Lukuaika 8 min.
Tyttöjen sukuelinten silpominen on tapa kontrolloida tyttöjen kehoja ja seksuaalisuutta. Se on sukupuolittunutta väkivaltaa, jolla pyritään hallitsemaan naisia ja tyttöjä. Silpomisen taustasyistä löytyy patriarkaalinen yhteiskuntarakenne.
Sukupuolten välisestä epätasa-arvosta kumpuava sukupuolittunut väkivalta on globaali ongelma ja läsnä kaikissa kulttuureissa. Tyttöjen sukuelinten silpominen on yksi sukupuolittuneen väkivallan ilmentymistä.
Silpominen rikkoo tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia ja heikentää sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Silpominen linkittyy patriarkaalisiin rakenteisiin. Patriarkaalisuus tarkoittaa, että miehillä on naisia enemmän valtaa lähes kaikilla elämänalueilla. Heidät nähdään naisia kyvykkäämpinä ja arvokkaampina, ja näin ollen heidän etunsa ja intressinsä asetetaan etusijalle.
“Käytännössä se tarkoittaa, että vallan kahvassa on lähes yksinomaan miehiä, jotka myös päättävät, mitä tytön ja naisen keholle voi tehdä”, Solidaarisuuden tasa-arvoasiantuntija Maria Santavuo kertoo.
“Tyttöjen sukuelinten silpominen on patriarkaalista väkivaltaa, joka sekä johtuu naisten alisteisesta asemasta että ylläpitää sitä.”
Tyttöjen sukuelinten silpomisen taustalla on miesten ja naisten eriarvoisuus: miehillä on taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen ylivalta monissa yhteisöissä, joissa silpomista esiintyy.
“Tyttöjen sukuelinten silpominen on patriarkaalista väkivaltaa, joka sekä johtuu naisten alisteisesta asemasta että ylläpitää sitä monella tasolla läpi tytön ja naisen elämänkaaren”, kiteyttää Santavuo.
Tyttöjen ja naisten seksuaalisuuden kontrollointi on globaali ongelma, jonka ilmeneminen vaihtelee eri yhteisöissä. Niissä yhteisöissä, joissa silpomisperinne elää yhä, se on yksi tapa kontrolloida tyttöjen ja naisten seksuaalisuutta.
Silpomisen uskotaan hillitsevän tytön ja naisen seksuaalisuutta eri tavoin. Uskotaan, että toimenpiteen läpikäynyt tyttö tai nainen on todennäköisemmin neitsyt avioituessaan, eikä harrasta syrjähyppyjä.
Tyttöjen ja naisten esiaviollisen neitsyyden merkitystä alleviivataan ympäri maailman. Jo itsessään jatkuva neitsyyden korostaminen voi antaa tilaa silpomiselle, jota monet pitävät kulttuurisesti arvostettuna keinona suojella neitsyyttä.
Naisten seksuaalisuutta tunnutaan pelkäävän niin, että jo pikkutytön kehoon täytyy kajota sen kontrolloimiseksi ja hillitsemiseksi.
Tyttöjen ja naisten kehoihin ruumiillistuu ympäröivän yhteisön kunnia, joka menee tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeuden edelle.
Naisten seksuaalisuutta pelätään niin, että jo pikkutytön kehoon täytyy kajota sen kontrolloimiseksi.
Silpomisen vastaisen työn asiantuntija Grace Kerubo kuvailee Keniassa tilannetta näin: “Äiti ja isoäiti järjestävät tyttärensä sukuelinten silpomisen, jotta tytär ei häpäisisi sukuaan teiniraskaudella tai käyttäytymällä kevytkenkäisesti.”
Kerubo kuitenkin muistuttaa: “Sukuelinten silpominen ei ole mikään taikasauva, joka juurruttaisi tärkeät arvot tyttöihimme. Arvot opitaan ja omaksutaan kasvatuksen kautta”.
Joskus silpomista perustellaan uskonnollisilla syillä. Uskonto ja perinteet kietoutuvat usein toisiinsa. Esimerkiksi Somalimaassa pidättäytyminen esiaviollisesta seksistä nähdään uskonnollisena määräyksenä, ja sukuelinten silpominen arvokkaana perinteenä ja toimivana keinona neitsyyden varmistamiseksi.
Islamin kuten minkään muunkaan kirjauskonnon pyhissä teksteissä tyttöjen sukuelinten leikkaamista ei edellytetä, mutta patriarkaaliset uskonnon tulkinnat elävät sitkeästi. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, kuka uskonnollisia tulkintoja tekee.
”Niin kauan kuin miehet pidättävät itsellään vallan tehdä tulkintoja ja päätöksiä tyttöjen ja naisten kehoista ja oikeuksista, haitalliset perinteet ja naisten alistaminen jatkuu”, tasa-arvoasiantuntija Santavuo nostaa esille.
Keniassa silpominen on perinteisesti ollut siirtymäriitti tytöstä naiseksi, jonka jälkeen tyttö on naimakelpoinen ja hänet nähdään kunniallisena ja arvostettuna yhteisönsä jäsenenä.
Kun Kenian kisii-heimon tyttö käy läpi ympärileikkauksen, hänet piiritetään opeilla naiseudesta. Äiti, isoäidit ja suvun naiset laulavat tytölle leikkauksen ja pitkän toipumisen aikana lauluja, joissa opetetaan, miten tyttö on nyt nainen.
“Tytöille mikään ei ole ennallaan. He ovat nyt ‘aikuisia’ ja heidän on käyttäydyttävä sen mukaan. He eivät voi enää istua isiensä, setiensä tai poikapuolisten kavereiden vieressä. He eivät saa enää käyttää lyhyitä tai ihonmyötäisiä hameita. He eivät voi enää vapaasti viettää aikaa poikien kanssa. Sen täytyy tapahtua huomaamattomasti ja salassa. Yhdessä leikkiminen poikien kanssa on kielletty”, kuvailee Kerubo silpomisen jälkeistä aikaa.
Velvollisuudet eivät kuitenkaan rajaudu tähän.
“Tytöillä on nyt aikuisten velvollisuuksia”, Kerubo kertoo. ”Ei ole tavatonta, että silpomisen läpikäynyt alaikäinen tyttö on pian naimisissa ja odottaa ensimmäistä lastaan.”
Nuorena avioituneet tytöt jättävät usein koulun kesken ja jäävät työelämän ulkopuolelle, mistä johtuen he ovat myös taloudellisesti riippuvaisia miehistään.
Alueilla, joilla Solidaarisuuden kumppanijärjestöt tekevät silpomisen vastaista työtä, osa tytöistä kuitenkin välttyy toimenpiteeltä.
“Onnentyttö saa viettää lapsuutensa viattomana teini-ikään asti. Hän voi tehdä unelmistaan ja haaveistaan totta. Hän saa itse valita, kenen kanssa haluaa avioitua ja milloin hankkia lapsia. Hän saa kasvaa aikuiseksi rauhassa”, muistuttaa Kerubo.
“Häntä arvostetaan hänen tekojensa vuoksi. Onnentyttö on se, jota ei silvota.”
Alueilla, joissa silpomista harjoitetaan, erityisesti äiteihin kohdistuu paine kasvattaa tyttäristään siveitä ja kunniallisia. Yhteisön hyväksynnän varmistamiseksi äidit ja muut vanhemmat naiset siirtävät yhteisön perinteitä ja käytäntöjä tyttärilleen silloinkin, kun heillä on omakohtaisia kokemuksia sen aiheuttamista kivuista, terveysongelmista ja traumoista.
Patriarkaalisissa yhteisöissä on usein nimenomaan naisten ja äitien vastuulla valmistaa tyttäriään aikuisuuteen ja varmistaa heidän avioliittokelpoisuutensa. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa äidit eivät halua tyttärensä jäävän naimattomaksi, sillä ilman aviomiestä nainen on usein suojaton ja erityisen haavoittuvaisessa asemassa.
“Yhteisöissä, joissa silpominen on tavallista, kyseessä on sosiaalinen normi, jonka noudattamisesta aiheutuu positiivisia ja haastamisesta negatiivisia seurauksia kuten häpeää, pilkkaa ja ulkopuolelle sulkemista”, Santavuo kertoo.
Vanhemmat vievät lapsensa toimenpiteeseen, koska uskovat kaikkien muidenkin tekevän niin. Lisäksi he uskovat, että yhteisön enemmistö haluaa ja edellyttää perinteen jatkuvan. Vaikenemisen kulttuuri ylläpitää näitä usein vääristyneitä uskomuksia.
Nuoret tytöt voivat jopa itse toivoa silpomista, jos suurin osa ikätovereista ja yhteisön naisista on läpikäynyt toimenpiteen. Silpominen suoritetaan usein tytön ollessa liian nuori ymmärtääkseen sen vaikutuksia terveydelle ja tulevaisuudelle, usein alle 10 vuoden ikäisenä.
Yksittäisen äidin tai perheen on erittäin vaikea murtaa silpomisnormia koska he pelkäävät, että sen seurauksena tyttö ja hänen perheensä leimataan, heitä kritisoidaan ja halveksitaan. Edes silpomisen kriminalisoiminen lailla ei helposti muuta asiaa, koska useimmiten pelko yhteisön ulkopuolelle jäämisestä voittaa rikosseuraamusten pelon.
Silpomisperinnettä vastustavia naisia on kuitenkin olemassa. He kohtaavat Kerubon mukaan raskasta kritiikkiä yhteisöltään.
“Taantumuksellisia tapoja vastustavia ja muutosta ajavia naisia nimitellään kurittomiksi, kulttuuriaan loukkaaviksi ja muilla ilkeillä ilmauksilla.”
Kerubo arvelee, että kritisoinnin taustalla on patriarkaalisuus. “Monet kisii-heimon perinteistä ovat miesten sanelemia ja tehty palvellakseen heidän etuaan.”
Miesten suhtautuminen tyttöjen sukuelinten silpomiseen onkin olennaisessa asemassa. “Kuten monessa muussa patriarkaalisessa yhteisössä, myös Kenian kisiiläismiehillä on merkittävä asema taistelussa tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan”, Kerubo toteaa. “Jos isä pysyy jämäkkänä, ettei hänen tyttäriään saa missään nimessä silpoa, tytärtä ei silvota.”
Naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan kontrolliin ja väkivaltaan tulee puuttua kaikkialla maailmassa. Tyttöjen sukuelinten silpominen on vain yksi, hyvin äärimmäinen esimerkki siitä, mihin tyttöjen alisteinen asema johtaa.
“Pysyviä tuloksia silpomisen vastaisessa työssä voidaan saada aikaan vain pureutumalla kokonaisvaltaisesti naisten alisteiseen asemaan. Niin kauan kun naisten toimeentulo riippuu avioliitosta, eivätkä naiset ole mukana päättämässä yhteiskuntaa ohjaavista laeista ja normeista, naisten oikeudet eivät toteudu”, Santavuo muistuttaa.
“Pysyviä tuloksia silpomisen vastaisessa työssä voidaan saada aikaan vain pureutumalla naisten alisteiseen asemaan.” Auta lopettamaan silpominen
“Pysyviä tuloksia silpomisen vastaisessa työssä voidaan saada aikaan vain pureutumalla naisten alisteiseen asemaan.”
Kerubo näkee valoa tunnelin päässä. Hän uskoo toimenpiteen vaarat tuntevien tyttöjen voimaan silpomisen vastaisessa taistelussa:
“Lapset ovat suurin toivomme. Kun he saavat nämä tiedot, he puhkovat reikiä vallitseviin normeihin, eikä tyttöjen sukuelinten silpominen lopulta enää pidä vettä.”
“Se voi viedä sukupolven, mutta Solidaarisuuden kaltaisten organisaatioiden tuella tiedämme, että pääsemme sinne. Pääsemme tyttöjen sukuelinten silpomisesta vapaaseen yhteiskuntaan.”
Julkaistu ensimmäisen kerran 8.10.2021
20.11.2024 Tuulia Perttula
23.10.2024 Heidi Suotsalo
10.10.2024 Tuulia Perttula
