Miehet mukana sukuelinten silpomisen vastaisessa työssä

Kohtalo ohjasi kenialaisen Tony Mwebian perehtymään tyttöjen sukuelinten silpomiseen ja vastustamaan perinnettä jyrkästi. Hänen verkkokampanjastaan kehittyi lopulta järjestö, joka kutsuu miehiä mukaan silpomisen lopettamiseen.

Kenian korkeimman vuoren rinteillä, vaatimattomassa seitsemänhenkisessä perheessä varttuneen Tony Mwebian kasvutarina ei eroa merkittävästi muiden kenialaislasten tyypillisestä lapsuudesta.

Hän vietti turvallisen lapsuuden tietämättä monista mieltä järkyttävistä asioista, kuten tyttöjen sukuelinten silpomisesta.

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, ja hänestä varttui roolimalli muille miehille.

Silpomisen vastainen laki ja uusi työ saivat Mwebian ahmimaan tietoa silpomisperinteestä.

Hyppy syvään päähän silpomisen vastaisessa työssä

Valmistuttuaan yliopistosta Mwebia sai vuoden määräaikaisen työn nuorten parissa, jonka jälkeen hän siirtyi vapaaehtoiseksi pakolaisia avustavaan järjestöön.

Vapaaehtoistyönsä ansiosta hän päätyi mukaan YK-järjestö UNHCR:n rahoittamaan tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaiseen hankkeeseen projektiassistentiksi. Se perustettiin, kun Keniassa astui voimaan tyttöjen silpomisen kieltävä laki vuonna 2011 ja tieto laista piti saada myös pakolaisille.

“Minun on myönnettävä, että tuohon hetkeen asti tiesin tyttöjen sukuelinten silpomisesta hyvin vähän”, Mwebia tunnustaa.

Asenteet silpomisperinnettä kohtaan muuttuvat hitaasti. Kuvassa lapsia matkalla koulusta kotiin Kenian Kisiissä. Kuva: Airi Kähärä

Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä silpomisperinne on edelleen Keniassa tabu, josta ei puhuta.

“Uusi työ vaati minua tutustumaan tarkemmin siihen, mistä silpomisessa on kyse ja mitä uusi laki Keniassa tarkalleen ottaen koski. Yhtäkkiä huomasin, että olin ahminut kaiken saatavilla olevan tiedon silpomiseen liittyen ja olin hyvin motivoitunut tekemään työtäni”, Mwebia lisää.

Koskettavat tarinat olivat käännekohta Mwebialle

Uusi työ tarkoitti valistamista ja keskustelujen käymistä Nairobissa asuvien pakolaisten kanssa: hän kohtasi ihmisiä niin Kongosta, Ruandasta, Etiopiasta kuin Somaliasta, jotka jakoivat omia kokemuksiaan silpomiseen liittyen.

“Osa tarinoista oli valtavan koskettavia ja ne saivat minut janoamaan yhä enemmän tietoa silpomisesta. Sain kuulla asioita, joita en pystynyt edes kuvittelemaan”, hän sanoo surullisena.

Mwebia tapasi työn puitteissa myös kätilöitä ja synnytyslääkäreitä, jotka jakoivat omia kokemuksiaan synnytyksistä naisten kanssa, joille oli tehty silpomisen totaalisin muoto, niin kutsuttu infibulaatio.

Kohtalon johdatuksena Mwebia sai työssään kuulla paljon ensikäden tietoa sukuelinten silpomisesta ja joutui hyppäämään suoraan syvään päähän.

“Minulle käänteentekevä hetki oli, kun somalimies kertoi menettäneensä vaimonsa ja vauvansa silpomisen seurauksena tulleisiin komplikaatioihin, kun he olivat matkalla Somaliasta Kenian pakolaisleirille.”

“Minun oli vaikea ymmärtää, miksi miehet niin harvoin jakoivat avoimesti tarinoitaan. Totta puhuen tämä pohdituttaa minua vielä tänäkin päivänä”, Mwebia lisää.

Unelmana maailma, jossa tyttöjen ja naisten oikeudet toteutuvat

Myöhemmin vuonna 2013 työssään Kuriassa Migorin läänissä, missä noin 80 prosenttia tytöistä silvotaan, Mwebia todisti silpomisen käytännössä.

“Miksi kukaan mies haluaisi tytölle ympärileikkausta?”

“En ollut koskaan nähnyt ihmisten tanssivan ja laulavan julkisessa seremoniassa saattaessaan tyttöjään leikattaviksi. En voinut käsittää, miksi miehet halusivat tehdä niin”, Mwebia sanoo.

Kurian kulttuurissa miehet eivät saa olla läsnä itse ympärileikkauksessa, sillä vain naisten kuuluu osallistua siihen. Miehet tarjoavat ainoastaan turvaa poliisilta tytöilleen ja naisilleen.

“Tämä yhdistettynä pakolaisten kertomuksiin sai minut aloittamaan verkkokampanjan nimeltä #MenEndFGM eli miehet lopettamassa tyttöjen sukuelinten silpomista. Kampanjan ideana oli lobata paikallispäättäjille, kansalaisjärjestöille ja aktivisteille, että he ottavat silpomisen vastaiseen työhön myös miehet mukaan.”

Vuosien saatossa kampanja on muovautunut virallisesti rekisteröidyksi Men End FGM -säätiöksi, jonka tarkoitus on saada pojat ja miehet mukaan vastustamaan tyttöjen sukuelinten silpomista. Säätiö ylläpitää yhteiskunnallista liikettä, joka kerää eri puolilta Keniaa silpomista vastustavia miehiä yhteen.

“Unelmoin maailmasta, jossa tyttöjen ja naisten oikeudet lopulta toteutuvat ja ne tunnustetaan yhtä lailla ihmisoikeuksiksi. Sitähän ne ovat: tytöt ja naiset ovat tietysti yhtä arvokkaita ihmisinä kuin ketkä tahansa muutkin”, Mwebia toteaa hymyillen.

Korona aiheuttaa haasteita valistustyölle

Koronapandemian seurauksena moni yhteisön valistukseen perustuva työ on hyllytetty fyysisten tapaamisten välttämisen ja julkisten kokoontumisrajoitusten myötä. Se on vaikuttanut myös Men End FGM -säätiön toimintaan, sillä koronaviruksen rajoitustoimenpiteet ovat edelleen voimassa ja etätyöskentelystä on tullut uusi normi.

“Koulut on suljettu, mikä lisää tyttöjen riskiä joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Viranomaisten huomio on keskittynyt nyt vahtimaan, että koronarajoituksia, kuten ulkonaliikkumiskieltoa ja matkustusrajoituksia, noudatetaan tarkasti”, huomauttaa Mwebia.

Kenian väestötieteellisen kyselytutkimuksen (KDHS) mukaan vuonna 2014 Kisiin ja Nyamiran alueella silpomisen yleisyys oli maan kolmanneksi suurinta.

Kenian Kisiissä silpomisen yleisyys on maan kolmanneksi suurinta. Kuva: Meeri Koutaniemi

“Suomalaisille haluan sanoa, että olen muiden lailla myös itse huolissani koronaviruksesta, mutta meillä ei ole juuri nyt varaa höllätä yhtään silpomisen vastaisessa työssä: tytöt ovat nyt pakotetusti lomalla koulusta ja riski silpomiseen on suuri”, muistuttaa Mwebia.

Kenian hallitus on kieltänyt yhteisön kokoontumiset toistaiseksi, mutta Mwebian mukaan on myös muita keinoja tavoittaa ihmiset ja kertoa heille tyttöjen sukuelinten silpomisen haitoista.

“Kansankielisessä radiossa voimme lähettää keskusteluohjelmia sekä tietoiskuja. Lisäksi verkkokampanjoiden merkitys on kasvanut entistä tärkeämmäksi”, Mwebia kertoo toiveikkaana.