Lukuaika 4 min.
Silpomisperinteen poistamiseksi ei ole olemassa yhtä ratkaisun avainta, vaan tarvitaan nippu erilaisia avaimia.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista on pyritty ehkäisemään vuosikymmeniä terveysriskeistä valistamalla.
1990-luvulla kansainvälinen yhteisö alkoi puhua silpomisesta yhä useammin ihmisoikeusrikkomuksena, jonka seurauksena se kriminalisoitiin monessa maassa.
Kriminalisoinnin vaikutukset eivät aina ole olleet toivotunlaisia: tyttöjä silvotaan yhä nuorempina, lähetetään naapurimaihin silvottaviksi, eikä silpomisesta aiheutuneita terveysongelmia uskalleta hoidattaa rikosseuraamusten pelossa.
Vallitseva käsitys on, että rikosseuraamuspelote ja tieto terveysriskeistä tukevat silpomisen ehkäisyä parhaiten silloin, kun silpomista ylläpitävät sosiaaliset normit ovat alkaneet murentua muiden toimenpiteiden seurauksena.
Silpomisperinteen taustalla vaikuttavat monenlaiset syyt, jotka vaihtelevat maasta, alueesta ja kulttuurista toiseen, usein toisiinsa kietoutuneina. Perinteen poistamiseksi ei siksi ole olemassa yhtä patenttiratkaisua.
Ehkäisykeinot on räätälöitävä sen mukaan, mitkä syyt ja uskomukset ylläpitävät silpomista kussakin yhteisössä.
Mikäli silpomisella esimerkiksi ylläpidetään kulttuurista identiteettiä, on pohdittava millaisia kulttuurin muita elementtejä vaalivia vaihtoehtoisia ’siirtymäriittejä’ tytöstä naiseksi voidaan kehittää.
Usein silpomista harjoitetaan uskonnon nimissä, vaikka mikään uskonto ei sitä vaadi. Silloin on vaikutettava uskonnollisten johtajien tulkintoihin pyhistä teksteistä ja tuettava heidän julkista valistustyötään.
Mikäli silpomisen avulla halutaan varmistaa tytön neitsyys, on lisättävä ymmärrystä siitä, ettei siveys asu jalkojen vaan korvien välissä, ja tytöt ja naiset kykenevät halutessaan itse kontrolloimaan esiaviollisia suhteitaan.
Mikäli silpomisen uskotaan lisäävän hygieenisyyttä ja suojelevan emätintä taudeilta tai lialta, tarvitaan terveydenhoidon ammattilaisia murtamaan näitä myyttejä.
Yhdistävä nimittäjä monissa silpomista harjoittavissa yhteisöissä on sosiaalinen paine jatkaa perinnettä, ja pelko tyttären ja perheen syrjimisestä, ellei näin tehdä.
Sosiaalisen normin murtaminen edellyttää, että luopumista harkitsevat ja luopumispäätöksen tehneet perheet kertovat aikeistaan kollektiivisesti ja julkisesti, ja moraaliset johtajat tukevat luopumispäätöstä julkisilla kannanotoillaan.
Kylien kollektiivinen julistus luopua silpomisesta on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi kitkeä haitallista perinnettä.
Vanhemmat eivät perinteen jatkamisella pyri turvaamaan vain sosiaalista hyväksyntää, vaan myös tyttärensä avioliittokelpoisuuden, jonka ehtona silpominen ja sen ’tuottama’ neitsyys ja puhtaus usein on.
Syvästi patriarkaalisissa yhteisöissä avioliitto on edelleen naisen taloudellisen ja sosiaalisen turvan varmin tae. Sen lisäksi, että Solidaarisuus kumppaneineen purkaa silpomista ylläpitäviä uskomuksia, tukee FGM-lakien säätämistä ja toimeenpanoa, teemme työtä naisten taloudellisen roolin vahvistamiseksi ja siten avioliittoriippuvaisuuden purkamiseksi.
Kun nainen voi elättää itsensä omalla työllään ilman pelkoa syrjinnästä tai väkivallasta, vanhempien ei tarvitse vaarantaa tyttärensä terveyttä taatakseen hänelle taloudellisesti turvatun tulevaisuuden.
Valokuva: Meeri Koutaniemi
Ohjelmapäällikkö
050 467 1565
maria.santavuo@solidaarisuus.fi
30.07.2024 Heidi Suotsalo
02.07.2024
19.06.2024