Millaiseen maailmaan tytöt syntyvät?

Hyvät uutiset ensin: keskimäärin tytöt syntyvät entistä tasa-arvoisempaan maailmaan! Epätasa-arvo työmarkkinoilla on kaventunut, naisten oikeudet on tunnustettu lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa ja tasa-arvon saavuttaminen on yksi YK:n tärkeimmistä tavoitteista tälle vuosisadalle.

Tasa-arvoon on kuitenkin vielä pitkä matka. Eikä tuo matka tunnu oikein lyhentyvän – päinvastoin. Maailman Talousfoorumi arvioi, että koronapandemian myötä sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen myöhästyy 32 vuodella, ja maali siintää 132 vuoden päässä. YK:n arvio oli vielä pessimistisempi: pääsihteeri António Guterresin mukaan tasa-arvo saavutetaan nykyvauhdilla vasta 300 vuoden päästä.

Jos 1980-luvulla tytöt eivät syntyneetkään nykytyttöjä parempaan maailmaan, niin ainakin he saivat syntyä toiveikkaaseen maailmaan. Sellaiseen, jossa naisten oikeudet etenivät. Nyt 2020-luvulla tulevaisuudenkuva on toisenlainen, epävarma ja takkuinen.

Miten tähän on tultu?

Naiset esittivät pitkään sivuroolia miesten, täysivaltaisten kansalaisten, rinnalla. Vielä vuonna 1948 YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen ensimmäinen artikla aiottiin kirjata muotoon ”all men are created equal” (jokainen mies syntyy tasa-arvoisena) - Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksessa ja Ranskan suuressa vallankumouksessa vakiintuneen tavan mukaisesti.

Vasta kun Intian edustaja Hansa Mehta huomautti, että tulkinnanvarainen muotoilu voisi jättää naiset täysivaltaisten oikeuksien ulkopuolelle, saatiin artiklan muodoksi sovittua ”all human beings are created equal.”

Ihmisoikeusjulistusta seurasivat useat naisten ja tyttöjen oikeuksien sopimukset ja julistukset. Sukupuolten tasa-arvo, seksuaali- ja lisääntymisoikeudet sekä ruumiillinen koskemattomuus nousivat poliittisiksi tavoitteiksi, joista vallitsi laaja yksimielisyys. 

1900-luvun jälkimmäistä puoliskoa voi hyvällä syyllä kutsua naisten ja tyttöjen oikeuksien voittokuluksi.  

Pitkää kehityskautta on kuitenkin seurannut pysähtyneisyyden kausi, ja monin paikoin on otettu jopa takapakkia. Yhdysvalloissa kamppaillaan jälleen oikeudesta aborttiin. Unkarin ja Puolan kaltaiset itäisen Keski-Euroopan valtiot laittavat kapuloita kansainvälisten naisten oikeuksien sopimusten rattaisiin puolustaessaan ”perinteistä perhemallia”. Turkki ja Bulgaria vetäytyvät jo allekirjoittamistaan sopimuksista.

Miksi nyt on takapakin vuoro?

“1990-luvun sopimukset olivat erityisen merkittäviä saavutuksia. Kairon väestökonferenssissa vuonna 1994 tunnustettiin lisääntymisoikeudet ihmisoikeutena ja vuonna 1995 saavutettiin iso läpimurto Pekingin naisten oikeuksien julistuksessa,” sanoo Väestöliiton kansainvälisten asioiden johtaja Elina Korhonen.

“Mutta samalla kylvettiin vastarinnan siemen, kun Vatikaani aloitti kampanjoinnin kehitystä vastaan.” 

Kun Pekingin julistusta muotoiltiin, juuri Vatikaani laittoi kapuloita rattaisiin ja pyrki häivyttämään sosiaaliseen sukupuoleen (”gender”) viittaavia sanoja. Sukupuolen moninaisuus ja sen tulkinnat nähtiin kaltevana pintana, jonka varjolla murennettiin pohjaa perinteisiltä arvoilta, miehen ja naisen väliseltä avioliitolta ja binääriseltä sukupuolikäsitykseltä.

Vatikaani on sittemmin saanut vahvoja liittolaisia: konservatiivisia uskonnollisia järjestöjä, muslimivaltioita ja muita “perinteisen perhemallin” puolestapuhujia. Tästä liitosta sai alkunsa anti-gender-liike.  

“Toimijat esiintyvät naisten oikeuksien puolustajina, mutta heille nainen on enemmänkin hyödyllinen vallan väline – usein passiivinen toimija, jota suojataan ulkoisilta uhilta”, Korhonen toteaa. 

Paikallinen, ylikansallinen anti-gender-liike

Muut tavoitteet eivät välttämättä yhdistä liikkeen toimijoita, mutta naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet toimivat yhteisenä liimana, ”gender-ideologisena” hivutuksena edustamiensa yhteiskuntien murentamiseksi. 

Anti-gender-toimijat työskentelevät usein paikallisesti, mutta ovat tiiviisti verkostoituneita niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Voidaan puhua ylikansallisista toimijoista, jotka saavat rahoitusta samoilta tahoilta ja jakavat keskenään taktiikoitaan.  

Esimerkiksi Suomessa tasa-arvoista avioliittolakia vastaan kampanjoinut Aito Avioliitto ry sai tukea La Manif Pour Tous -liikkeeltä, jonka vuoden 2012 kampanjointia Ranskan tasa-arvoista avioliittolakia vastaan pidetään yhtenä anti-gender-liikehdinnän käännekohdista. Liikkeiden logotkin olivat identtiset.  

“Anti-gender-toimijoita on myös vaikea tunnistaa: esimerkiksi YK:ssa toimii melko viattomalta kuulostava Youth Alliance -järjestö, joka kuitenkin vastustaa aborttia ja jopa kouluissa annettavaa seksuaalikasvatusta. Toimintaan kuuluu myös uusien järjestötoimijoiden tehtailu ja kopiointi, joten verkosto leviää kuin sienet sateella”, Elina Korhonen toteaa. 

Kamppailu oikeuksien nykytasosta

Anti-gender-liikkeen vaikutusvalta näkyy: Pekingin sopimuksen jatkopaperin pelättiin ensi kertaa olevan edeltäjäänsä heikompi, joten neuvottelut jätettiin kokonaan käymättä vuonna 2020.   

Vuosikymmeniä jatkunut naisten oikeuksien edistäminen on muuttunut saavutettujen oikeuksien puolustamiskamppailuksi, jossa naisten oikeuksien edistäjät näkevät sopimusten avaamisen uhkana. Edes aiemmin neuvoteltua tavoitetasoa kun nykypäivänä tuskin saataisiin aikaan.

Esimerkiksi Venäjä tuo kansainvälisillä areenoilla äänestyksiin sopimusten muutosehdotuksia, joilla pyritään häivyttämään esimerkiksi gender-termistöä ja korvaamaan niitä mies-nainen-vastinpareilla sekä ydinperhesanastolla.  

Yhdysvallat puolestaan on tuonut kokouksiin mukanaan perinteistä perhemallia lobbaavia järjestöjä. Trumpin hallinto yritti vuonna 2017 esittää YK:n yleiskokouksessa kaiken pari- ja lähisuhdeväkivallan tuomitsemisen sijaan kaiken laittoman väkivallan tuomitsemista.  

Tutkijat kutsuvat ilmiötä normiston pilaamiseksi (”norm spoiling”). Muutosehdotuksilla anti-gender-liike pyrkii muuttamaan sopimusten sanamuotoja. ”All women” (kaikki naiset), “gender” (sosiaalinen sukupuoli) ja muut sukupuolen moninaisen tulkinnan mahdollistavat termit kammataan tarkasti esiin ja pyritään muuttamaan kaksinapaiseen muotoon.  

Samaan aikaan myös progressiivisten maiden liittouma on kaventunut. Esimerkiksi Yhdysvaltojen poukkoileva toiminta sekä Kiinan, Venäjän ja Saudi-Arabian kaltaisten maiden vaikutusvalta ovat kääntäneet vaakakuppia konservatiivisempien voimien puolelle. 

Miten tästä eteenpäin?

“Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku: tällä hetkellä anti-gender-liike pystyy tehokkaasti jarruttamaan kehitystä ja vaikuttamaan hauraimpiin valtioihin,” kertoo Elina Korhonen. 

”Siinä missä anti-gender-liikkeellä on paljon rahaa, tehokkaita kampanjoita ja se on erittäin hyvin järjestäytynyt, naisten ja vähemmistöjen oikeuksia tukevien järjestöjen rahoitus on todella tiukassa.”  

Hyvä esimerkki vaikutusvallasta on Trumpin hallinnon Global Gag Rule, joka eväsi rahoituksen kaikilta seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistäviltä järjestöiltä tai maakumppaneilta. Se sai muun muassa Malawin luopumaan aikeistaan helpottaa abortin saamista, jotta valtio ei menettäisi Yhdysvaltojen tukea.  

“Naisten ja vähemmistöjen oikeuksia tukevien toimijoiden on tiivistettävä rivejään. On todella tärkeää, että tämä ilmiö viimeinkin tunnistetaan ja tunnustetaan, jotta seuraavatkin vuosikymmenet eivät mene puolustustaisteluun”, Korhonen jatkaa. 

Onko naisten oikeuksilla toivoa? 

Pystyvätkö naisten oikeuksia tukevat maat ja muut tahot vastaamaan uuteen haasteeseen? Pystyvätkö ne edistämään ihmisoikeuksia pitkäjänteisesti? 

Elina Korhonen ei ole valmis luopumaan toivosta.  

“Oikeastaan tilanne ei voi mennä enää juurikaan huonommaksi: monenkeskinen sopiminen on täysin pysähdyksissä. Puolustusvoittona voi pitää sitä, että sopimukset eivät ole kuitenkaan juuri heikentyneet. Toisaalta leirit liikkuvat myös edestakaisin: Trumpia seurannut Bidenin hallinto on taas palaamassa progressiivisten maiden leiriin”, Korhonen sanoo.  

“Mutta erityisesti toivoa antaa paikallinen kehitys ja naisliikkeiden aktiivisuus. #metoo-liike teki naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja häirinnästä globaalin ilmiön, Argentiinassa – syvästi katolisessa maassa – naiset saivat runnottua läpi oikeuden aborttiin ja Iranissa naiset lähtivät kaduille puolustamaan oikeuksiaan.“   

Suomen tuhannen taalan paikka  

Yksittäisistä valopilkuista huolimatta tasa-arvotyö tarvitsee lisää luotettavia ja sitoutuneita toimijoita – eivätkä talousmurheissaan sisäänpäin kääntyvät länsimaat sitä välttämättä tarjoa.  

“Suomella olisi tässä tilanteessa paikka esiintyä naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustajana: maailmalla luotetaan Suomen rakentavaan kykyyn neuvotella. Mutta kansainväliseen rahoitukseen kaavaillut leikkaukset eivät ole se signaali, joka luo uskottavaa kuvaa luotettavasta kumppanista”, Korhonen toteaa.  

“Yksinkertaisesti, näyttääkö Suomi sellaiselta maalta, joka pysyy kehittyvien maiden rinnalla myös turbulentteina aikoina – sellaiselta, jota maailma juuri nyt kaipaisi?”  

Vuonna 2023 tytöt syntyvät tosiaan mutkikkaaseen maailmaan. Sellaiseen, jossa näyttää, että tasa-arvosta nauttivat vasta sukupolvet pitkään heidän jälkeensä. 

Artikkeli julkaistu Solidaarisuudesta-lehden syksyn 2023 numerossa.

Teksti: Teemu Hakoniemi
Kuvitus: Raita Huhta