Mitä tapahtuu tytöille silpomisen jälkeen?

Kyläläisille silpomissesonki on yhtä juhlaa ja tanssia, mutta tytöille mikään ei ole ennallaan.

Silpomissesonki on erittäin mielenkiintoinen kausi Kenian Kisiissä. Jokainen on syystä tai toisesta yleensä kiihdyksissään. Tyttö on innoissaan siitä, että hänestä tulee silpomisrituaalin myötä yhteisön silmissä hyväksytty, arvostettu ja hänestä kasvaa aikuinen; yhteisönsä helmi.

Äidit ovat valtavan tohkeissaan. He pääsevät tavoitteeseensa: tyttäret läpikäyvät ympärileikkausprosessin. Se merkitsee äideille todella paljon. Heidät nostetaan arvostetulle jalustalle kylän naisten keskuudessa. He vievät eteenpäin äideille langetettua vastuuta huolehtia tyttöjensä sukuelinten silpomisesta. Heidän ei tarvitse enää murehtia siitä, että tytöt tulisivat raskaaksi ennen avioliittoa. Heidän ei tarvitse enää kuunnella aviomiestensä sättimistä, jos tyttären käytös on ollut moraalitonta. He tanssivat, juovat ja herkuttelevat.

Isät eivät näytä innostustaan ulospäin. He nauttivat muiden kylän miesten hiljaista arvostusta. He saavat varmistettua kelvolliset morsiuslunnaat. He saavat varmistettua sukulinjansa jatkumisen tyttärensä avioliiton myötä. He ovat hoitaneet oman osuutensa kunniakkaina isinä.

Yhteisön muille jäsenille silpomissesonki on yhtä juhlimista, tanssia ja glamouria.

Silpomisen jälkeen tytöt majoittuvat yleensä ryhmänä yhden äidin talossa. Talo valitaan koon ja sijainnin perusteella. Tytöt laitetaan yhteen huoneeseen ja yleensä he nukkuvat lattialla, jotta heidän ei tarvitse kiivetä sänkyyn ennen haavan parantumista.

Perheet yrittävät pitää huolen siitä, että tytöillä on kaikkea tuona aikana, kuten parhaat petivaatteet.

Jos leikkaus on tehty terveydenhoitajan toimesta, tytöille annetaan yleensä myös antibiootteja ja kipulääkkeitä tulehdusten estämiseksi. Jos leikkaus on tehty perinteisesti ympärileikkaajan toimesta, tytöt saavat antibioottien sijaan yrttirohdoksia eivätkä ollenkaan kipulääkkeitä.

Vain tädit, isoäidit, tyttöserkut ja siskot saavat vierailla eristettyjen tyttöjen luona. Heillä on tuliaisina hyvää ruokaa: kanaa, lihaa, chapatia (jos olet vieraillut Keniassa, tiedät tämän herkun), teetä ja jopa hedelmiä.

Kivun lisäksi päivät kuluvat levätessä ja jutellen. Tytöt kertovat toisilleen itsestään, paljastavat salaisuuksiaan, toiveitaan ja jakavat kokemuksiaan. Heidän välilleen muodostuu tiivis side.

Vierailevat sukulaisnaiset kertovat tytöille tarinoita ja isoäidit hyödyntävät tilaisuuden kertomalla, kuinka tyttöjen tulee tästedes käyttäytyä. Tytöt ovat nyt ”aikuisia”.

Viikon kuluttua leikkauksesta tytöt ovat yleensä parantuneet sen verran, että pystyvät leikkimään. Silloin kun miehiä ei ole lähettyvillä, tytöt saavat mennä ulos hyppimään hyppynarulla ja pelaamaan käsipalloa.

Pian eristysvaihe on ohi. Tytöille järjestetään juhlat, joihin myös miehet osallistuvat. Juhlissa on yltäkylläisesti ruokaa, juomaa ja tanssimista. Tytöt julkistetaan kimeiden vihellysten saattelemina. Heidät on puettu valkoisiin juhlamekkoihin, jotka muistuttavat kastemekkoja ja viestittävät uuden elämän alkua ilman tahroja.

Mutta tytöille mikään ei ole ennallaan. He ovat nyt ”aikuisia” ja heidän on käyttäydyttävä sen mukaan. He eivät voi enää istua isiensä, setiensä tai poikapuolisten kavereiden vieressä. Sitä kutsutaan kunnioitukseksi. He eivät saa enää käyttää lyhyitä tai ihonmyötäisiä hameita. He eivät voi enää vapaasti viettää aikaa poikien kanssa. Sen täytyy tapahtua huomaamattomasti ja salassa. Yhdessä leikkiminen poikien kanssa on kielletty. Tytöillä on nyt aikuisten velvollisuuksia: on huolehdittava pikkusisaruksista ja kannettava vettä.

Kaikkien näiden uusien muutosten seurauksena tyttö löytää pian oman seksuaalisuutensa. Hän tiedostaa olevansa nyt nainen ja millaisia velvollisuuksia siihen liittyy. Hänen on täytettävä isänsä odotukset ja päästävä hyviin naimisiin. Hänen on valittava hyvin, mikäli tyttö on niin onnekas, että saa ylipäätään valita itse puolisonsa. Muussa tapauksessa tytön on vain rukoiltava, että vanhemmat valitsevat hyvän sulhasen.

Tytön on kyettävä näyttämään kyvykkyytensä vaimona kolmen vuoden kuluttua leikkauksestaan. Hänen on tehtävä kaikkensa, jotta ei tuottaisi pettymystä perheelleen. Vaikka se tarkoittaisi omista unelmista ja tavoitteista luopumista. Tärkeintä on olla hyvä vaimo ja huolehtiva äiti.

Jos tytöllä on onnea, viidennen satokauden jälkeen hänellä on pienokainen, joka kutsuu häntä äidiksi. Jos hän ei ole näin onnekas, tuo tapahtuu paljon aikaisemmin. 18-vuotiaana tytöllä voi olla jo kolme lasta.

Kaikista onnekkain tyttö onnistuu pakenemaan kaikkea tätä. Onnentyttö saa viettää lapsuutensa viattomana teini-ikään asti. Hän voi tehdä unelmistaan ja haaveistaan totta. Hän saa pysyä ”isin tyttönä” aikuiseksi saakka. Hän saa valita itse, kenen kanssa haluaa avioitua ja milloin hankkia lapsia. Hän saa kasvaa aikuiseksi rauhassa. Häntä arvostetaan hänen tekojensa vuoksi, ei silvotun alapäänsä vuoksi.

Onnentyttö on se, jota ei silvota.