29.04.2016 Grace Morungi

Neljän kuukauden taistelu

Lukuaika 5 min.

Lapsia silpomisen vastaisessa koulutuksessa Keniassa.

Meidän täytyy purkaa myytit tyttöjen sukuelinten silpomisen ympäriltä. Meidän täytyy sitoutua ja pysyä tällä tiellä. Olen itsekin oppinut paljon uutta silpomisesta. Toivottavasti saan voimaa jatkaa tätä työtä.

Suukotan tytärtäni Liziä poskelle hyvästiksi, kun hän nousee koulubussiin. Benita nukkuu vielä. En ehdi hyvästellä häntä tavalliseen tapaan, tänään minun pitää lähteä aikaisemmin. Kumarrun antamaan myös hänelle suukon. Kuiskaan päivittäiset toivotuksemme: ”Hei hei, rakastan sinua. Siunausta.”

Laskeutuessani portaita soitan kollegalleni Winnielle. Hän on myös matkalla toimistolle. Huomaan olevani myöhässä ja kiirehdin kadunvarteen.

Työmatkalla bodan selässä. Kuljen tämän torin läpi joka päivä.

Kisiissä julkista liikennettä kutsutaan nimellä matatu, mutta ne ovat hitaita pikkubusseja, jotka pysähtyvät kaikkialle ottamaan kyytiin uusia matkustajia. Valitsen suosikkivälineeni bodan, nopean moottoripyörän, joka kuljettaa kätevästi paikasta toiseen. Moottoripyörällä pääsee paljon nopeammin ja juuri sinne minne haluaa mennä. Niissä on oma vaaransa ottaen huomioon miten vilkas liikenne Kisiin kaduilla on.

Me kisiit uskomme ennen kaikkea yhteen asiaan. Uskomme, että kohtalomme on Jumalan käsissä ja hän suojelee meitä. Lähestyessämme kaupunkia, kohtaamme satoja ihmisiä bodan kyydissä. Ohitamme toisiamme, hymyilemme. Pidän huolta käsilaukustani, sillä joskus varkaat hyödyntävät ruuhkaista liikennettä. Pian saavumme toimistolle.

Työpaikkani Manga Heartin toimisto Nyamirassa.

Tämä tulee olemaan kiinnostava päivä. Tähän asti tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaiset koulutuksemme ovat olleet onnistuneita. Tietoisuus asiasta on kasvanut yhteisössä.

Vaikeinta on kuitenkin kohdata yhteisömme vanhimpia koulutuksissa. Ensinnäkin heidän kanssaan meidän on käytettävä puhekieltä.  Kukaan meistä ei kuitenkaan aluksi osannut sujuvasti puhua ekegusiin kieltä, mutta opimme nopeasti. Nyt keskustelut sujuvat puhekielelläkin.

Toinen haaste on, että vanhukset ovat kulttuurimme ja perinteiden vartijoita. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta käydä koulua ja heidän ajattelunsa on jäykempää.

Heille tieteelliset väittämät ovat merkki salaliitosta, jolla on tarkoitus vahingoittaa paikallisia.

Silpomisesta puhumista pidetään usein tällaisena salaliittona. Vaikeasti ymmärrettävät asiat selitetään mieluummin yliluonnollisin kuin tieteellisin väittämin.

Yhteisömme vanhukset ovat eläneet pitkään, ja ovat siten enemmän yhteydessä esi-isiemme tapoihin. He uskovat silpomisperinteen tärkeyteen, enemmän kuin me nuoret.

Meidän täytyy yrittää. Yritämme lähestyä vanhempia pehmeämmin, huomioida heidän tapansa ajatella. Yritämme välttää loukkaamasta heidän uskomuksiaan tai kulttuuriamme.

Toivoa vaikeuden keskelle

Vaikeuden keskellä on kuitenkin toivoa. Jotkut koulutuksien osallistujat nyökyttelevät, kun kerromme silpomisen haitoista. He taputtavat ja huutavat:”Totta!” He nousevat ylös vahvistamaan sanomaamme ja kertovat esimerkkitapauksia yhteisöistään. He kehottavat muita osallistujia kuuntelemaan ja kiittävät meitä siitä, että toimme heille uusia näkökulmia. He kutsuvat meidät kirkkoihinsa puhumaan lisää silpomisesta.

Heistä tulee meidän lähettiläitämme.

Eräs tällainen nainen nousi ylös edellisessä tapaamisessamme ja tunnusti, että hän on järjestämässä kymmenen tytön silpomista huhtikuun lomilla. Ngilu on vahva johtaja ja monet naiset seuraavat häntä. Kaksi silvottavista oli hänen tyttäriään, kaksi oli hänen poikansa tyttäriä ja loput kuusi olivat ystävien lapsia. Ngilun koti oli sovittu tapahtumapaikaksi silpomiselle siksi, että paikallinen päällikkö ei pidättäisi niin arvostettua naista. Lisäksi isossa talossa tytöt voisivat toipua sisätiloissa vaadittavat kaksi viikkoa.

Ngilu nousi ylös kesken koulutuksen. Hän kertoi, että oli suunnitellut tuovansa tyttöjä kotiinsa silvottavaksi.

Ngilu tunnusti, että vasta koulutuksessamme hän ymmärsi mitä oli tekemässä. Niinpä hän kutsui meidät kotiinsa, jotta voisimme puhua hänen ystävilleen silpomisesta.

Sinne olemme menossa tänään, Ngilun kotiin. Olen innoissani.

Paikalla on Ngilu, pari muuta naista ja Ngilun pojan vaimo. Ngilun pojan vaimoa ei ole silvottu ja pitkään Ngilu halveksi miniäänsä. Hän syytti miniää laiskuudesta ja töykeydestä, jotka uskomuksen mukaan johtuivat hänessä virtaavasta pahasta verestä. Mutta Ngilun poika rakasti vaimoaan.

Ngilun (oik.) kotona tapaamme myös hänen miniänsä (kesk.) ja paikallisen naisen, joka oli tuomassa tytärtään Ngilun talolle silvottavaksi.

Nyt Ngilu ymmärtää mistä rakkaus kumpuaa. Hän tietää, että ei ole olemassa pahaa verta, joka pitäisi valuttaa tytöstä ulos sukuelinten silpomisen kautta.

Ngilu kertoo oppineensa koulutuksessamme kolme asiaa. Silpominen rikkoo sitä, millaiseksi Jumala loi naisen. Silpominen aiheuttaa seksuaalisia ongelmia jo varhain. Silpominen vähentää kykyä nauttia seksistä.

Ngilu lupaa, että ei toteuta suunnitelmaansa silpoa tyttöjä. Hän lupaa ryhtyä lähettilääksemme, joka puhuu yhteisössään silpomista vastaan.

Pelko pitää perinteen elossa

Kun lähdemme Ngilun luota, vaivun syvälle ajatuksiini. Ihmiset tarvitsevat tietoa. Meidän täytyy purkaa myytit tyttöjen sukuelinten silpomisen ympäriltä. Meidän täytyy sitoutua ja pysyä tällä tiellä. Olen itsekin oppinut paljon uutta silpomisesta. Koulutuksissa yllätyn kerta toisensa jälkeen ihmisten oivaltavista ilmeistä. Toivottavasti saan voimaa jatkaa tätä työtä.

Mietin kuitenkin, onko tämä nainen, ja monet muut, aidosti sitoutuneita työhömme. Monet kisiiläiset myötäilevät ja vannovat lopettavansa silpomisen. He voivat vannoa, että heidän tyttäriään ei ole silvottu. Mutta piilossa kaikilta katseilta, nuo tarinat muuttuvat.

Naiset pelkäävät rikkoa pitkää perinnettä.

He pelkäävät syytöstä, joka heitä kohtaa jos tytöt epäonnistuvat yhteisön silmissä.

He monesti palaavat vanhoihin tapoihin. Myös Ngilu saattaa tehdä niin…

Tajuan, että hetken onni on nopeasti haihtumassa. Valitsen pelon sijaan toivon ja pidän siitä kiinni.

Illalla tapaan ystäviä. Tällä kertaa vietämme aikaa yhdessä pitkälle iltaan. Pian Winnie, Anita ja Naom soittavat: kaupungin suositussa paikassa on tänään karaokeilta. Valtaamme baarista pöydän ja laulamme sydämemme kyllyydestä.

Huomenna on lauantai ja aiomme jatkaa uintitunteja tytärten kanssa.

Kirjoittaja