Kouluissa kasvatetaan omanarvontuntoa

”Tytön on vaikeaa puolustaa itseään, jos kukaan ei ole osoittanut, että hän on puolustamisen arvoinen”, aloittaa Grace Morungi kertomuksensa. ”Teemme työtä kouluissa, joissa moni lapsi ei milloinkaan ole kuullut olevansa rakastettu.” 

Koulupäivien jälkeen koulun tiloissa tapahtuva kerhotoiminta on tärkeä osa Solidaarisuuden väkivaltatyötä Kenian Kisiissä. Grace Morungi on työskennellyt seitsemän vuoden ajan Solidaarisuuden kumppanijärjestön Manga Heartin projektiasiantuntijana. Hänellä on pitkä kokemus väkivaltatyöstä lasten parissa. 

”Toimimme valtion kouluissa, joissa käyvät lapset ovat yleensä vähävaraisista perheistä”, Morungi kertoo. ”Julkisissa kouluissa on erityisen suuri tarve lasten itsetuntoa vahvistavalle kasvatukselle.” 

Toimintaan osallistuu Morungin mukaan paljon lapsia, joille vanhemmat eivät ole pystyneet osoittamaan välittämistä tai huolenpitoa. Aluksi tärkeintä onkin rakentaa lasten itsetuntoa ja arvostusta omaa kehoa kohtaan. 

”Vain siten he osaavat olla vihaisia, kun heille tehdään jotakin pahaa.” 

Tottelevaiselle rohkeutta kapinoida 

Kisiin alueella arvostetaan hiljaisia, tottelevaisia tyttöjä. ”Tämä on iso ongelma”, tiivistää Grace Morungi. ”Tytöt on kasvatettu kunnioittamaan aikuisia siinä määrin, että heidän on todella hankala puolustaa itseään edes silloin, kun he ymmärtävät joutuvansa kaltoin kohdelluiksi.” 

Koulujen kerhoissa väkivaltaa ja erityisesti tyttöjen sukuelinten silpomista lähestytään monesta eri näkökulmasta. Tyttöjä kannustetaan arvostamaan itseään ja heille opetetaan sanoja, joilla he pystyvät puolustautumaan. ”Opetamme tyttöjä sanomaan, että minulle ei saa tehdä näin.” 

Tyttöjä rohkaistaan käyttämään ääntään, ja taitoa myös harjoitellaan. Heille kerrotaan silpomisesta: se on laitonta ja sillä on vakavia terveysvaikutuksia. Vastuu lasten suojelemisesta on aina aikuisilla, mutta kerhoissa etsitään myös niitä asioita, joihin lapset itse voivat vaikuttaa silpomistoimenpiteen välttämiseksi. 

”Mietimme esimerkiksi, kenen perheen aikuisen kanssa tytön olisi helpointa jutella silpomisesta”, Grace Morungi kuvailee. ”Samalla pohdimme, mistä tyttö voi tunnistaa, että hetki juttelulle on oikea ja aikuinen vastaanottavaisella tuulella.” 

Kisiissä suurin osa perheistä puhuu Keniassa laajasti käytetyn swahilin lisäksi myös paikallista gusiin kieltä. Kerhossa käydään etukäteen läpi sekin, millä kielellä tyttö luontevimmin juttelisi asiasta aikuisen kanssa. ”Näin kaikki on mahdollisimman pitkälle suunniteltu, kun hetki keskusteluun on käsillä.” 

Väkivalta ei synny tyhjiössä – eikä sitä voi tyhjiössä kitkeä 

Solidaarisuuden tavoitteena on pysyvä, rakenteellinen muutos itäafrikkalaisten naisten ja tyttöjen elämään. Tällöin tärkeää on vaikuttaa niihin syihin, jotka sukupuolittuneen väkivallan taustalla vaikuttavat. “Kenialaisessa yhteiskunnassa ja erityisesti Kisiin alueella naisille ja miehille varatut roolit ovat kaukana toisistaan”, Morungi toteaa. “Jäykät sukupuoliroolit ja miesten hallitseva asema ovat väkivallan juurisyitä.”  

On keskeistä, että naisten taidot, osaaminen ja pystyvyys havaitaan, ja tytöt ja naiset otetaan osaksi yhteiskuntaa siinä, missä pojat ja miehetkin. Grace Morungin mukaan onkin merkityksellistä, että kerhotoimintaan kouluissa osallistuvat sekä tytöt että pojat. 

”Pojat ovat tytöille veljiä, serkkuja ja ystäviä. Poikien asema perheissä ja laajemmin koko yhteisössä koulua myöten on usein arvostetumpi kuin tyttöjen, ja kannustamme heitä käyttämään arvovaltaansa tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.” 

Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että pojille opetetaan keinoja puuttua tilanteeseen, jos he kuulevat vanhempiensa esimerkiksi suunnittelevan sisaren silpomista. 

Poikien osallistuminen silpomisesta käytäviin keskusteluihin on merkittävää myös symbolisella tasolla. On tärkeää ymmärtää, että välillisesti silpominen vaikuttaa myös miesten elämään niin yhteisön naisten terveysongelmien kuin vaikkapa vaimon seksuaalisesta haluttomuudesta kertautuvien vaikutusten kautta. 

”Haluamme uuden sukupolven poikien myös kerhotoiminnan kautta oppivan arvostamaan ’naisten asioina’ pidettyjä toimia, kuten lasten kasvatusta ja kodin töitä”, Morungi selittää. 

Lentäjä, lääkäri ja monta opettajaa 

Kun koululaisilta itseltään kysyy, mitä kerhossa tehdään, lapset mainitsevat leikit, laulut, tanssit – ja sen, että ”kerhossa opiskellaan omista oikeuksista ja siitä, että silpominen on väärin.” 

”Kirjoitin äidille runon siitä, että en halua tulla silvotuksi”, kertoo 8-vuotias tyttö totisena.

Grace Morungi vahvistaa, että luovia ja toiminnallisia menetelmiä käytetään kerhoissa monipuolisesti. ”Laulujen, leikkien ja pelien kautta lapset saavat myös välineitä silpomisenvastaisen viestin välittämiseksi eteenpäin.” 

Lapset ovat pohtineet kerhossa myös tulevaisuuttaan. Koulun merkityksen korostaminen ja kouluarvosanojen parantaminen on tärkeä osa kerhotoimintaa. Ehkäpä lasten haaveet toteutuvat, ja isoina heistä tulee lentäjiä, tutkijoita, matemaatikkoja, lääkäreitä, sairaanhoitajia ja opettajia.

Ja ennen kaikkea aikuisia, jotka tuntevat omat oikeutensa.