Silpomista vastustava Jacob kohtaa jokaisen yksilönä

Jacobin ottaa silpomisen vastaisessa työssä huomioon yksilön taustalla vaikuttavat eri tekijät, jotka vaikuttavat viestin vastaanottamiseen. Kulttuurin moninaisuuden tunnistaminen on yksi tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisen työn kulmakivistä.

Jacob Magero Obadiahian taistelee toiveikkaalla asenteella ja päämäärätietoisesti tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan. Hän työskentelee Solidaarisuuden kumppanijärjestö Manga Heartilla. 

Työssään Jacob nauttii eniten opettamisesta, mutta hänellä on myös into oppia uutta omasta kulttuuristaan. 

”Koska opetamme ihmisiä naisten sukuelinten silpomisesta, täytyy minun ensiksi ymmärtää kulttuuriamme”, hän toteaa. 

Silpomista ei voida tarkastella vain irrallisena osana kulttuuria, vaan sitä käsitellessä tulisi myös ymmärtää ympäristöä, jossa sitä esiintyy. 

Tieto silpomisen seurauksista on jatkuvassa kasvussa kisii-yhteisössä. Tästä huolimatta ei ole itsestään selvää, että yhteisön silpomattomat tytöt ja naiset kohdataan hyväksyen. 

Koska perinne on juurtunut syvälle kisii-kulttuuriin, voi silpomattomuudella olla hankalia seurauksia tyttöjen ja naisten sosiaaliselle elämälle. 

Huoli koskee myös Jacobin perhettä, sillä sekä Jacobin vaimo että tytär ovat molemmat silpomattomia. 

Eroavuuksien huomioiminen

Kisii-kulttuuri ei kuitenkaan ole yhtenäinen ja asenteet silpomattomuutta kohtaan vaihtelevat. 

”On olennaista tiedostaa minkälaiset tekijät vaikuttavat viestin vastaanottamiseen jokaisen yksilön kohdalla.”

Jacob korostaakin, että silpomisen vastaisessa työssä on tärkeää pitää mielessä yhteisön moninaisuus. Jos se unohdetaan, voi sopivan lähestymistavan löytäminen olla haastavaa. 

Opettamisessa lähestymistavan valitsemisen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Koska lähestymistapa ei voi olla sama jokaisessa ympäristössä ja jokaisen henkilön kohdalla, on silpomisen vastaisessa työssä olennaista tiedostaa minkälaiset tekijät voivat vaikuttaa viestin vastaanottamiseen. 

Silpomisen vastaisessa työssä viestin vastaanottamiseen vaikuttavat alakulttuuri sekä muut tekijät kuten ikä ja sukupuoli. 

Silpomisen vastainen työ vaatii tekijältään herkkää korvaa. Jokainen yhteisön jäsen ottaa viestin vastaan eri tavoin. Kuva: Samuli Tarvainen

Jacob on huomannut, että esimerkiksi vanhan ihmisen kohtaamisessa on omat haasteensa. Vanhukselle voi olla vaikeaa selittää miksi perinteisiä arvoja tarvitsisi muuttaa. 

”’Vanhassa vara parempi’ – sitä he hokevat”, hän kertoo puhuessaan vanhuksista. 

Välineitä tämänkaltaisten haasteiden ratkaisemiseksi  Jacob saa muilta ihmisiltä. Etsiessään sopivinta lähestymistapaa, jolla kohdata opetettavat, hän hyötyy yhteisönsä yhteistyöhalukkuudesta. 

Tiedon kerääminen on avainasemassa lähestymistavan valitsemisessa. Kisiin eri alakulttuurit tuntevat henkilöt, kuten kyläpäälliköt ja vanhukset, ovat merkittäviä tietolähteitä. 

Kisiiläinen yhden tyttölapsen isä arvostaa kulttuuriaan ja yhteisönsä ahkeraa väkeä:

”Yhteisöllä on halu toimia toisia kunnioittaen hyvässä hengessä.”

Hän ei aio koskaan menettää uskoaan yhteisöään kohtaan. Hän uskoo, että jonain päivänä silpomiselle saadaan loppu. 

(Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 19.9.2017)