Elämää ilman puhdasta vettä

Jokaisella ihmisellä on oikeus puhtaaseen veteen ja sanitaatioon, totesi YK:n yleiskokous vuonna 2010 ja teki siitä ihmisoikeuden. Mutta Keniassa ja Somalimaassa vielä miljoonat ihmiset joutuvat luovimaan ilman puhdasta juomavettä tai riittäviä vesivaroja

Kenia ja Somalimaa kärsivät pahimmasta kuivuudesta yli 40 vuoteen. Jo viides perättäinen sadekausi on epäonnistumassa ja ajamassa yhä useammat nälänhädän partaalle. Matalimmat kaivot ja pohjavedet ovat kuivuneet eikä ihmisillä ole enää entisenkaltaista pääsyä veden pariin. 

Ilman vettä ei ole elämää. Vesi on kaiken ruuantuotannon pohja; se on jokaisen ihmisen perushyödyke, jota ilman emme voi elää. Se on myös monen konfliktin kimmoke: esimerkiksi Niilin hallinnasta ja patoamisesta on käyty ja käydään yhä isoa vääntöä. 

Mutta miten rajalliset vesivarat näkyvät itäafrikkalaisten ihmisten arjessa? Maailman käymäläpäivän alla onkin erinomainen hetki taustoittaa puhtaan veden ja sanitaation merkitystä – ja kuinka silläkin on yhteys naisten ja tyttöjen asemaan alueella.

Puhdas juomavesi uhkaa käydä vähiin 

Keniassa jopa 15 prosentilla asukkaista ei ole pääsyä puhtaaseen veteen, vaan he ovat vedensaannissaan jokien, matalien kaivojen ja lammikoiden varassa. Somalian alueella luku on vielä suurempi. Kuivuuden pitkittyessä, tuo osuus ihmisistä kasvanee. 
 
Ongelma on iso: saastunut juomavesi johtaa sairauksiin ja ennenaikaisiin kuolemiin. Unicefin arvion mukaan puhdas vesi, sanitaatio ja parempi hygienia voisivat estää vuosittain jopa 297 000:n alle viisivuotiaan lapsen menehtymisen. 

Suurin osa paikallisesta puhtaasta juomavedestä on usein kaivoista ja pohjavesistä, joista matalimmat ovat kuivuneet. Yhteisöillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoista tapaa saada vettä: humanitaarinen apu ja tankkiautoilla kuljetettu vesi tai veden hakeminen entistä pidemmältä. 
 
Keniassa veden hakemisesta huolehtivat ennen kaikkea tytöt, jotka saattavat käyttää päivästään jopa kolmanneksen vedenhakuun. Tytöt joutuvat samalla jättäytymään koulusta pois ja altistuvat entistä suuremmalle väkivallan riskille.  

Monella tapaa vesiturva on siis kytkeytynyt naisten ja tyttöjen asemaan yhteisöissään: ilman puhdasta ja helposti saatavilla olevaa vettä, tytöt jäävät helpommin kehityksen rattaista. 

Käymälät, vähemmän tunnettu oikeutemme 

Oikeutemme puhtaaseen sanitaatioon on harvoin mainosjulisteiden kärkenä. Mutta se on oikeus, joka monelta puuttuu: Keniassa 41%:lla ihmisistä ei ole pääsyä puhtaaseen käymälään. 

Seurauksena on – kuten arvannetkin – huonosta hygieniasta johtuvia tauteja, mutta myös ympäristöongelmia: jätteet päätyvät usein vesistöihin tai luontoon, vaikeuttaen vesitilannetta enteisestään. 

Ongelma liittyy myös tyttöjen kuukautisiin ja seksuaaliterveyteen. Jos koulusta puuttuu vessa, tytöt joutuvat usein jäämään pois koulusta kuukautisten ajaksi.  
 
Keniassa annettiin vuonna 2003 suurieleinen lupaus: jokaiselle koululaisella pitäisi olla oikeus puhtaaseen veteen, mutta näin ei käytännössä ole. Kenian vesijärjestelmät ovat melkoinen tilkkutäkki julkisia ja yksityisiä toimijoita, jotka toimivat alueellisella tasolla – eikä yhteistä koordinaatiota ole.

Maa- ja karjatalous käyttää leijonanosan vedestä 

Vaikka veteen liittyvässä kuvastossa ja viestinnässä usein jano ja puhdas juomavesi saavat suhteellisesti suuremman osan, niin pääasiassa vettä tarvitsee ruuantuotantomme. Jopa 70–90 % kaikesta vedestä kuluu maa- ja karjatalouden tarpeisiin. 

Pitkään kestäneen kuivuuden myötä nuo vesivarat ovat nyt kriittisesti uhattuina. Pohjavesivarat ja jokien uimat ovat kuivuneet, eikä ruuantuotanto enää yksinkertaisesti onnistu kaikkialla. 
 
Tämä on pakottanut myös ihmiset liikkeelle: Keniassa ja Somalimaassa varsinkin paimentolaisheimot joutuvat siirtymään uusille alueille, joka on johtanut myös paikallisiin konflikteihin. 

Pussillinen uusia keinoja, säkillinen parempaa koordinointia 

Mitä siis pitäisi tapahtua?  
 
On aivan selvää, että vettä ei ole loputtomiin, vaan Itä-Afrikka on aluetta, jolla vesivarat ovat myös tulevaisuudessakin harvassa. Sitä suuremmalla syyllä vettä säästävät innovaatiot ovat tarpeen: maatalouden tippakastelu, sadevedenkeruualtaat ja- tankit, puiden ja muun ympärivuotisen kasvillisuuden lisääminen eroosion estämiseksi sekä muut vettä keräävät ja säästävät toimet ovat tärkeitä. 
 
Myös ruokahävikkiin tulee kiinnittää huomiota: esimerkiksi Keniassa arvioiden mukaan 30 % kaikesta ruuantuotannosta yksinkertaisesti pilaantuu, koska tarvittavia jalostus- ja säilytysratkaisuja ei ole. 

Mutta pussillisen uusia keinoja ohella tarvitaan säkillinen entistä parempaa koordinointia: vuosikymmeniä sitten tehdyt lupaukset paremmasta vesiturvasta olisi lunastettava. Paremman vesiturvan rakentaminen ei voi perustua tekohengityksenomaiseen vesisäiliöapuun, vaan yhteisöt tarvitsevat luotettavia ja itsenäisiä järjestelmiä – sekä tukea niiden käyttöönottoon. 

Toimiva vesiturva ja sanitaatio ovat kivijalkoja, jotka auttavat tyttöjä ja naisia kohoamaan yhteisöissään, kun heidän aikansa ei mene puhtaan veden etsimiseen. Ilman puhdasta vettä ei ole täysipainoista elämää.