Tyttöjen silpominen – katkeamaton perinne?

Teksti: Venla Seuri Kuvitus: Nunnu Halmetoja

Maailmassa on 230 miljoonaa silvottua naista. Asiantuntijoiden mukaan tämä johtuu yhteisöistä ja perinteistä, arvoista ja uskomuksista sekä halusta kontrolloida tyttöjä ja naisia läpi elämän.

Maailman terveysjärjestön WHO:n arvion mukaan maailmassa on 230 miljoonaa silpomisen läpikäynyttä tyttöä tai naista.

– Monelle silpomisen läpikäyneelle naiselle silpomisesta johtuvat terveysongelmat tulevat yllätyksenä, sanoo Ihmisoikeusliitossa sukupuolittuneen väkivallan asiantuntijana työskentelevä Solomie Teshome.

Silpomisperinteen eri muotoja esiintyy erityisesti Afrikan länsirannikolta Afrikan Sarveen ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Lähi-Idän ja Aasian maissa.

Tietämättömyys, tai ainakin se, ettei oikeanlaista tietoa jaeta, voi olla yksi syy perinteen jatkumiseen.

Asiantuntijoiden mukaan perinteen tausta on kuitenkin monisyisempi.

– Silpomisen uskotaan vahvistavan yhteisön kulttuuria ja etnistä identiteettiä. Silpomisen läpikäyneet tytöt ja naiset tulevat sosiaalisesti hyväksytyiksi, kun uskomus on, että vain silpomisen läpikäynyt nainen on kunnollinen ja kunniallinen. Ajatellaan myös, että silpominen takaa neitsyyden ja vähentää yliseksuaalisuutta, Teshome sanoo.

Ennaltaehkäisevässä ruohonjuuritason työssä kannattaa Teshomen mukaan käyttää tyttöjen ympärileikkauksen käsitettä, sillä se tarkoittaa monilla kielillä samaa. Se ei myöskään ole käsitteenä yhtä latautunut kuin silpominen. Silpominen kuitenkin kuvaa oikeammin tytölle tehtyä väkivaltaa.

– Tuomitsen perinteen, mutta kunnioitan ihmisiä. Päävastuu on tyttöjen vanhemmilla, mutta on meidän kaikkien asia suojella tyttöjä ja naisia, Teshome sanoo.

Perinnettä ylläpidetään paikallisesti

SILPOMINEN TARKOITTAA tytön tai naisen ulkosynnyttimien eli klitoriksen sekä isompien ja pienempien häpyhuulten poistamista joko kokonaan tai osittain ilman terveydellistä syytä. Monissa yhtei söissä silpominen nähdään rituaalisena siirtymänä lapsuudesta aikuisuuteen. Yleensä tyttö läpikäy silpomisen viimeistään puberteetin kynnyksellä.

WHO määrittelee silpomisen neljään ryhmään sen laajuuden perusteella. Faraoninen ympärileikkaus eli infibulaatio on silpomisen äärimmäisin muoto. Siinä ulkoiset sukuelimet poistetaan kokonaan, jonka jälkeen haava ommellaan kiinni. Virtsaamista ja kuukautisverta varten jätetään pieni reikä.

Faraoninen perinne on nimensä mukaisesti lähtöisin faaraoiden ajalta Egyptin ja Sudanin alueelta.

Joidenkin historian tulkintojen mukaan silpominen oli yläluokkainen ilmiö, jonka avulla varmistettiin tytön siveys ennen avioliittoa, selittää Suvi Lensu Kansainvälisestä Solidaarissuussäätiöstä.

– Silpominen on ollut merkki arvokkuudesta ja perheen kunniasta. Sen on ajateltu hillitsevän tyttöjen seksuaalisuutta. Toisaalta silpomisen läpikäynyt tyttö on ollut myös vaikea raiskata.

Silpomisperinnettä eri muotoineen ylläpidetään Lensun mukaan paikallisesti. Somalikulttuurissa kauneuskäsitys on yksi arvo silpomiselle. Lensu haluaa murtaa yleisen harhaluulon, jonka mukaan silpominen on islamin uskoon liittyvä perinne. Silpomista esiintyy eri uskontokunnissa, kuten kristittyjen ja muslimien keskuudessa.

– Erittäin köyhissä ja eristyksissä olevissa yhteisöissä, joissa lukutaito on heikkoa, saatetaan ylläpitää silpomista väittämällä, että se lukee Koraanissa. Siksi muutoksen tarvitaan mukaan vahvoja uskonnollisia johtajia, jotka kertovat, että näin ei ole, Lensu sanoo.

Ilmastonmuutos lisää silpomista köyhissä perheissä

LENSU MUISTUTTAA, että vaikka silpominen on vanha ilmiö, se ei tarkoita, että se olisi hiipumaan päin. Solidaarisuussäätiö tekee tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä paikallisesti Etiopiassa, Keniassa ja Somalian pohjoisosassa sijaitsevassa Somalimaassa.

Lensu sanoo, että usein perheessä, jossa on tyttölapsia, on vanhemmilla kaksi huonoa vaihtoehtoa. On yleistä, että jos tyttöä ei viedä leikkaukseen, perhe kokee jäävänsä yhteisön ulkopuolelle.

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma äärimmäinen kuivuus ja jo entuudestaan pienten maanviljelyssatojen pienentyminen on vaikuttanut myös silpomisen yleisyyteen ja siihen, missä iässä tyttö läpikäy silpomisen.

– Afrikan Sarven kuivuuden myötä tyttöjä myydään lapsiavioliittoihin, joista tuleva puoliso maksaa myötäjäiset. Silpomisen läpikäyneestä tytöstä maksetaan usein enemmän, Lensu sanoo.

Solidaarisuussäätiö toimii kohdealueilaan yhteistyössä paikallisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Lensu kertoo, että esimerkiksi Keniassa tytöille järjestetään vapaaehtoisia turvaleirejä silpomisen sijaan. Turvaleireillä koko perheelle, myös vanhemmille, jaetaan monipuolista tietoa silpomisen haitoista.

Laki ei yksin riitä

ETIOPIASSA JA KENIASSA tyttöjen silpominen on laitonta, Somaliassa ei. Lensun mukaan laki voi toimia pelotteena, mutta se ei yksinään riitä, sillä silpominen on tabu, jota tehdään suljettujen ovien takana.

Tyttöjä myös kuljetaan leikattavaksi maihin, joissa se ei ole laitonta. Silpomisen suorittaa yleensä yhteisösä löytyvä ammatinharjoittaja, nainen, jota kutsutaan kätilöksi. Usein kätilön ammatti kulkee suvussa sukupolvelta toiselle.

Joillakin alueilla silpominen on medikalisoitunut ja sitä tehdään steriileissä sairaalaolosuhteissa koulutetun hoitohenkilökunnan toimesta. Operaation laajuudesta riippuen siitä seuraa usein kroonisia terveysvaivoja, kuten kipua virtsatessa, kuukautisten aikana ja yhdynnässä, tulehduksia ja kasvaimia sukuelimissä sekä haasteita fyysisessä työssä jaksamisessa sekä synnytyksessä.

– Silpominen ei ole hyväksyttävää millään tavalla tehtynä. Se on systemaattista naisten kontrollointia, jonka murtamiseen tarvitaan poliittista voimaa, Lensu sanoo.

THL tilastoi ja ohjeistaa Suomessa

SILPOMISTA ESIINTYY myös länsimaissa diasporassa eli muualla kuin synnyinmaissaan elävissä yhteisöissä.

THL:n arvion mukaan Suomessa elää noin 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä tai naista. Vuonna 2019 THL julkaisi yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estämisen toimintaohjelman. Samana vuonna eduskunnalle luovutettiin kansalaisaloite tyttöjen silpomisen kriminalisoimiseksi rikoslaissa nykyistä selkeämmin. Monen mutkan kautta eduskunta otti lain käsittelyyn syysuussa 2024.

Silpomisen esiintyvyyttä synnyttäjien keskuudessa on seurattu vuodesta 2017 lähtien syntyneiden lasten rekisterin avulla. Vuoden 2023 luvut eivät ole vielä valmistuneet, mutta vuonna 2022 suomalaisissa synnytyssaleissa synnytti 179 ympärileikattua naista. Se on noin 0,4 prosenttia kaikista synnytyksistä tuona vuonna. Suhdeluku on pysynyt suunnilleen samana kaikkina seurantavuosina.

Väkivaltaa, ei kulttuurinen ilmiö

THL ARVIOI, että Suomessa on 650–3 080 tyttöä, joilla on riski joutua ympärileikatuksi. Suomessa syntyneitä tyttöjä lähetetään toimenpiteeseen muihin maihin – sen tietää Ujuni Ahmed, joka on vuosikausia pitänyt tyttöjen silpomista esillä ja ajanut asiaa sekä kohti eduskuntaa että suomalaisen yhteiskunnan eri tasoja.

– Silpomisen vastainen työ on liikaa järjestöjen harteilla. Lakien lisäksi tarvitsemme rakenteita, jotka tunnistavat lapsiin ja naisiin kohdistuvat riskit ja suojelevat heitä, Ahmed sanoo.

Ahmedin mukaan muutokseen tarvitaan mukaan myös yhteisöjen miehet, jotka ovat äänekkäästi silpomisperinnettä vastaan. Toisaalta hän kertoo vierailleensa Djiboutissa Itä-Afrikassa ja kohdanneensa perheenisiä, jotka ovat jääneet kotiin vartioimaan tyttäriään silpomiskausilla eli aikoina, jolloin yhteisön naiset hakevat tyttöjä kotoaan silvottaviksi. Nämä isät eivät halua, että oma tytär silvotaan.

– Monet nuoret miehet ovat aktiivisia ja sanovat, että leikkaamaton tyttö on arvokas, sanoo myös Ihmisoikeusliiton Teshome.

Ahmed on kyllästynyt siihen, että silpomisesta vaietaan vetäytymällä kulttuurisiin taustoihin tai sanomalla, että näistä asioista on niin vaikea puhua. Ahmedin mukaan kysymys on globaalisti ihmisoikeuksista sekä lasten ja naisten oikeudesta omaan kehoonsa, joita molempia silpominen rikkoo törkeästi ja tietoisesti.

Kulttuurin verhon taakse ei voi piiloutua eikä joitakin kulttuureja tai yhteisöjä saa rasistisesti demonisoida, Ahmed sanoo.

– Silpominen on järjestelmällistä lapsiin ja naisiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa. Sellaisena siitä pitää puhua ja sitä vastaan pitää toimia.

Tämä on Rapportin Aiherahoitettu artikkeli, jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö.