Aktivisti valitsee muutoksen – loppu silpomiselle lähtee yhteisöstä

Kenialaisen opettajan Veline Momanyin luokkahuone on vielä tyhjä. On tammikuinen perjantaiaamu ja me olemme sopineet etähaastatteluhetken. Keskustelemme siitä, mille Veline omistaa ison siivun vapaa-ajastaan: tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisesta aktivismista. 
 
Veline, 30, kutsuu itseään muutoksentekijäksi. Hän tietää, että silpominen on haitallista. Valitettavasti myös oman kokemuksensa kautta. 
 
Vuonna 2019 Velinen ystävät olivat aloittaneet tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisen kampanjan, niin kutsutun nuorisokaravaanin, joka kiersi kylästä kylään kertomassa silpomisen haitoista. Ystävät kutsuivat Velinen mukaan – olihan hän ollut jo valmiiksi aktiivinen kirkkonsa nuorten parissa ja kertonut siellä silpomisen vaaroista. Nykyään Veline kiertää toisen paikallisvetoisen yhdistyksen kanssa eri yhteisöissä. Hän kohtaa lapsia kouluissa, nuoria aikuisia kirkoissa ja vanhempia naisia yhteisöissään. 

Veline ja hänen ystävänsä vierailivat eräässä kylässä ensimmäisen koronavuoden alussa. Kylän asukkaat tekivät lupauksen, että yhdenkään tytön sukuelimiä ei enää silvota. Vuosi sitten Veline vieraili kylässä ja hänelle vakuutettiin, että lupaus on pitänyt. Ihan yksinkertaista tähän tavoitteeseen pääseminen ei ole kuitenkaan ollut. 

”Meillä on kansallisia haasteita” 

Eri ikäryhmien suhtautuminen silpomiseen vaihtelee. Ihmiset ovat Velinen kertoman mukaan pääsääntöisesti vastaanottavaisia, mutta nuorten parissa on helpompaa kuin vanhempien ihmisten. ”Vanhemmat ihmiset suhtautuvat silpomiseen vähän ’niin ja näin’”, Veline kertoo. Hän toivoo, että myös vanhemmat ihmiset ymmärtävät, että silpomisesta ei ole hyötyä. Jotkut heistä ovat vielä siinä uskossa, että tämän perinteen jatkaminen on hyväksi silpomisen läpikäyneelle. Samaan aikaan, on myös joitakin nuoria, jotka ajattelevat, että silpominen on hyvä asia. 

Silpomisen ympärillä leijuva salailu aiheuttaa hankaluuksia. Silpominen on Keniassa lailla kiellettyä ja ihmiset ovat varsin tietoisia siitä. ”Yhteisöt ovat saaneet paljon koulutusta silpomisesta ja ymmärtävät silpomisen harjoittamisen oikeudelliset seuraamukset. Jos tyttö kertoo, että hänen sukuelimensä on silvottu, hänen vanhempansa voivat joutua vankilaan”, toteaa Veline. 

Juurisyihin ja lieveilmiöihin pureutuminen

Silpominen on Veline Momanyin mukaan läheisesti yhteydessä lapsiavioliittoihin. Hänen mukaansa ei voi puhua silpomisen vastaisesta työstä puhumatta myös lapsiavioliitoista sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. ”Nämä aiheet ovat läheisesti yhteen nivoutuneita. Joskus tyttö saatetaan viedä toimenpiteeseen, jotta hän olisi naimakelpoinen.” Myytti silpomista läpikäymättömien tyttöjen ”kevytkenkäisyydestä” elää sitkeässä, ja silpomisperinteen jatkajat ajattelevat tekevänsä tytölle palveluksen. 

Velinen kotipaikkakunnalla on kyseenalaistettu sitä, mistä halu muutokseen kumpuaa. Hän kertoo, että häneltä on kyselty, onko silpomisen vastustamisessa kyse “eurooppalaisista vaikutteista”. Hän on kohdannut ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet silpomisen ongelmallisuuden kokonaan ja myös silpomisen itse läpikäyneissä naisissa saattaa olla henkilöitä, jotka eivät näe silpomista ongelmana tai koe sen haitanneen heitä.  

Silpomisilmiö on monimutkainen, ja silpomisen vastustajien toimintaympäristö on erityisen haastava: kyse on syvään juurtuneesta perinteestä, jota yhteisöissä saatetaan puolustaa normaalina tai jopa välttämättömänä. Tämä tulee näkyväksi esimerkiksi Velinen erään koulutetun naisen kanssa käymästä keskustelusta: nainen kertoi käyneensä itse läpi sukuelinten silpomisen ja voivansa ihan hyvin. ”En tiedä, miksi se on sinulle ongelma”, hän totesi. Silpominen voidaan kokea yksilötasolla hyväksyttävänä ja tärkeänä osana kulttuuria, vaikka kyse on vakavasta ihmisoikeusloukkauksesta, jonka haitat ulottuvat yksittäistä kokemusta laajemmalle. 

Muutos on otettava omiin käsiin 

Veline Momanyi toivoo, että ihmiset yhteisöissä ottaisivat omistajuuden muutoksesta – eli silpomisesta luopumisesta. ”Kun sanon, että ihmiset omistavat muutoksen, tarkoitan sitä, että he eivät lopettaisi silpomista vain, koska on olemassa sen kieltävä laki tai sen vastaisia aktivisteja, vaan koska he tietävät, että sukuelinten silpomisesta ei ole mitään hyötyä tytöille.” Hän toteaa, että nämä vahingolliset teot ovat jatkuneet yhteisöissä jo liian pitkään. 
 
Solidaarisuus toimii pitäen mielessä, että asennemuutostyö onnistuu parhaiten silloin, kun se on paikallislähtöistä. Paikallisilla mielipidevaikuttajilla on parhaat lähtökohdat työhön — he tuntevat oman kulttuurinsa parhaiten ja heitä kuunnellaan.

Aktivismista on hyötyä 

Velinen aktivismi on säästänyt lukuisia tyttöjä kivulta, pelolta ja komplikaatioilta. Paikallisten silpomisen vastustajien aktivismi on keskustelunavaus, joka kyseenalaistaa haitallisen perinteen jatkamisen.  
 
Konkreettisena esimerkkinä aktivismin tuloksista Veline kertoo sen myönteisistä vaikutuksista tyttöjen koulunkäyntiin. ”Kun pystyt estämään silpomisen, tyttö voi jatkaa koulupolullaan. Koulunkäynti voimistaa tyttöjen ääntä, jotta hän voi myöhemmin puhua toisille tytöille. Näin hän voi auttaa tulevia sukupolvia ja yksi tyttö auttaa seuraavia.” 
 
Me myös tiedämme, että tyttö, joka on itse säästynyt silpomiselta, myös todennäköisesti säästää omat tyttärensä toimenpiteeltä. Aktivismin vaikutus moninkertaistuu ja yhä useamman tytön ääni tulee kuulluksi. 
 
Veline jatkaa aamuaan pitämällä oppilailleen historian tunnin. Hän kertoo toivovansa, että yhteisöt tarttuisivat toimeen ja ehkä tulevaisuudessa tyttöjen sukuelinten silpominen löytyy vain historian kirjoista. “Että yhteisöt toteaisivat perinteen haitalliseksi, ja jatkaisivat eteenpäin tekoihin, jotka ovat hyödyksi yhteisöille.”