Vaadimme, että
Museovirasto on ilmoittanut meille käsitelleensä hakemuksemme eikä päätöksensä mukaan esitä naisen sukuelimen suojelua Unescon piiriin. Olemme pettyneitä päätökseen, mutta samalla iloitsemme siitä, että aloitteemme on käynnistänyt tärkeän keskustelun siitä, mitä voimme pitää suojelemisen arvoisena.
Vaikka Unescon säännöt eivät tällä kertaa taivu eduksemme, tulemme luovuttamaan vetoomuksemme toisen vaatimuksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Taviolle keskiviikkona 18. kesäkuuta: ”Suomen hallitus tunnistaa silpomisen vastaisen työn merkittävyyden ja sitoutuu osaltaan rahoittamaan työtä silpomisen lopettamiseksi niin osana kehitysyhteistyötä kuin Suomessa.”
Vaadi kanssamme toimia silpomisen lopettamiseksi ja allekirjoita vetoomus 17.6. mennessä.
44 000 turhaa kuolemaa vuodessa. Kuusi silvottua tyttöä joka minuutti.
Eikä tulevaisuus näytä tuovan helpotusta. YK:n väestörahasto UNFPA arvioi, että vuonna 2030 4,6 miljoonaa tyttöä on vaarassa tulla silvotuksi, kun vielä tänä vuonna luku on 4,2 miljoonaa.
Resurssejakaan ei ole riittävästi: UNFPA:n mukaan silpomisen vastaiseen työhön on käytössä vain noin 10 % siihen vaadittavasta rahoituksesta.
Siksi Solidaarisuus on päättänyt hakea naisen sukuelimelle/vulvalle1 Unescon suojelua.
Koska nykytoimilla ja -vauhdilla silpomisesta päästään eroon vasta ensi vuosisadalla.
Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön tavoitteena on maailma, jossa jokainen ihminen saa elää ilman väkivallan pelkoa; jossa jokaisella on mahdollisuus parhaaseen mahdolliseen tulevaisuuteen ja jossa tasa-arvosta tulee totta.
Tyttöjen sukuelinten silpomisen osalta ollaan yhtä pitkällä maalista.
Yli 200 miljoonan naisen ja tytön sukuelimet on silvottu ja 44 000 naista ja tyttöä kuolee vuosittain toimenpiteen seurauksena.
YK:n väestörahasto UNFPA arvioi, että vuonna 2030 4,6 miljoonaa tyttöä on vaarassa tulla silvotuksi. Tänä vuonna tuo luku on 4,2 miljoonaa.
Silpomisen vastainen työ on myös kroonisesti aliresurssoitu: UNFPA:n mukaan työhön on käytettävissä vain noin 10 % tarvittavasta rahoituksesta. Rahoitusvaje on yli 2,1 miljardia euroa.
Tällä menolla silpomisesta päästään eroon vasta ensi vuosisadalla.
Siksi Solidaarisuus on päättänyt aloittaa ennenkuulumattoman hankkeen ja hakea naisen sukuelimelle Unescon suojelua.
Kyseessä on suojelutoimi, joka tähtää tyttöjen sukuelinten silpomisen lopettamiseen. Se on poliittinen aloite, joka toimii keskustelunavauksena epätasa-arvosta ja silpomisesta ja joka tuo ilmiölle sen vaatiman huomion.
Tavoitteenamme on herättää keskustelua ja päättäjät. Vaikka tasa-arvo ja tyttöjen oikeudet nousevat esiin arvokkaina tavoitteina, eivät nykytoimet tai tasa-arvotyöhön ohjattu rahoitus ole riittävällä tasolla.
Unescon suojelun hakeminen toimii ravisteluna ja herättelynä. On aika herätä siihen tosiasiaan, että joka minuutti kuuden tytön sukuelimet silvotaan. Tämä piilevä kriisi – tyttöjen ja naisten kriisi – tarvitsee kaiken mahdollisen huomion, jotta se nousisi keskusteluun ja päättäjät ymmärtäisivät viimein alkaa kanavoida riittävästi rahoitusta tyttöjen sukuelinten silpomisen lopettamiseksi.
Naisen sukuelimellä tarkoitamme tässä yhteydessä vulvaa eli naistyypillisiä ulkoisia sukuelimiä, vaikka kaikilla naisilla ei ole vulvaa eivätkä kaikki vulvalliset ole naisia.
Tyttöjen sukuelinten silpomisella tarkoitetaan klitoriksen ja/tai sisempien häpyhuulten leikkaamista tai vahingoittamista ilman lääketieteellistä syytä. Siten silpominen koskettaa kaikkia, joilla on vulva – sukupuoleen katsomatta.
Olemme kuitenkin valinneet puhua naisen sukuelimestä, koska sukupuolineutraali ilmaisu jättäisi pois hyvin olennaisen näkökulman: väkivallan sukupuolittuneisuuden. Tyttöjen sukuelinten silpominen on sukupuolittunutta väkivaltaa eli väkivaltaa, jonka kohteeksi ihminen joutuu hänen oletetun sukupuolensa takia. Kun siis lapsen sukuelimet silvotaan, ne silvotaan siksi, että häntä pidetään tyttönä. Se on naisten ja tyttöjen kontrollointia – väkivaltaa, jolla pyritään varmistamaan, että tyttö kasvaa ”kunnialliseksi” ja ”siveelliseksi” naiseksi.
Lisäksi on tärkeää huomioida, että niissä maissa, joissa silpomista harjoitetaan, perinteestä puhutaan tyttöjen ympärileikkauksena. Jos Unesco myöntää suojelun nimenomaan naisen sukuelimelle, viesti tavoittaa paremmin yhteisöt, joissa silpomista harjoitetaan.
Kyseessä on poliittinen aloite, joka tavoittelee näkyvyyttä epätasa-arvolle ja silpomiselle. Se on myös ele, jolla haluamme osoittaa kuinka aliresurssoituja ja jumissa nykyiset toimet ovat – ja millaisiin ratkaisuihin ja luovaan ajatteluun pitää turvautua, jotta asiat (toivottavasti) lähtevät liikkeelle.
Unesco on myös sinänsä sopiva toimija, että sen tavoitteena on ”kansojen välisen yhteistyön avulla tunnistaa, vaalia, säilyttää ja esitellä maailman keskeistä kulttuuri- ja luonnonperintöä.”.
Me uskomme, että naisten itsemäärämisoikeus ja oikeus silpomattomuuteen täyttävät vähintään sopimuksen hengen.
Toivomme tietysti, että Unesco löytää keinot suojeluun ja edesauttaa tasa-arvoa osaltaan, mutta todennäköisyydet eivät ole puolellamme. Unesco on organisaatio, jolle suojelu pitää liittyä tiettyyn alueeseen tai valtioon, joten tällainen globaali aloite olisi ennakkotapaus.
Uskomme, että Unesco-aloite on hyvä mahdollisuus lähettää vahva viesti tasa-arvon ja silpomisen lopettamisen puolesta: tällaisiinko toimenpiteisiin tulee oikeasti ryhtyä, jotta silpomisen lopettaminen saa arvoisensa huomion?
Toisaalta Unescon tavoitteita määritellään seuraavasti:
”Unescon strategian läpileikkaavana tavoitteena on vaikuttaa toimialojensa kautta rauhanrakentamiseen, kestävään kehitykseen, köyhyyden poistamiseen ja kulttuurienväliseen vuoropuheluun.
Järjestön yleisprioriteetit ovat Afrikka ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Myös nuoriin ja nuorten asemaan globaalissa kehityksessä kiinnitetään läpileikkaavasti huomiota.”
Joten me heitämme pallon Unescolle: voisiko jonkin niin arvokkaan kuin naisten itsemääräämisoikeuden suojelu sopia myös sen tehtäväkenttään?
Aloitteemme esittää naisten sukuelimiä suojeltaviksi kohteiksi, mutta tavoitteemme ei ole kirjallinen: toivomme Unescolta arvovaltaista poliittista tukea tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Käyttämämme kieli mukailee Unescon hakuprosessia.
Kyseessä on poliittinen toimi, joka pyrkii tuomaan silpomiseen liittyvän keskustelun korkealle poliittiiselle tasolle ja varmistamaan työn vaatiman huomion ja rahoituksen.
