”Olin kuin heitetty maahan, sirpaleiksi muuttunut” – Silpominen voi rikkoa vakavasti myös mielen  

Sisältövaroitus: sisältää väkivallan kuvailua. 

Sukuelinten silpominen ei riko vain tytön kehoa, vaan pahimmillaan se voi rikkoa myös mielen. Post-traumaattinen stressihäiriö, paniikkikohtaukset, ahdistus ja masennus ovat esimerkkejä silpomisen psyykkisistä vaikutuksista. Fyysisten haittojen lailla myös vaikutukset mielenterveyteen kulkevat mukana pitkään.

Tyttöjen sukuelinten silpomisen vaikutukset keholle tunnetaan kattavasti: krooninen kipu, verenvuoto, virtsaamisen ongelmat ja kuukautisveren pakkautuminen, yhdyntäkivut ja seksuaalisen nautinnon menetys, lapsettomuus – ja pahimmillaan kuolema. Tieteellinen tutkimus on keskittynyt silpomisen fyysisiin seurauksiin, mutta henkistä puolta on tutkittu toistaiseksi vain vähän.  

Silpomistoimenpiteen vaikutukset mielenterveyteen ovat kuitenkin pahimmillaan hyvin vakavia: post-traumaattisen stressihäiriön, ahdistuksen ja masennuksen rinnalla kulkevat usein paniikkikohtaukset, häpeän tunteet ja seksuaalinen trauma, toimenpidepelko ja pelko synnyttämistä kohtaan, jopa itsetuhoisuus.    

Omakohtaisia kokemuksia  

Keskustelin kahden naisen, Aja Daffehin ja Jackline Moraa Mogakan, kanssa jotta kuulisin lisää silpomisen kauaskantoisista ja traumaattisista vaikutuksista. Gambialaistaustainen Aja Daffeh on silpomisen vastainen aktivisti ja malli. Kenialainen opettaja ja vapaaehtoisena toimiva Jackline Moraa Mogaka puolestaan on mukana Solidaarisuuden tukeman, silpomisen vastaiseen työhön keskittyvän kenialaisen Manga Heart -hankkeen työssä.   

Molemmat vastasivat varsin henkilökohtaisiin kysymyksiin. He tuntevat silpomisilmiön valitettavan omakohtaisesti, sillä he ovat molemmat käyneet läpi silpomisen lapsina – Daffeh 4-vuotiaana Gambiassa ja Moraa Mogaka 10-vuotiaana Keniassa.  

”Voitko kuvitella?”  

Moraa Mogaka muistaa kirkkaasti sen päivän, jolloin hänet silvottiin. ”Heräsimme aikaisin, viideltä. Kävelimme pitkän matkan paikkaan, jossa vastassa oli monta voimakasta naista.” Osoittaen ranteitaan hän jatkaa: ”Yksi piteli minua tästä, toinen tästä, kolmas jaloista ja neljäs piti kättään suullani, ettei huutoni kuuluisi. Voitko kuvitella…”  

Myös Daffeh muistaa, mitä hänelle on tehty. Monilla naisilla muisto silpomisesta on toisintunut painajaisissa, niin myös esimerkiksi Moraa Mogakalla.  

Entä millaisia tuntemuksia silpominen herättää heissä nykyään?  

”Silpominen on todella suuresti vaikuttanut mielenterveyteeni,” sanoo Daffeh ja jatkaa: ”voin niin huonosti ennen terapian aloittamista. Mulla oli ajatuksia satuttaa itseäni. Sen sijaan, että mä ajattelin, että mulle on tehty pahaa, se meni siihen, että ajattelin että mä oon paha.”   

”Se on brutaalia. Se sai minut tuntemaan itseni esineeksi, lihakimpaleeksi. Tunnen vihaa. Se on epäinhimillistä”, Daffeh sanoo. ”Mä en kokenut et mulla edes oli identiteettiä. Silpominen hävitti mun identiteetin kokonaan. Koin, että olin heitetty maahan, sirpaleiksi muuttunut.”

Naiset, jotka ovat läpikäyneet silpomisen, ovat myös useammin tyytymättömiä seksielämäänsä, toteaa useat tutkimukset, kuten yhdysvaltalaisen ClinMedin tutkimus. Myös Daffeh toteaa silpomisen vaikuttaneen vahvasti hänen seksuaalisuuteensa ja seksuaaliterveyteensä.  Myös se, miten silpominen on tehty, vaikuttaa siihen, minkälaisia psyykkisiä haittoja silpomisesta seuraa.  

Ristiriitainen tilanne: stigma   

Joissain yhteisöissä ajatellaan, että sukuelinten silpominen, jota myös kutsutaan ympärileikkaukseksi, tekee tytöstä tai naisesta nimenomaan ”kokonaisen”. Aja Daffeh toteaa: ”Jos nainen ei ole silvottu, ei kukaan anna poikansa mennä naimisiin hänen kanssaan, koska nainen ei tällöin ole ’puhdas’”.   

Yhteisöissä, joissa silpominen on normi, voi psyykkisiä vaikeuksia tulla myös siitä, että ei käy läpi toimenpidettä, vaan toimii norminvastaisesti. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen vastaista työtä tehdessä täytyy ottaa huomioon myös sosiaalisen hyljeksimisen ja ulossulkemisen mahdollisuus. Joissain tapauksissa silpomattomia tyttöjä ei välttämättä hyväksytä yhteisön jäseniksi.   

”Miltä susta tuntuisi, kun kirkon ovet suljetaan sulta ja sut nähdään syntisenä”, Daffeh kysyy eläytyen silpomattomien asemaan.  

Kiero kehä   

Jackline Moraa Mogaka nostaa esiin stigman, joka silpomisesta parhaillaan irtautuvissa yhteisöissä voi kohdistua myös niihin naisiin ja tyttöihin, jotka on silvottu. ”Meidät eristetään. Jopa yhteisön kokoontumisissa”. Näin muodostuu kiero kehä: olipa nainen silpomaton tai silpomisen läpikäynyt, hänet voidaan leimata vääränlaiseksi.  

Vaihtoehtoiset siirtymäriitit, kuten Solidaarisuuden tukemat turvaleirit, pyrkivät vastaamaan myös tähän haasteeseen. Leirit ovat yksi keino korvata silpomistoimenpiteen myötä ilmenevät näennäiset ”hyödyt”: tytöt välttyvät silpomiselta, mutta osallistuvat merkitykselliseen rituaaliin, joka valmistaa puberteettiin ja jonka myötä heitä aletaan pitää täysivaltaisina yhteisön jäseninä.

Sirpaleista ehjäksi  

Vaikka silpominen jättää pysyvän jäljen, siitä on mahdollista toipua ja tuntea olevansa jälleen kokonainen, toteavat sekä Aja Daffeh että Jackline Moraa Mogaka. Manga Heart -järjestön henkilökunta on ollut Moraa Mogakalle tärkeänä tukena toipumisprosessissa. Daffehille tärkeä tuki on ollut oma äiti.  

Daffeh kertoo, että hänen äitinsä oli järkyttynyt, kun kuuli, että tytär muistaa, mitä hänelle silpomistoimenpiteessä tehtiin. Äiti pelkäsi, että tytär vihaisi häntä ja olisi katkera siitä, että joutui kokemaan silpomisen. Daffeh toteaa: ”Olisin voinutkin häntä vihata, jos olisin muistanut vain ne kirveet…”  Mutta Daffeh muistaa myös, että äiti yritti taistella vastaan ja oli hänen tukenaan.    

”Äiti oli kutenkin siinä ympäristössä, missä naisen sana ei merkitse – sillä ei oo painoa”, toteaa Daffeh.   

Tabun murtamista ja tukea

Myöhemmin äidin tuki myös toipumisessa oli Daffehille tärkeää. ”Äiti oli terapian jälkeen ensimmäinen, joka oli mun tuki.” Kuultuaan silpomisen korjausleikkauksesta, äiti oli heti kehottamassa Ajaa hakeutumaan siihen. ”Terapia ja mielenterveys ovat olleet tosi iso tabu meidän kulttuurissamme”, kertoo Daffeh. Hiljaisuuden kulttuuri ylläpitää haitallista tapaa, mutta onneksi silpomisen haitoista puhutaan enenevässä määrin ääneen.   

Daffehin mukaan silpomistoimenpiteen läpikäyneen naisen pitäisi olla oikeutettu terapiaan ja jos mahdollista, myös toimenpiteen korjausleikkaukseen. ”Nuorella tytöllä on kaikenlaisia kamppailuja elämässä. Sitten kun siihen lisää vielä sen, että on läpikäynyt tämmöistä.”  

Aja Daffeh kertoo olevansa onnensa kukkuloilla nyt tuoreena äitinä, ”kuin korkeilla vuorilla”. Kiitollisena elämästä hän huokaisee: ”Mä oon täällä vielä. Mä en oo vaarassa enää.” Samoin toteaa Moraa Mogaka: ”Ja vähintäänkin, mä pystyn hymyilemään nyt.”