytöt ja naiset vaaraan. Ruoka- ja vesiturvan järkkyminen tyhjentää myös luokkahuoneet, sillä perheen tytöt joutuvat opiskelun sijaan kantamaan vastuuta perheen ruuan ja veden hankinnasta.
Monimiljoonaiset aavikkoheinäsirkkaparvet tuhosivat viljelyksiä ja söivät karjan rehut reiteiltään Keniassa ja Somalimaassa vuosina 2019–2020.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa Henkilön Solidaarisuus (@solidaarisuus) jakama julkaisu
Henkilön Solidaarisuus (@solidaarisuus) jakama julkaisu
Heinäsirkkaparvet ovat Afrikassa iso vitsaus, jotka syntyessään voivat tehdä isonkin kolhun ruokaturvaan. Tämä oli ensimmäinen kerta 70 vuoteen, kun aavikkoheinäsirkat vaelsivat Itä-Afrikkaan – yllättäen kaikki alueen valtiot melko täydellisesti. Tilanne on nyt parempi: FAO:n kanssa organisoitujen myrkytysten ja seurannan myötä sirkkoja ei tällä hetkellä Itä-Afrikassa ole.
Yksi tärkeimmistä reiteistä kenialaisten ja somalimaalaisten ruokapöytään kulkee Mustanmeren satamien kautta. Molemmat maat ovat olleet erittäin riippuvaisia Ukrainan viljantuonnista ja sota keskeytti tuonnin kuukausiksi. Ensimmäinen viljalaiva sitten sodan alkamisen saapui Itä-Afrikan sarven Djiboutiin elokuun viimeinen päivä – liki puoli vuotta sodan alkamisesta.
Kenian ja Somalimaan on hyvin vaikea hankkia viljaa markkinoilta, kun markkinahinta kasvaa varakkaampien valtioiden turvatessa omaa ruuansaantiaan. Esimerkiksi aiemmin mainitun, Djiboutiin rantautuneen Brave Commander -aluksen viljalasti oli World Food Programmen kovan lobbauksen ja hätäavun ansiota.
Ukrainan sota heijastuu myös ruuan hintaan: Suomesta tutut inflaatio ja kuluttajahintojen kasvu vaikeuttavat ruuan hankintaa myös Itä-Afrikassa. Esimerkiksi tärkeän maissijauhon hinta Keniassa nousi kesäkuussa 15,6 %. Viidessä vuodessa sen hinta on 2,5-kertaistunut. Samaan aikaan Kenian inflaatiotahti lähentelee 10 prosenttia, mikä syö ihmisten ostovoimaa. Keniassa monet ovat joutuneet kolmen päivittäisen ruokailun sijaan tyytymään enintään yhteen ruoka-annokseen päivässä.
Ilman vettä mikään ei kasva, mutta harvoin kasvaa ilman rahaakaan. Monet Kenian maanviljelijät ovat useimmiten keskittyneet kahvin kaltaisten rahakasvien viljelyyn korkeamman tuoton perässä; yleensä ruokakasveja kasvattavat ennen kaikkea naiset. Näille kasveille ei kuitenkaan ole kaikkialla vakiintuneita markkinoita tai tukitoimia, vaan ruokaa on kasvatettu ennen kaikkea omaan tarpeeseen.
Sen sijaan ruokaa on tuotu paljon esimerkiksi Euroopan ylijäämävarastoista, joiden hintaa vastaan paikalliset viljelijät eivät ole voineet kilpailla.
Tämän myötä esimerkiksi Somalimaan omavaraisuusaste on jäänyt noin puoleen vaaditusta ravinnosta. Haasteet ovat ilmeiset: Somalimaan ruokaturva on riippuvainen kansainvälisistä ruokamarkkinoista. Kun ne ajautuvat kriisiin, on myös Somalimaa ongelmissa.
Kuusi isoa faktaa: tällaisen listauksen edessä on helppo luovuttaa.Mitä ihmettä tällaiselle ongelmien vyörylle voi tehdä?
Onneksi vastaus on helppo: aina voi tehdä parhaansa auttaakseen. Voit levittää viestiä. Voit tukea järjestöjä, jotka vievät humanitaarista apua alueille.
Tai kuten me toivomme, voit tukea meidän työtämme. Kun tuet Solidaarisuutta, tuet rakenteiden kehittämistä ja kestävää muutosta sekä itäafrikkalaisten valmiutta itse vastata tuleviin kriiseihin.
Me keskitymme paikallisten kumppanien kanssa tekemässämme työssä ennen kaikkea naisten kestävän toimeentulon ja ruokamarkkinoiden rakentamiseen. Meidän kauttamme olet esimerkiksi varmistamassa, että
Me olemme kumppaniemme kanssa rakentamassa vahvempia ja sitkeämpiä yhteiskuntia, joissa naiset saavat valjastaa potentiaalinsa omaan ja yhteisönsä käyttöön. Liity mukaan.
23.06.2022 Jenna Kettunen
Viestinnän asiantuntija
045 783 662 36
teemu.hakoniemi@solidaarisuus.fi
23.10.2024 Heidi Suotsalo
10.10.2024 Tuulia Perttula
08.10.2024 Teemu Hakoniemi