05.05.2022

Rakkaudesta se hevonenkin potkii – harmiton letkautus vai pohja väkivallalle?

Joka kolmas nainen on kohdannut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Väkivalta on äärimmäinen esimerkki naisten kehoihin kohdistetusta kontrollista, jonka perustukset ovat asenteissa ja arkisissa puheissa, harmittomilta tuntuvissa letkautuksissa ja sanonnoissa.

Naisten kehoja kontrolloidaan monella tavalla. Esimerkkejä erilaisista kontrollin muodoista ovat vaikkapa median rummuttama ihanteellisen naiskehon malli, väkivaltaa normalisoivat vitsit ja sanonnat tai raiskauksen uhrien syyllistäminen. Kontrolloinnin tavoitteena on asettaa nainen tiettyyn muottiin, ”oikeaan” ja hyväksyttyyn tapaan olla nainen.

Naisten kehojen kontrollin perustana ovat naisvihamieliset asenteet, jotka normalisoituvat esimerkiksi harmittomilta tuntuvissa letkauksissa ja sanonnoissa. Asenteet tulevat näkyville niin arkipäiväisissä tilanteissa, että niitä on usein hankala huomata. Letkautuksia, vitsejä ja kommentteja pukeutumisesta. Huutelua, luvatta koskettamista. Harmittomilta tuntuvat sanat ja teot normalisoivat naisten kehojen kontrollointia ja pahimmillaan ruokkivat väkivallan kulttuuria.

Asenteet näkyvät sanoissa

Syvällä kytevät naisvihamieliset asenteet tulevat usein näkyviin viattomiksi naamioituvissa vitseissä ja sananparsissa. Tutut sanonnat, kuten “rakkaudesta se hevonenkin potkii” vaikuttavat vaarattomilta, mutta ovat esimerkkejä puhetavasta, joka oikeuttaa ja romantisoi tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Naiskehojen kontrollointiin tähtää myös vaikkapa pohdinta siitä, mitä raiskauksen uhrilla oli päällään: varmista, että pukeudut ”oikein”, tai sinuun kosketaan. Ydinviestinä raiskatun naisen pukeutumisen spekuloinnissa on, että ”vääränlaisena” uhri on itse aiheuttanut ja jopa ansainnut väkivallan.

Median rooli naiskehojen kontrollissa on merkittävä. Kuinka naisten tulisi pukeutua, jotta heidät otettaisiin vakavasti? Millaiseen muottiin sopivat kehot kelpaavat? Entä millainen ja miten puettu keho ansaitsee koskemattomuuden?

Kampanja #EiKuuluSulle vaatii loppua naisten kehojen kontrollille >>

Puheet normalisoivat kontrollia

Kun on riittävän monta kertaa kuullut naisen paikan olevan hellan ja nyrkin välissä, asia normalisoituu. Raiskauksen uhrin oma osuus kokemassaan väkivallassa muuttuu tavalliseksi pohdinnan aiheeksi, kun raiskauksen uhrin pukeutumista käsitteleviä artikkeleita on lukenut riittävästi. Sanat rakentavat vankan perustan ahdistelulle, luvatta koskemiselle ja pyytämättä lähetettäville seksuaalisille kuville.

Kontrolli kiristyy äärimmilleen silloin, kun sanoista rakennetun pohjan turvin siirrytään tekoihin ja kuvaan astuu sukupuolittunut väkivalta, kuten raiskaukset ja väkivalta lähisuhteissa. Naisvihamielisten asenteiden suojissa väkivalta saa kukoistaa: naisiin kohdistuva väkivalta on eräs laajimmin levinneistä ihmisoikeusloukkauksista maailmassa, ja se koskettaa Suomessakin joka kolmatta naista jossain vaiheessa elämää.

Voidaanko kontrolli murtaa?

Entä jos kukaan ei kahvihuoneessa nauraisikaan ”hauskalle” heitolle naispoliitikon kehon koosta tai siitä, kuinka treffikumppani ”antoi ymmärtää, muttei ymmärtänyt antaa”?

Väkivaltaisten asenteiden perusta on murrettava huomautus ja sananparsi kerrallaan. Kontrollista ja väkivallasta vapaata kulttuuria jokainen voi arjessa edistää parhaiten puuttumalla tilanteisiin, joissa naiskehojen kontrolliin tähtäävät asenteet tulevat näkyviksi.

Yhdessä, nauramatta jätetty vitsi kerrallaan, voimme siirtää naisten kehoihin kohdistuvan kontrollin historiaan.

Osallistu kampanjaan ja vaadi loppua naisten kehojen kontrollille >>

Testaa tästä, tunnistatko tilanteet, joissa naisten kehoja kontrolloidaan!

 

[rid=368912]