Helmikuisena päivänä vuonna 1986 erään turenkilaisen lääkärin elämä mullistui. Mutta hän ei arvannut miten syvästi. Riitta Kujala löysi uuden kodin ja merkityksen Afrikasta.
Lääkäri Riitta Kujala vastaa puhelimeen kodistaan Turengista, jossa hän viettää nyt eläkepäiviään. Pitkä ura Afrikassa on takana, mutta mukaan jäi ystäviä ja muistoja, jotka kantavat edelleen. Tärkeimpänä on ystävä Catherine Othieno, Kata, joka oli Riitan työparina tekemässä innovatiivista työtä lasten ja naisten hyväksi Ugandassa 27 vuoden ajan.
”Ajatus sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä nousi Katalta, joka tunsi ugandalaisena naisena omakohtaisesti, miten surkea asema naisilla oli. Kuvailisin sitä suhdeluvulla 10:1, jossa naisen oikeudet ovat tuo ykkönen ja miehen kymppi.”
Catherine ”Kata” Othieno puhumassa tytöille seksuaaliterveydestä ja -oikeuksista vuonna 2012. Kuva: Jemina Talja
Alussa turenkilainen lääkäri kohtasi asioita, joihin ei ollut osannut varautua. Vuosien saatossa on saanut nauraakin.
“Terveyskeskus järjesti tervetulojuhlat pihallani Ugandassa. Kata saapui paikalle ja hänellä oli hieno, ugandalainen juhlapuku päällä ja vauva mukana. Kata heitti reteesti vaatteen pois päältään, paljasti rintansa ja alkoi imettää siinä edessäni. Suomessa siihen aikaan ei kukaan imettänyt julkisesti”, Riitta muistelee ensikohtaamista sydänystävänsä kanssa.
”Tokaisin Katalle siinä sitten, että ‘Ai sinä syötät tuosta noin vaan julkisesti?’, johon Kata vastasi: ‘No vauvalla on nälkä!’ Kata jaksaa naljailla minulle tästä tokaisusta edelleen”, Riitta nauraa.
Ugandassa oltiin edellä lapsentahtisen imetyksen kanssa. Moni muu asia oli kuitenkin vielä lapsen kengissä.
Elettiin vuotta 1986, kun silloinen Turengin kunnanlääkäri Riitta löysi itsensä työhaastattelusta, joka muutti hänen elämänsä suunnan.
”Tuo helmikuinen päivä jännitti valtavasti, enkä unohda sitä koskaan. Kysyin minua haastatelleelta lääkäri ja professori Niilo Hallmanilta, oliko muitakin hakijoita. Hän vastasi, että onhan näitä haastatteluja takana. Sitten hän jämptinä miehenä kysyi, olisinko valmis lähtemään Afrikkaan ja pyysi soittamaan tasan klo 7 vastaukseni.”
Riitta mietti kotimatkalla, ettei tällaista tilaisuutta tulisi toiste. Jos hän nyt kieltäytyisi, hän ei lähtisi koskaan. Riitta soitti Hallmanille ja muutamaa kuukautta myöhemmin hän oli Itä-Ugandassa Tororon maakunnassa pienessä Kijejin kylässä perustamassa sinne terveyskeskusta ja maan ensimmäistä lasten- ja perheneuvolaa.
”Siihen aikaan tavalliset infektiotaudit olivat vielä todellinen riesa, vaikka maailmalla oli jo kehitetty rokotteita ja lääkkeitä. Tuhkarokko oli tuolloin kuolemantuomio lapselle maassa, josta rokotteita ei annettu.”
Rokotuksilla on onnistuttu ennaltaehkäisemään tauteja, jotka aiemmin ilman rokotusta olivat kohtalokkaita lapsille. Kuva: Airi Kähärä
Riitan oli tarkoitus viipyä Afrikassa kaksi vuotta. Työrupeama Ugandassa venyi kuitenkin 27 vuodeksi. Alkuun Mannerheimin lastensuojeluliiton riveissä ja vuodesta 2001 vuoteen 2013 Solidaarisuuden hankkeista vastaavana.
Kun takana oli 6 vuotta Ugandassa ja virkavapaata Suomesta oli anottu jo kolmeen otteeseen, Riitta ymmärsi, että elämä Afrikassa olisi hänen polkunsa ja hän luopui kunnanlääkärin virastaan.
Riitalle uran merkityksellisimmiksi hankkeiksi nousivat MLL:n terveyskeskushanke sekä Solidaarisuuden vuosina tehty seksuaalivalistus- ja tasa-arvotyö.
Terveyskeskushankkeessa hän ehti vuosien saatossa todistaa, kuinka valtava vaikutus professori Hallmanin ajamalla työllä maailman lasten terveyden parantamiseksi oli. Tuhkarokkokin saatiin kokonaan aisoihin rokotuksilla.
Solidaarisuuden merkityksellisimpiä hankkeita Ugandassa olivat Riitalle tasa-arvoa, naisten voimaannuttamista ja seksuaalikasvatusta tarjonnut työ kumppanijärjestö Cofcawen kanssa. Työssä pureuduttiin Katan ehdotuksesta tasa-arvo-ongelmiin.
Kaikkien mukaan osallistaminen ja luottamuksen rakentaminen olivat Riitta Kujalan keskeisiä lähestymistapoja Ugandassa. Kuva: Siru Aura
”Lähestymistapa oli se, että kysyimme kyläläisiltä itseltään, mitä ongelmia heillä on. Heidät osallistettiin mukaan pohtimaan miehen ja naisen rooleja, ongelmia ja ratkomaan niitä kanssamme.”
YK:n tasollakin innovatiivisuudestaan kiitosta saaneessa hankkeessa onnistuttiin synnyttämään vahva luottamus järjestäjien ja osallistujien kesken.
”Ihmiset suorastaan muuttuivat uteliaiksi ja avoimiksi kuin lapset, kun käsittelimme seksuaaliterveyteen liittyviä asioita. Lähdimme liikkeelle aivan perusasioista eli siitä, millaiset ihmisen sukuelimet ovat.”
Lasten ja naisten voimaantumista ajava hanke Ugandassa oli Riitta Kujalalle yksi uran merkityksellisimmistä. Kuva: Siru Aura
Riitta ja Kata näkivät vuosien varrella, miten moni ongelma lähti yhteisöissä ratkeamaan ja asenteet hiljalleen muuttuivat.
”Ihmisten tietoisuus ja halu muutokseen nousivat oikein kohisten”, Riitta kiteyttää.
Iiris Härmän dokumenttielokuvassa Hyvästi Afrikka seurattiin Riitan ja Katan elämää Ugandassa ja Riitan eläköitymistä ja paluuta Suomeen.
”Olihan se hieno päätös työuralle. Vieläkin vaikea uskoa todeksi, että minut kutsuttiin Suomesta ja Kata Ugandasta Toronton elokuvajuhlille, jossa Hyvästi Afrikka sai ensi-iltansa. Näimme Katan kanssa Amsterdamin lentokentällä ja jatkoimme yhdessä matkaa Torontoon.”
Katan viisumilla pääsi Kanadaan, mutta ei Yhdysvaltoihin. Sen vuoksi Riitta lähti ilman Kataa vielä käymään New Yorkissa tapaamassa presidentti Tarja Halosta YK:n tilaisuudessa, jossa Hyvästi Afrikka esitettiin.
”Halonen istui näytöksessä eturivissä ja oli silmin nähden ylpeä”, Kujala muistelee mieleenpainuvaa hetkeä ihailemansa presidentin kanssa.
Yli kaksi vuosikymmentä Ugandassa asunut Kujala pitää päivittäin yhteyttä videopuheluin Ugandaan. Elämän tärkeät ja suuret ympyrät löytyvät sieltä. Ennen koronapandemiaa Riitta ja Kata vierailivat pitkiä aikoja vuoron perään toistensa kotimaissa.
”Olin tänäkin vuonna kuusi viikkoa Ugandassa. Ehdin juuri alta pois ennen kuin lentokentät suljettiin.”
Korona-aika on myös koetellut Riittaa.
”Olen yksinäinen ihminen. Minulla ei ole elossa kuin muutama sisarus Suomessa, mutta minulla on isommat kuviot Ugandassa. Olen nähnyt mukuloiden kasvamisen pienestä asti. Aivan mahtavaa seurata, mitä näille Katan lapsille kuuluu.”
Riitta kertoo ylpeänä lasten kuulumisia. Yksi Katan tyttäristä on omaksunut opetusmetodin Cofcawen hankkeesta.
”Vuonna -85 syntynyt Asinde-tytär on nykyään ekonomi ja hänen firmansa kiertää opettamassa Cofcawen metodilla eri puolilla maata kirjanpitoa. Asinde pyrkii saamaan eri ammattikunnat verkostoitumaan keskenään, jotta taidot leviävät. Tämä ei ole tyypillinen tapa toimia Ugandassa.”
Riitta ja Kata (kuvassa) ovat edelleen päivittäin yhteydessä vide0puheluin. Kuva: Jonna Haapanen
Koronan tuoma eristäytyminen on vienyt Riitalta teatterit, konsertit ja elokuvanäytökset, mutta onneksi videopuhelut Ugandaan tuovat iloa päiviin. Tällä hetkellä videopuhelut täyttyvät suloisista koiranpennuista, jotka pyörivät Katan ympärillä.
”Katan koira sai juuri hiljattain 11 pentua ja kaikki ovat elossa. Viime puhelussa emo alkoi murista ovensuussa ja selvisi, että Katan lapsenlapsi David oli työntänyt puhelun aikana kaksi pennuista pesukoneen rumpuun. Onneksi Kata huomasi sen ajoissa”, Riitta nauraa.
31.12.2019 Ada Bergroth
