Äidin raskas syyllisyys

Koulutus sai isoäidin silmät aukeamaan silpomisperinteen kauheudelle: omien rankkojen lapsuusmuistojen lisäksi hän kantaa nyt syyllisyyden taakkaa omien tyttäriensä silpomisesta. Onneksi suvun nuorin sukupolvi saa kasvaa rauhassa ilman silpomista.

75-vuotiaan Halimon silmät tuikkivat lämpöä. Hänen ikääntyneissä kasvoissaan on isoäideille ominaista viisautta ja kauneutta. Hän on 25 lapsen ylpeä isoäiti Somalimaan Karabiksesta.

Elettyyn elämään on mahtunut ilon hetkiä, mutta myös syyllisyyden tunteita ja kipua, jota ei voi unohtaa.

”Tulen kantamaan sen tuskan hautaan asti, en unohda sitä ikinä”, hän kertaa kokemustaan lapsuudestaan.

Halimo oli vasta 7-vuotias pikkutyttö, kun yhtäkkiä kolme naista nappasi hänet mukaansa ja hänet vietiin väkipakolla kylänsä ulkopuolelle. Hän yritti juosta karkuun, mutta ei onnistunut.

”Käytössä ei ollut edes kunnollisia tikkejä, vaan ainoastaan jotakin puuta.”

Kylän ulkopuolella odotti seitsemän muuta pikkutyttöä, kukin eri klaaneista napattua. Heidän kaikkien sukuelimet silvottiin alkeellisissa olosuhteissa vailla puhtaita välineitä ja ilman minkäänlaista kivunlievitystä.

Pikkutytöt makasivat kaukana kotoaan, jossain kylän ulkopuolella kymmenen päivää jalat sidottuina odottamassa, että verenvuoto tyrehtyisi. He lähtivät varovaisesti kävelemään keppiä apuna käyttäen.

Kipu oli valtavan kova.

”Se oli silkkaa kärsimystä. En voinut liikuttaa kymmeneen päivään jalkojani.”

”Yksi toisensa jälkeen vain silvottiin.”

Henkisesti pahinta kaikista oli se, ettei tapahtumia selitetty etukäteen pikkutytöille.

”Se salattiin meiltä. Meille ei selitetty asiaa mitenkään. Yksi toisensa jälkeen vain silvottiin.”

Kun tytöt oli ympärileikattu, heille selostettiin, että se olisi heidän parhaaksi.

”Jälkeenpäin he alkoivat puhua siitä, miten asiat ovat näin paremmin. Leikkauksen kerrottiin suojelevan meitä. Emme tarvitsisi enempää kuin vain pienen reiän ja jos emme olisi ympärileikattuja, kukaan ei huolisi meitä aviopuolisoikseen.”

Vaikka tapahtumista on kulunut lähes 70 vuotta, eivät ne jätä Halimoa rauhaan.

”Me olimme vasta pikkutyttöjä. Kärsimme paljon”, hän sanoo hiljaa.

Lahjoita ja auta lopettamaan silpominen >>

Vaikeuksia synnytyksissä

Halimo kertoo synnyttäneensä viisi lapsistaan Karabiksessa alkeellisissa olosuhteissa vailla kätilön apua.

Faraonisen ympärileikkauksen läpikäyneelle äidille sekä hänen syntyvälle vauvalleen synnytys voi olla tällaisessa tilanteessa hengenvaarallinen. Ilman avausleikkausta vauvan voi olla vaikea mahtua syntymään, jolloin ponnistusaika pitenee ja vauva voi kärsiä hapenpuutteesta. Synnytykset eivät aina pääty hyvin.

Halimo kertoo synnyttäneensä yhteensä kuusi lasta, joista kaksi tytärtä ja yksi poika ovat elossa.

”Viisi täällä tapahtunutta synnytystä olivat ilman minkäänlaista lääketieteellistä apua ja kärsin niissä todella paljon”, hän kertaa.

Syyllisyyden taakka

Halimo osallistui aikuisiällä Solidaarisuuden koulutukseen, jossa kerrottiin silpomisperinteen haittavaikutuksista. Uuden tiedon lisäksi hän oppi tuntemaan syyllisyyttä siitä, että oli antanut omat tyttärensä silvottaviksi.

Hän pitää sitä suurimpana oppinaan ja silmiä avaavana kokemuksena.

”Aivan kuin olisin ollut sokea ennen koulutusta ja sitten saanut näkökyvyn.”

Halimo näkee myös jotain hyvää syyllisyydessään, joka hänessä heräsi.”

Kokemani syyllisyyden vuoksi tyttäreni eivät aio silpoa omia tyttöjään!”, hän riemuitsee.

Lapsenlapsista kymmenen on tyttöjä, eikä ketään heistä silvota.

”He ovat turvassa!”

Koko kylän äiti

Halimon koko olemus huokuu lämpöä ja viisautta. Ei ole vaikea kuvitella, että hänen kotikylässään kuunnellaan juuri häntä.

”Olen roolimalli ja äitihahmo yhteisössäni. Pidän koulutuksia kyläyhteisössäni äitinä”, Halimo tunnustaa hymyillen.

Hän kiertää korkeasta iästään huolimatta edelleen ahkerasti kylästä toiseen pitämässä koulutuksia, jotta tieto silpomisperinteen aiheuttamista ongelmista leviäisi mahdollisimman monelle.

Halimo on yhteisönsä äitihahmo. Hän opettaa paimentolaisille silpomisperinteen haitoista. Kuva: Siru Aura

Halimon tavoitteena on saada harvaan asutulla seudulla paimentolaiset oppimaan silpomisperinteen haitoista ja lopulta lopettamaan perinne. Naiset ymmärtävät hänen mukaansa silpomisen vääryyden parhaiten terveyshaitoista kertomalla. Miehiin vetoaa puolestaan paremmin tieto siitä, että uskonto ei edellytä silpomista.

Hänestä silpominen on mahdollista saada loppumaan, mutta se vaatii paljon töitä maaseudulla; alueilla, jonne tieto kulkeutuu heikoiten.

”Siinä vaiheessa, kun paimentolaiset syrjäseuduilla alkavat puhua silpomisperinnettä vastaan, eivätkä vain kaupunkilaiset, voimme todeta, että se todella on mahdollista.”