07.04.2020 Grace Morungi

Koronakriisin lomassa tyttöjä silvotaan salaa

Lukuaika 3 min.

Kaksostytöt ikkunan ääressä

Koronakriisi on otollinen hetki ympärileikata ja eristää tyttö kotiin, sillä kukaan yhteisössä ei osaa epäillä mitään.

Koronaviruspandemia on luultavasti pahin katastrofi modernissa historiassa. Meistä ne, jotka eivät olleet vielä syntyneet, ovat lukeneet tarinoita maailmansodista ja ne ovat syöpyneet mieliimme. On tarpeeksi kamalaa ajatella, että koko maailma oli tuolloin varpaillaan kolmen vuoden ajan sodankäynnin vuoksi. Ja maailmansotien vaikutukset eivät edes varsinaisesti ylettyneet tänne Afrikkaan.

Sitten saapuu koronavirus. Pandemia, joka on lähettänyt shokkiaaltoja jokaisen elävän ihmisen läpi maailmassa. Ehkä kolmas maailmansota on täällä.

Meillä lapset vitsailevat ja leikkivät koronavirusta, mutta ymmärtävät myös sen tappavuuden. Yhtenä päivänä olin tulossa kotiin kaupungilta ja kun olin astumassa taloomme sisään, lapset lukitsivat minut ulkopuolelle ja huusivat: “Pese kätesi!”. Niinpä peseydyin ja kylvin kunnolla ja jopa pyykkäsin kaikki päälläni olleet vaatteet ennen kuin astuin sisään kotiin. (Niin kuin ehkä päättelitkin jo, meillä on kylpyhuoneet ja pyykkitupa talojemme ulkopuolella.)

Välittömästi ensimmäisen virallisen koronatartuntatapauksen tultua ilmi, presidenttimme ilmoitti kaikkien oppilaitosten sulkemisesta ja rajoituksesta kyläkokoontumisille. Kaikki ne työntekijät, jotka työskentelevät ei-kriittisillä aloilla, komennettiin etätöihin.

Tämä pysäytti kaikki suunnitellut toimintomme. Ei ole helppoa, kun ottaa huomioon työmme luonteen. Uusi asetelma suisti meidät pois suunnitellulta polulta. Olimme juuri saaneet asennemuutostyöhön mukaan uusia ihmisiä, jotka olivat vasta kuukauden ajan saaneet opetusta silpomisen haitoista. Olimme vasta ehtineet vierailla kouluissa kahdesti ja tavanneet valikoidun joukon opiskelijoita. Ja pam! Kaikki pysähtyi siltä seisomalta.

“Sairaanhoitajat ovat niitä harvoja, jotka saavat edelleen liikkua työnsä vuoksi vapaasti myös ulkonaliikkumiskiellon aikana.”

Niillä alueilla Keniassa, missä ihmiset vielä kannattavat tyttöjen sukuelinten silpomista ja tekevät sitä salaa, tämä kriisi tarjoaa otollisen hetken ympärileikata tyttö. Lapset ovat kotona ja heidän liikkumistaan on rajoitettu. Nyt on paras mahdollinen hetki leikata ja eristää tyttö kotiin, sillä kukaan ei osaa epäillä mitään. Ihmisiä on kehotettu vähentämään toisten ihmisten luona vierailua välttääkseen turhaa sosiaalista kanssakäymistä. Tämä rajoitus pitää loitolla myös nuuskivat vierailijat, jotka voisivat huomata, että perheen tytär on ympärileikattu.

Terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluvat ovat niitä harvoja, jotka saavat edelleen liikkua työnsä vuoksi vapaasti myös illasta aamuun ulottuvan ulkonaliikkumiskiellon aikana. Niinpä yöllä tai ani varhain aamulla ympärileikkausta tekemään saapuvaa sairaanhoitajaa ei pidätetä. Nyt kun koulut ovat toistaiseksi suljettuina, on tytöillä riittävästi aikaa toipua leikkauksesta ennen kuin he palaavat kouluun.

Tilanne on meidän näkökulmastamme huolestuttava, sillä ihmiset eivät saa riittävästi tietoa tyttöjen sukuelinten silpomisen vaaroista. Jopa nekin ihmiset, jotka ovat jo tietoisia silpomisen haittavaikutuksista, saattavat jatkaa silpomisperinteen harjoittamista nyt, kun tilanne on sille suotuisa. Juuri sen vuoksi me vaikutamme normaalisti koulujen lomakuukausina siihen, ettei tilanne tarjoaisi suotuisaa ympäristöä tyttöjen sukuelinten silpomiselle:

Sitoutamme oppilaita lomien aikana pidettävillä mentorointileireillä vastustamaan ympärileikkauksia.

Sitoutamme paikallisia johtajia pysymään valppaina ympärileikkaajien ja silpomista harjoittavien sairaanhoitajien suhteen.

Juuri nyt kuuluisi olla käynnissä kaikki tuo toiminta, jolla tavoittaisimme mahdollisimman paljon ihmisiä.

Mutta nyt me olemmekin kaikki omissa kodeissamme.

Parasta mitä me voimme tällä hetkellä tehdä, on suunnitella, miten saamme kurottua kiinni menetetyn ajan, kun pääsemme palaamaan töihin.

Jossain tuolla on jälleen yksi uusi tyttö, jota odottaa sukuelinten silpominen elokuussa tai joulukuussa lomien aikaan – tai vaikka heinäkuussa tai lokakuussa, mikäli tämä nykyinen kriisitilanne jatkuu.

Voimme vain toivoa, että tämä kaikki päättyy pian. Sitten panostamme kahta kovemmin työhön, jotta saamme menetetyt hetket kiinni. Ja yritämme pelastaa ne tytöt, joita ei ole vielä ehditty silpoa.

Toinen toiveemme on, ettemme menetä ihmisiämme tälle hirveälle taudille. Sydämemme tulee särkymään, jos kuulemme jonkun oppilaista tai jonkun yhteisössämme menehtyneen.

Tai jos joku meistä ei selviä tästä.

Sen vuoksi juuri nyt levitämme vapaaehtoisillemme tietoa, miten he voivat pysyä turvassa taudilta, kerromme faktatietoa koronaviruksesta ja kehotamme heitä jakamaan tätä tietoa eteenpäin turvallisin keinoin. Siinä on kaikki, mihin me nyt pystymme.

Pysytään kaikki turvassa.

Sinä voit auttaa lopettamaan silpomisen.

Kirjoittaja