Silpomista katuva äiti

Salome vei silvottavaksi esikoistyttärensä, kun tämä oli kymmenvuotias. Se jätti jäljet sekä äitiin että tyttäreen.

“Kun vein tyttäreni silvottavaksi, sanoin hänelle, että hän ei saa huutaa tai itkeä. Hänen pitää olla rohkea ja kova. Jos hän huutaisi silvonnan aikana, hän häpäisisi minut ja itsensä. Silpominen kuitenkin pelotti häntä, ja hän kirkui ja huusi. Hänet piti sitoa. Häpesin kovasti, että hän oli sellainen nynnerö.”

Salome on pienviljelijä, harras luterilainen ja viiden lapsen äiti Länsi-Keniassa, Kisiin maakunnassa. Hän antoi silpoa esikoistyttärensä, kun tämä oli kymmenvuotias.

Salome ei ollut poikkeus. Hän kuuluu kristittyyn kisii-heimoon, jossa noin 95 prosenttia tytöistä silvotaan. Tapa on yhteisölle tärkeä, sillä silpominen tekee tytöistä täysvaltaisia yhteisön jäseniä ja varmistaa, että nämä pääsevät naimisiin. Monet eivät tiedä, mitä silpominen tytölle aiheuttaa, ei Salomekaan. Sitä pidetään positiivisena, juhlimisen arvoisena asiana, joka nipistää hiukan mutta josta ei myöhemmin aiheudu mitään ongelmia.

Joululomalla silvottavaksi

Salomen mies ei ollut tyttären silpomisesta erityisen innoissaan, mutta Keniassa silpominen on naisten asia. Useimmiten siitä päättävät ja sen suorittavat naiset, eikä miehillä ole asiassa läheskään samanlaista vaikutusvaltaa.

Vielä vähemmän ajatuksesta piti esikoistytär itse. Hän oli kauhuissaan.

Tytär oli kuullut koulussa silpomisesta ja siitä, mitä se aiheuttaa. Kymmenvuotias ei halunnut, että hänet silvottaisiin, mutta päätös oli Salomen. Joululomalla hän silvottaisi tyttärensä, kuten tapana oli.

>> Auta tytöt turvaan ja lahjoita nyt.

Tytär tärisi pelosta silpomistoimenpiteessä

Tyttöjä oli yhteensä seitsemän, kaikki suunnilleen kymmenvuotiaita. Heidät vietiin yhdessä ammattisilpojan luo, joka kysyi, kuka tytöistä oli kaikkein rohkein. Hänet silvottaisiin ensimmäisenä. Äidit tiesivät, että jos ensimmäinen itkee, muutkin hermostuvat, ja jos ensimmäinen räpistelee ja yrittää karata, muutkin saattavat alkaa kapinoida.

Paikalla olikin eräs äitien mielestä hyvin rohkea tyttö, joka silvottiin ensimmäisenä. Tämä ei itkenyt. Salomen tyttären vuoro oli toisena. Tytär oli kauhuissaan, niin peloissaan että tärisi. Hän alkoi rimpuilla, ja häntä piti ensin pidellä kiinni ja lopulta sitoa ja suukapuloida. Myös hänen silmänsä sidottiin liinalla. Salome häpesi itkevää ja huutavaa tytärtään.

“Tyttäreni oli seitsemästä tytöstä ainoa, joka huusi. Se tuntui hyvin pahalta. Minä ja muut äidit solvasimme häntä, että miksi hänen piti olla sellainen nyhverö. Muut äidit sanoivat minulle, että en ole opettanut häntä oikein, että hän ei ollut valmis, että hän ei pääse naimisiin, koska kirkui. Kun kaikki oli ohi, kuusi muuta äitiä oli tyttäristään ylpeitä ja onnellisia, minä häpesin ja istuin eristyksissä.”

Kun kaikki seitsemän oli silvottu, ympärileikkaaja aloitti laulun, johon äidit yhtyivät. Se on perinteinen kisii-laulu, jossa ylistetään silvottuja tyttöjä ja kerrotaan, että nyt nämä voivat siirtyä poikien deittailusta potentiaalisten aviomiesten deittailuun.
Sitten Salome ja hänen tyttärensä menivät kotiin.

Pilkkanimeksi Kirkuja

Silpomisen jälkeen tyttö yleensä viettää hiukan yli viikon sisätiloissa parannellen haavoja ja keräten voimia. Mutta kun Salomen tytär paranemisajan jälkeen meni ulos, häntä alettiin pilkata. Muut tytöt ja äidit solvasivat häntä Kirkujaksi. Hänen kanssaan ei haluttu olla tekemisissä, ettei nyhveröys tarttuisi. Poikia varoiteltiin – jos menet tuon tytön kanssa naimisiin, myös lapsistanne tulee noloja kirkujia.

Normaalisti tytöille järjestetään suuret aikuistumisjuhat silpomisen kunniaksi. Tytölle tuodaan lahjoja ja hänet toivotetaan tervetulleeksi yhteisöön. Salomen tyttären juhliin ei tullut juuri ketään. Kukaan ei halunnut onnitella Kirkujaa. Ystävät ja naapurit kiersivät muiden tyttöjen juhlia, mutta Salomen kotiin he eivät saapuneet.

Tyttö nolaa perheen ja itsensä, jos hän näyttää pelkonsa ja kiljuu kesken sukuelintensä silpomisen. Kuva: Nyasha Kadandara

Tieto silpomisen vaaroista kantautui äidille

Kun esikoinen oli silvottu, Salomen korviin alkoi kulkeutua huolestuttavia asioita silpomisesta. Salomen lanko oli kuullut silpomisen vahingollisista vaikutuksista ja puhunut Salomen miehen vastustamaan silpomista.

Kirkossa kerrottiin, että silpominen vahingoittaa tyttöä fyysisesti ja henkisesti, ja että sillä on kauaskantoisia seurauksia. Samaa sanottiin kyläneuvostossa, ja lapset saapuivat koulusta kotiin kertoen, että olivat oppineet koulussa silpomisen vaaroista. Salomen mieli alkoi muuttua.

“Yhtäkkiä ymmärsin jotain. Ymmärsin, mikä avioliitossani oli vikana. Ymmärsin, miksen halunnut mieheni kanssa seksiä, miksi en nauttinut seksistä ja miksi jokainen seksikerta tuntui raiskaukselta.”

>> Sinä voit auttaa kouluttamaan vanhempia silpomisen haitoista.

Salome ei ollut koskaan ajatellut, että kipu seksin aikana liittyi silpomiseen. Ongelmat seksissä olivat johtaneet perheriitoihin, pettämiseen ja asumuseroon, ja Salome oli toistuvasti kysynyt itseltään, mitä vikaa hänessä oli. Nyt hän ymmärsi, että kaiken takana oli silpominen.

“Tajusin, että en voi sallia kahden nuoremman tyttäreni silpomista. Halusin heille onnellisen avioliiton.”

”Miksi annoit silpoa minut, äiti?”

Salomen nuorempia tyttäriä ei silvottu. Hän on pahoillaan esikoisensa silpomisesta, mutta sanoo, ettei voi kääntää aikaa taaksepäin.

“Tyttäreni on kysynyt minulta, miksi tein sen, miksi annoin silpoa hänet. Vastasin, että jos olisin tuolloin tiennyt sen, minkä tiedän nyt, en ikinä olisi antanut lupaa.”

Salome toivoo, että tietoa silpomisen vaaroista levitettäisiin tehokkaammin ja paremmin. Nykyään hänen kotiseudullaan toimii silpomisesta valistava järjestö, jonka toimintaa Solidaarisuus rahoittaa.

“Yhä useammat äidit kuulevat nyt silpomisen haitoista. Se on edelleen yleistä, mutta vähenee. Eihän kukaan äiti halua vahingoittaa tytärtään, jos vain tietää asian oikean laidan”, Salome sanoo.

Nykyään Salome myös valistaa ystäviään ja naapureitaan silpomisen vaarallisuudesta.

“Jotkut sanovat hyvin tiukasti, että se on osa kulttuuriamme, ei sitä voi lopettaa. Mutta kun tapaan heidät muutaman päivän kuluttua, he vetävät minut sivuun ja sanovat, että kuule, olen pohtinut tätä asiaa, ja ehkä en sittenkään halua tehdä tätä tyttärilleni.”

Salome katuu esikoisensa silpomista, eikä ole jatkanut silpomisperinnettä enää nuorempien tyttäriensä kohdalla. Kuva: Nyasha Kadandara