Ilmastokokouksen alla Somalimaassa

”Jos sateet eivät tule, nälänhätä laajenee aina vain uusille alueille”.

Solidaarisuuden toimeentulotyön koordinaattori Abdinasir Muse Mohamed vaikuttaa silmin nähden mietteliäältä. Viides perättäinen sadekausi on epäonnistumassa ja suistamassa yhä useamman somalimaalaisen nälänhädän partaalle.

“Tilanne on todella akuutti, sillä sadekauden epäonnistuessa nälänhätä tultaneen julistamaan koko Somalian ja Somalimaan alueelle”, sanoo Abdinasir.

“Tämä on myös iso haaste hankkeillemme, koska nälänhädän keskellä on vaikea rakentaa ilmastokestävää ruuantuotantoa. Yhteisöiden kyky sopeutua muuttuviin sääolosuhteisiin ei tule parantumaan pitkään aikaan, koska akuutin nälän keskellä on vaikea katsoa pitkälle tulevaisuuteen.”

Kohti Egyptin ilmastokokousta

Samaan aikaan maailman katse on kääntymässä hieman Somalimaasta pohjoiseen, Sharm el-Sheikhin kaupunkiin Egyptissä, jossa alkaa marraskuun 6. päivä maailman ilmastokokous COP27. Kokousta on jo tituleerattu Afrikan COP:iksi, koska odotukset ovat korkealla: moni afrikkalainen valtio odottaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoituksesta päästäisiin viimein sopuun.

Sillä kuilu lupausten ja kipeästi tarvittavan rahoituksen välillä on ammottava.

20 maailman rikkainta valtiota vastaa 80 % kaikista maailman kasvihuonepäästöistä. Silti ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jäämässä globaalin etelän kustannettavaksi.

Ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan kehittyville maille useiden satojen miljardien dollarien vahinkoja vuoteen 2030 mennessä. Kansainvälistä ympäristöpolitiikkaa ohjaa ‘saastuttaja maksaa’ -periaate, mikä ei toistaiseksi kuitenkaan näy ilmastorahoituksessa.

Viimekertaisessa Glasgowin vuoden 2020 COP26-kokouksessa Kiinan ja kehittyvien valtion ryhmittymä G77 vaati erillistä rahoitusta ilmastonmuutoksen aiheuttamien menetysten ja tappioiden (ns. loss and damage) korvaamiseksi, jolla tuettaisiin ennen kaikkea sopeutumista ilmastokriisiin. Teollisuusmaat kuitenkin torppasivat tämän, esittäen rahoituksen järjestämistä olemassa olevista rahoituskanavista.

Olemassa olevien rahoituskanavien haasteena on rahoituksen epätasainen jakautuminen ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen hillinnän välillä, kehittyvien maiden vaatiessa isompaa kakkua jo tapahtuneiden tuhojen korvaamiseksi ja sopeutumiseen.

”Lopputulos on haasteellinen: sopeutumisrahoituksen tulevaisuus tuntuu jäävän nyt ilmastokokousten rattaisiin eikä ulos saada edes kohtalaista kompromissia”, arvioi Solidaarisuuden kestävän toimeentulon ja yritysyhteistyön asiantuntija Jenna Kettunen.

”Tämänhetkisen tiedon varassa maailma on matkalla 2,3 celsius-asteen lämpenemiseen eikä aikaa olisi loputtomasti tuhlattavaksi. Mutta sopeutumisen merkitys sentään nousi isosti kokouksen päälavalle ja saa nyt jatkoa Egyptissä.” 

Ei ole täysin yhdentekevää, kuinka rahoitus järjestetään: nykyisissä rahoituskehyksissä on vaarana, että varat eivät riitä tai ohjautuvat tehottomasti. Erillisen ilmastorahoituksen rakentaminen taas vaatisi sitoutuneita rahoittajia, jollaisiksi suurimmat maailmantaloudet eivät näytä hyppäävän. 

Kaikista huonoin lopputulos on kuitenkin ei tulosta ollenkaan. 

Kokouskabineteista takaisin Somalimaahan

Nälänhädässä ei ole kyse ainoastaan humanitaarisesta näkökulmasta: esimerkiksi Solidaarisuuden toiminta-alueella Itä-Afrikassa monet yhteisöt tulevat vastaisuudessakin kärsimään lämpenevästä ilmastosta ja muuttuvista sääoloista. Esimerkiksi sadekausien odotetaan lyhenevän ja sateiden tulevan lyhempinä jaksoina. 

Siksi kehittyvän ruuantuotannon panoksia kannattaa ohjata näille alueille. Kokemukset esimerkiksi tippakastelun, sadevedenkeruualtaiden, peltometsäviljelyn ja metsätalouden merkityksestä ovat rohkaisevia. 

Tarvitaan myös panostuksia sopeutumiseen. Panostuksia tarvitaan varmistamaan, etteivät eurooppalaiset ruuan ylijäämävarastot polje ruuantuotannon paikallista kannattavuutta ja että ilmaston lämpenemisestä kärsivillä alueilla on mahdollisuus tuottaa itse ravintonsa. Panostusten rooli on ratkaiseva myös sen takaamisessa, että valtioilla olisi keinoja toipua myrskyistä ja tulvista nopeasti. 

“Yksi merkittävä ja usein unohtuva tekijä keskustelussa on luottamus. Mikäli rahoitusta ei saada ikinä järjestymään ja kriisit seuraavat toinen toisiaan, murennamme samalla yhteisöiden omaa uskoa tilanteensa paranemiseen”, toteaa Mohamed. 

“Eikä kyse ole ainoastaan ruuasta ja nälästä. Nälkäkriisin myötä yhä useammat joutuvat maassaan sisäisiksi pakolaisiksi. Yhä useammat tytöt ja naiset päätyvät väkivallan uhreiksi. Tällä kriisillä voi olla pitkät siivet koko yhteiskunnan tulevaisuuden osalta.” 

Somalimaassa ilmastonmuutos ei ole tulevaisuuden skenaario, vaan jokapäiväinen haaste. Maa uhkaa kulkea humanitaarisesta kriisistä toiseen ilman selvää näkymää tilanteen ja ruuantuotannon aidosta parantumisesta.  

Mutta ongelmaa ei ratkaista pelkällä hyvällä tahdolla ja ylevillä lupauksilla.

Maailma ei voi loputtomasti siirtää ongelmaa ilmastokokouksesta toiseen.