Luovutimme vetoomuksen silpomisen lopettamiseksi ministeri Taviolle

Tapasimme tänään ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion, jolle luovutimme vetoomuksemme silpomisen lopettamiseksi. Vetoomuksessa ja tapaamisessa vaadimme Suomea jatkamaan määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustamiseksi, varmistamaan työn kestävän rahoituksen sekä nostamaan vielä selkeämmin silpomisen vastaista työtä Suomen kehitysyhteistyön kärkenä. 

Vetoomus liittyi viime tyttöjen päivänä aloittamaamme kampanjaan, jossa vaadimme Suomen kehityspoliittisten toimien ohella Suomea esittämään naisen sukuelimen suojelua YK:n maailmanperinnöstä vastaavalle Unescolle. Kyseessä olisi ollut suojelutoimi, joka olisi tarjonnut naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle työlle uuden ja näkyvän alustan ongelmalle. Ennen vetoomuksemme luovuttamista Museovirasto kuitenkin ilmoitti meille käsitelleensä hakemuksemme, eikä päätöksensä mukaan esitä naisen sukuelimen suojelua Unescon piiriin. Päätöstä perusteltiin sillä, ettei aloite sovellu Unescon sääntöihin.  

Koska päätös Unescon osalta tuli ennen vetoomuksemme luovuttamista, toimitimme vetoomuksemme toisen vaatimuksen ja 6258 sen allekirjoittaneen nimet tänään 19.6.2024 ministeri Taviolle: ”Suomen hallitus tunnistaa silpomisen vastaisen työn merkittävyyden ja sitoutuu osaltaan rahoittamaan työtä silpomisen lopettamiseksi niin osana kehitysyhteistyötä kuin Suomessa.” 

Tyttöjen sukuelinten silpominen on äärimmäinen esimerkki sukupuolittuneesta väkivallasta. Sukuelinten silpominen johtaa usein niin koulupudokkuuteen, lapsiavioliittoihin, työllisyyshaasteisiin ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ongelmiin ja sitä kautta vaikuttaa köyhyyteen ja esimerkiksi ruokaturvaan laajasti koko yhteisössä. Silti se harvoin saa tarvittavaa huomiota tai rahoitusta kehityspoliittisissa keskusteluissa. YK:n väestörahasto UNFPA arvioi, että rahoitusvaje silpomisen vastaisessa työssä on noin kaksi miljardia dollaria. 

Silpomisen vastainen työ vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta se tuottaa tuloksia. Tehokkain tapa on toimia ruohonjuuritasolla yhteistyössä paikallisten yhteisöiden ja vaikuttajien kanssa. Työ vaatii aikaa, mutta tällä tavoin tuhannet yhteisöt ovat itse irtisanoutuneet silpomisperinteestä. Esimerkiksi Kenian ja Ugandan rajalla asuva Pokot-heimo irtisanoutui perinteestä heimonvanhimpien siunauksella, ja mursi sosiaalisen stigman, joka siihen asti esti perinteestä luopumisen. Solidaarisuuden työn myötä kymmenet yhteisöt Kenian Kisiissä ovat tehneet saman. 

YK:n väestörahaston arvion mukaan jokainen silpomisen vastaiseen työhön laitettu euro tuottaa viisinkertaisen hyödyn. Silpomisen väheneminen alentaa terveyssektorin kustannuksia miljardiluokassa sekä mahdollistaa naisten paremman kouluttautumisen ja työllistymisen. 

Siksi me vaadimme, että silpomisen vastainen työ saa Suomen ulko- ja kehityspolitiikassa tarvitsemansa painoarvon myös vastaisuudessa ja että naisten oikeuksia tukevien järjestöjen rahoitus jatkuu pitkäjänteisesti ja riittävällä tasolla. Se on Suomen ja maailman naisten etu. 

Solidaarisuus kiittää lämpimästi kaikkia 6258 vetoomuksen allekirjoittanutta, jotka vaativat kanssamme loppua silpomiselle.