Mitä yhteistä on tyttöjen sukuelinten silpomisella, vaimonhakkaajapaidalla ja #metoo:lla?

”Kaikenlaista naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja häirintää ylläpidetään vaikenemalla, normalisoimalla, vähättelemällä ja uhria syyllistämällä.”

Jos järjestön työn keskiössä on tyttöjen sukuelinten silpominen, miksi sen kampanjan symboleina on vaimonhakkaajapaita ja kähmitty naiskeho? Siksi että kaikki kolme viittaavat naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan, vahvasti sukupuolittuneeseen väkivaltaan, joka kumpuaa ahtaista sukupuolinormeista ja naisten alisteisesta asemasta.

Ja siksi että kaikenlaista naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja häirintää ylläpidetään vaikenemalla, normalisoimalla, kieltämällä, vähättelemällä ja/tai uhria syyllistämällä.

Hiljaisuus ylläpitää silpomista

Tyttöjen sukuelinten silpominen tehdään pääasiassa nuorille, 5-10-vuotiaille lapsille, ja toimenpiteen järjestelevät useimmiten äidit ja isoäidit. Lapset eivät ilmianna vanhempiaan, vaikka tietäisivätkin silpomisen olevan laitonta. Silpomista ei sitä harjoittavissa yhteisöissä myöskään pidetä väkivaltana vaan arvokkaana perinteenä, joka tehdään – paradoksaalista kyllä – tyttären parasta ajatellen. Siksi paikallisviranomaisilla ja -poliitikoilla ei usein ole intressiä toimeenpanna silpomisen kieltäviä lakeja.

Tyttöjen myös odotetaan pitävän silpomisesta johtuvat kivut omana tietonaan eikä silpomisesta ole sopivaa puhua naisten ja miesten kesken. Miehet eivät siksi usein tiedä kuinka vaarallisesta toimenpiteestä on kysymys. Naiset eivät aina itsekään yhdistä terveysongelmia heille pienenä tehtyyn toimenpiteeseen, vaan ajattelevat niiden kuuluvan kaikkien naisten elämään.

Koska yksi keskeinen syy sukuelinten silpomiseen on tyttöjen neitsyyden, ’puhtauden’ ja siten avioliittokelpoisuuden varmistaminen, miesten avoin tuki tai hiljainen hyväksyntä on vahva kimmoke perinteen jatkumiselle, samoin kuin tietämättömyys silpomisen aiheuttamista riskeistä.

Uhrin syyllistäminen ruokkii lähisuhdeväkivaltaa

Fyysistä lähisuhdeväkivaltaa kokeneetkin vaikenevat koska tekijä on läheinen, jota halutaan suojella. Usein tekijän uskotaan muuttuvan – jokaisen lyönnin toivotaan olevan viimeinen. Lähisuhde väkivaltaa kohdannut voi myös tuntea häpeää ja hakee syytä itsestään, vaikka syy on aina tekijässä.

Vaikka lähisuhdeväkivalta on länsimaissa moraalisesti paheksuttavaa toisin kuin silpominen sitä harjoittavissa yhteisöissä, ongelmaan ei puututa asian vaatimalla vakavuudella.

”Suomalaisnaisista lähes puolet on kokenut elämänsä aikana fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa.”

Suomalaisnaisista lähes puolet on kokenut elämänsä aikana fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa, lähes kolmannes puolisonsa tai entisen puolisonsa taholta. Täysi-ikäisistä henkirikoksen uhreiksi vuosina 2010–2017 joutuneista naisista 60 % kuoli entisen tai nykyisen miespuolisen kumppanin surmaamana.

”Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille.”

Vaikka Suomi on näillä luvuilla EU:n toiseksi turvattomin maa naisille, resurssit naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan lopettamiseksi eivät ole riittäviä. Tämä käy ilmi mm. kansalaisjärjestöjen kokoamasta arviosta Istanbulin sopimuksen toteuttamisesta.

Solidaarisuuden teettämässä gallupissa selvitettiin suomalaisten näkemyksiä naisiin kohdistuvasta väkivallasta meillä ja muualla. Tulosten perusteella suomalaiset eivät tunnu tunnistavan ja tunnustavan ongelman laajuutta Suomessa.

78 % vastaajista oli sitä mieltä, että Suomi on turvallinen maa naisille. Vaikka 96 % oli sitä mieltä, että naisiin kohdistuva väkivalta on aina väärin, kolmannes miehistä (14 % naisista) oli sitä mieltä, että väkivallan kohteeksi joutuminen on joskus naisen oma syy.

Uhrin syyllistämisen ja ongelman vähättelemisen ohella naisiin kohdistuvaa väkivaltaa jopa karnevalisoidaan. Tästä yksi esimerkki on vaimonhakkaajapaita. On aika irvokasta, että moni verkkokauppa myy hihattomia paitoja nimellä, joka viittaa ’humoristisesti’ naisten kokemaan väkivaltaan.

Vaikenemisen sijaan ääntä

#metoo-liike on esimerkki voimasta, joka lähtee liikkeelle, kun vaikenemisen muuri murtuu. Liikkeen ansiosta julkisessa tilassa, työyhteisöissä, oppilaitoksissa ja uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuvan seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun globaali mittakaava on piirtynyt esiin. Hiljaa hyväkysyttyihin tapoihin ja vallankäyttöön on viimein alettu puuttua.

Liike toimii tiennäyttäjänä ja innoittajana sille, että kaikista sukupuolittuneen väkivallan, ahdistelun ja häirinnän muodoista täytyy pitää meteliä, kunnes jokainen nainen ja tyttö voi elää täysin turvassa omassa kehossaan.

Solidaarisuus-järjestö kampanjoi 8.3. alkaen #solidaarisuudesta väkivaltaa kokevia naisia kohtaan.