Sateenkaaren päässä ovat tasavertaiset oikeudet Afrikassa 

Monissa Afrikan valtioissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet eivät toteudu. Homoseksuaalisuudesta voidaan tuomita pitkiä vankeustuomioita – ja jopa kuolemanrangaistus on käytössä. 

”Globaalisti Afrikan tilanne on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta kaikkein heikoin”, toteaa KIOS:n Itä-Afrikan asiantuntija Elina Vuola. ”Takapakkia on tapahtunut valtavasti 2020-luvulla.” 

Tilanne on heikko myös Solidaarisuuden työalueella Etiopiassa, Keniassa ja Somalimaassa. Tämä on osittain seurausta kirkkojen lähetystyöstä ja kolonialismin perinnöstä. 

”Monessakaan Afrikan maassa ei ollut aiemmin lakiin kirjattuna homoseksuaalisuuden kieltäviä lakeja. Evankelistat, lähetyssaarnaajat ja kolonialismi ovat olleet suuressa roolissa vapaamielisten ja myönteisten tapojen ja kulttuurien kriminalisoinnissa”, tiivistää Solidaarisuuden sukupuolittuneen väkivallan ehkäisyn asiantuntija Suvi Lensu. 

Kieltoja, vankeutta ja kuolemanrangaistus  

Homoseksuaalisuus on kriminalisoitu koko Solidaarisuuden työalueella; Somaliassa homoseksuaalisista teoista voidaan langettaa kuolemantuomio, Keniassa ja Etiopiassa vankeusrangaistus. Myös homoseksuaalisuuteen kannustamisesta voidaan tuomita.  

Kenian varsin edistyksellinen perustuslaki takaa nimellisesti kaikille ihmisille yhtäläiset ihmisoikeudet. Samanaikaisesti voimassa on lakeja, joiden mukaan sekä seksityöstä että seksistä samaa sukupuolta olevien kesken voi saada rangaistuksena esimerkiksi 14 vuoden vankeisrangaistuksen. 

Lainsäädännön tilanne Solidaarisuuden työalueella käy tiivistettynä ilmi taulukosta, jossa itsehallintoalue Somalimaan tietojen puuttuessa kuvataan koko Somalian tilannetta. 

Lähde: LGBT Rights by Country & Travel Guide | Equaldex 

Stigma estää toimimasta 

Tiukan ja eriarvoistavan lainsäädännön lisäksi yhteiskunnan ja yhteisön ulkopuolelle jättäminen ja voimakas stigma vaikeuttavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämää Itä-Afrikassa.  

Solidaarisuuden Kenian maajohtajan Ireneous Komben mukaan usein homoseksuaalien elämäntyyli nähdään länsimaalaisena, ei afrikkalaisena. Stigma ja torjutuksi tulemisen pelko vaikeuttaa sateenkaari-ihmisten esiin astumista. ”Pelätään, että ihmiset nousevat heitä vastaan.”  

Suvi Lensun mukaan niin Etiopian Somalialueella kuin Somalimaassakin muutosvoimien toimintatila on ollut niin kapea, että turvallisen tilan puuttuessa näkyvää julkista liikehdintää on ollut hyvin vähän.

Ainakin Kenian ja Etiopian suurissa kaupungeissa on Lensun ja Vuolan mukaan aktiivista toimintaa sateenkaarioikeuksien puolesta. Maaseudulla tilanne on toinen – moni vähemmistöön kuuluva voi olla melko yksin. 

Sateenkaarioikeudet: kaksi askelta eteen, yksi taakse 

Elina Vuola tunnistaa myös positiivisia lainsäädännöllisiä muutoksia: vuonna 2023 sateenkaariliikkeen toimintatilaan liittyvien kokoontumis- ja yhdistymisvapauksien edistämiseksi otettiin askeleita oikeaan suuntaan. ”Hetken aikaa vaikutti jo siltä, että samaa sukupuolta olevien suhteet dekriminalisoitaisiin.”  

Vuola muistuttaa, että myönteiset päätökset synnyttävät usein vastarintaa ja moraalista kohuakin. ”Nyt Kenia on viemässä seksuaalivähemmistöjen sorron aivan uudelle tasolle, kun siellä valmisteilla oleva laki (Family Protection Bill eli ”perheidensuojelulaki”) kriminalisoisi myös seksuaalivähemmistöjen järjestöt ja niiden rahallisen tukemisen.” 

Afrikan mantereella on kopioitu syrjivää lainsäädäntöä maasta toiseen, ja Keniankin lakialoite on kopio naapurimaa Ugandasta. Ugandassa meni vuonna 2023 läpi yksi maailman ankarimmista lainsäädännöistä, jolla rajoitetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksia. 

Kombe on Kenian tilanteen suhteen samaan aikaan sekä toiveikas että realisti. “Haluan uskoa siihen, että kun aikaa kuluu ja yhteiskunnallista keskustelua käydään, tulevaisuudessa sateenkaarivähemmistöihin kuuluvat ihmiset hyväksyttäisiin yhteisöissä. Tällä hetkellä se ei valitettavasti ole tilanne.”  

Antigender-liike ja yhteiskunnallinen vastakkainasettelu uhkana 

Lensu huomauttaa, että valta-asetelmien muutokset maailmassa vaikuttavat siihen, minkälaista politiikkaa sateenkaarioikeuksien ympärillä tapahtuu. Keskeinen juuri nyt vaikuttava megatrendi on antigender-liike.  

”Mikäli antigender-liikettä ei pyritä ymmärtämään tutkimalla sitä, se saattaa jatkaa vahvistumistaan”, Elina Vuola toteaa. ”Eikä vain Afrikassa, vaan maailmanlaajuisesti.” 

Antigender-liike voi Vuolan mukaan hyödyntää sellaisia tilanteita, joissa disinformaatiota levitetään ja vihapuhe lisääntyy. Näkyvä homoseksuaalisuuden vastustus ja protestit Keniassa ovat Vuolan mukaan huolestuttavia. ”He masinoivat disinformaatio- ja vihapuhekampanjaa somessa ja protestien avulla.” 

Kolonialismin pitkä varjo 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman hitaaseen kohentumiseen vaikuttaa se, että sateenkaarioikeuksia pidetään usein ”länsimaisina arvoina”. Tilannetta ei auta se, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat, toki kulloisenkin hallintonsa näkemysten mukaan, ovat painottaneet homoseksuaalisuuden dekriminalisointia. 

”Kansainväliset liikkeet ovat tärkeä tuki, mutta ne eivät saa talloa jalkoihinsa paikallista ruohonjuuritason aktivismia”, Suvi Lensu painottaa. 

“Juuri paikallisilla sateenkaariaktivisteilla on suurin merkitys asenteiden muutoksessa yhteisön sisällä. Afrikkalaisia aktivisteja ymmärrettävästi ärsyttää se, kuinka länsimaiset sateenkaariaktivistit puhuvat paikallisen väestön puolesta oikeasti tuntematta heidän tarpeitaan.” 

Elina Vuola näkee myös vaihtoehtoisen – positiivisen – kehityskulun mahdollisena: antigender-liikettä tulisi tutkia ja sateenkaarikysymyksiä valtavirtaistaa.  

”Ennen kaikkea ajattelen, että sateenkaariliikkeen tukena täytyy pysyä pitkäjänteisesti myös kriisiaikojen ulkopuolella”, Vuola toteaa. ”Kansainvälisen yhteisön tuki on kuitenkin korostunut vaikeissa tilanteissa, joissa paikallisten sateenkaarijärjestöjen toimintaedellytyksiä kiristetään.” 

Helsinki Pride -juhlaa vietetään lauantaina 29.6.2024.