14.02.2017 Vilma Vuorio

Kukaan ei pysty ajamaan muutosta yksin

Lukuaika 4 min.

Ystävien ja rakkaiden tuella Beatrice Kwamboka Mose on jaksanut suojella tyttäriään sukuelinten silpomiselta, vaikka on joutunut yhteisönsä hyljeksimäksi.

Beatrice Kwamboka Mose on kisiiläinen nainen. Kuten suurimmalla osalla naisista hänen yhteisössään, on hänen sukuelimensä silvottu hänen ollessaan vasta kahdeksanvuotias lapsi.

Hänen arpensa eivät ole koskaan parantuneet kunnolla. Haava repeää vuotamaan rasituksessa, kuukautiset ovat tuskaiset ja avioelämä on kivuliasta, neljästä läpikäydystä synnytyksestä puhumattakaan. Kuten moni nainen hänen yhteisössään, ei hän tiennyt kipujensa johtuvan silpomisesta.

Beatricen silmät aukenivat kipujen turhuudesta hänen asuessaan Kenian pääkaupungissa Nairobissa, jossa hän asui miehensä ja esikoistyttärensä kanssa.

”Asuimme kaupungissa tiiviisti muiden ihmisten kanssa, joista tuli ystäviä. En voinut piilottaa heiltä kipujani. Heidän kanssa keskusteltuani ymmärsin, että tuskani johtuivat silpomisesta,” Beatrice muistelee.

”Kun tyttäreni oli kahden kuukauden ikäinen, päätin, ettei hän tule kokemaan samoja ongelmia, joista minä olen kärsinyt.”

Vuonna 1998 Beatrice yritti palata perheensä kanssa Nairobista Kisiihin. Sukulaiset ja ystävät käänsivät selkänsä Beatricelle, kun tämä ei antanut tytärtään silvottavaksi. Nairobissakin kisiiläiset sulkivat perheen ulkopuolelle, koska Beatrice ei suostunut noudattamaan perinnettä.

”Kiitän Jumalaa, että mieheni on ollut kannustava. Häneltä sain tukea. Sanoimme, että sen kun eristävät meidät, me teemme lapsellemme hyvää.”

Tytär on nyt 27-vuotias. Hänellä on kaksi nuorempaa veljeä ja viisivuotias pikkusisko. Lisäksi Beatricesta on tullut isoäiti neljävuotiaalle tyttärentyttärelle.

”He ovat niin pieniä ja me rakastamme heitä niin paljon. He eivät joudu koskaan kokemaan silpomista. Minun tyttäreni ja lapsenlapseni eivät joudu kohtaamaan sitä.”

Lähes kahden vuosikymmenen ajan Beatrice eli Nairobissa ja Mombasassa. Hänen vanhimmat lapsensa elävät edelleen Mombasassa, mutta Beatrice palasi lopulta miehensä ja nuorimman lapsensa kanssa Kisiihin.

”Kun palasin, juhlimme täällä yhdessä. Yhteisöni jäsenet sanoivat, etteivät he voi vaikuttaa päätökseeni. Heiltä meni lähes kaksikymmentä vuotta tottua ajatukseen, etten silvo lapsiani.”

Nyt Beatrice haluaa saada yhteisönsä ymmärtämään, miksei hän silponut tyttäriään.

Hän tietää, että kulttuurin muuttaminen on vaikeaa. Beatrice kertoo nuorille naisille silpomisen haitoista ja toivoo sen muuttavan heidän asenteitaan.

”Osa omaksuu ajatukset, mutta iso osa ei.”

Beatrice ei ole kuitenkaan toivoton viestinsä eteenpäin viemisessä.

Hänen perheensä ei joudu enää vastustamaan silpomista yksin. Hän tekee silpomisen vastaista vapaaehtoistyötä. Työstä hän kuuli ystävältään Rachel Moraa Maseselta. Rachel työskentelee alueella rehtorina.

Beatrice (oik.) ja hänen ystävänsä Roberta lisäävät ihmiset tietoisuutta silpomisen haittavaikutuksista jakamalla tarinoita aiheesta. Kuva: Sarah Waiswa

”Kun kuulin, että Kisiissä on aloitettu silpomisen vastainen työ, sanoin heti, että olen mukana! Tarvitsin tätä. Olen ollut pitkään yksin. Kun löysin tukea, juoksin sen luo.”

Nyt Beatrice kokee olonsa voimaantuneeksi. Hän on saanut sanoillensa tukea sekä materiaaleista että muista ihmisistä, ystävistä.

”Toiveeni ja unelmani on, että tyttömme olisivat onnellisia ja kunnioittaisivat heitä, jotka ovat opettaneet heille silpomisen vaikutuksista. Uskon, että tytöistämme tulee onnellisia ja olemme auttaneet heitä paljon. Olisi upeaa, jos voisin kertoa, että olen tehnyt tätä työtä, ja se on toiminut. Voisin kertoa unissanikin, että olen auttanut monia ihmisiä.”

Kirjoittaja