Toiminta-alueemme
(Työ päättynyt)
Keski-Amerikan kannaksella sijaitseva Nicaraguan tasavalta eli Nicaragua on 6,8 miljoonan asukkaan valtio, joka kuuluu maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaan. Nicaraguan on Keski-Amerikan alueen suurin, mutta harvimmin asuttu maa. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Honduras ja etelässä Costa Rica.
Nicaragua on yksi Latinalaisen Amerikan köyhimmistä valtioista: maailman ruokaohjelma WFP:n mukaan 30% nicaragualaisista elää köyhyysrajan alapuolella.
Maailmanpankin mukaan Nicaraguan köyhyyden takana on koulutuksen vähäisyys ja huono tuottavuus. Esimerkiksi maan tuottavuuden suhteen Nicaraguan maatalousmaa tuottaa pinta-alayksikköä kohden noin 40–60 prosenttia siitä, mitä maa tuottaa El Salvadorissa, Hondurasissa ja Guatemalassa, ja alle 20 prosenttia siitä, mitä maatalousmaa tuottaa Costa Ricassa.
Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö työskenteli maassa liki 40 vuotta: vuodesta 1982 aina vuoteen 2021. Vuosiin mahtui paljon haasteita köyhyyden, ilmastonmuutoksen, poliittisten turbulenssien ja muiden myötä – mutta onneksi myös paljon onnistumisia ja hyviä muistoja.
Toimintamme Nicaraguassa käynnistyi vuonna 1982 La Dalian lastenruokahankkeella, josta kasvoi aikansa suurin suomalainen järjestöhanke Nicaraguassa. Avustushanke kesti keskeytyksettä yli kymmenen vuotta, joiden aikana 20 lastenruokalaa ja päiväkotia auttoivat perheitä Solidaarisuuden ja lahjoittajien tuella.
Lastenruokalat olivat tärkeä tuki perheille esimerkiksi Condegan kaupungissa, jossa valtaosa aikuisista oli 1990-luvun alussa työttömiä. Ruokahankkeiden tärkein tehtävä oli auttaa pitämään huolta Nicaraguan lapsista sandinistihallituksen vallankumouksen sekä sen mukanaan tuoman sissisodan ja ruokapulan aikana. Hankkeen aikana yli 4 000 lasta sai päivittäisen ateriansa suomalaisten tukemissa ruokaloissa.
Muuttuvassa maailmantilanteessa kävi kuitenkin selväksi, että kehityshankkeiden piti saada aikaan myös pitkäaikaisempaa muutosta eikä pyrkiä vain välittömän pulan helpottamiseen. Tilapäisen avun lisäksi ihmiset tarvitsivat tietoja, taitoja ja työkaluja voidakseen päästä itse elättämään perheitään ja siten turvaamaan perheilleen vakaamman tulevaisuuden. Tämän mielessä pitäen työmme laajeni vuosikymmenen lopussa maaseutukehitykseen ja pienviljelijöiden tukemiseen. Myös perheväkivallan vastainen työ otti ensiaskeleensa.
Vuoteen 1996 mennessä olimme ottaneet Nicaraguassa suuria harppauksia uusille alueille, ja toimintamme jatkoi kasvuaan. Elinkeinojen ja yrittäjyyden tukemisen merkitys korostui aiempaa enemmän työssämme; muun muassa Asdenicin maatilalla oli usean vuoden ajan kokeiltu ja opiskeltu uusia viljelymenetelmiä sekä ruokakasvien tuotantoa. Lisäksi Solidaarisuudella oli Estelín kaupungissa leipomo, tietokonekoulu ja puusepänverstas, joista paikalliset saivat tukea toimeentulolleen.
Boacossa pienet kahvinviljelijät alkoivat Solidaarisuuden tuella ottaa käyttöön luomutuotannon menetelmiä. Euroopassa kiinnostus luomuun ja eettisesti kestävään tuotantoon oli ollut kasvussa koko 1990-luvun ajan, ja vuonna 1998 Solidaarisuus perusti Reilun kaupan järjestön yhdessä neljän muun järjestön kanssa.
Boacossa aloitettu luomukahvihanke menestyi erinomaisesti, ja vuosituhannen vaihteeseen mennessä mukana oli jo 799 kahvitilallista. Kahvinviljelijöiden tulot kolminkertaistuivat hankkeen aikana. Hankkeen merkitys korostui myös maaseutuyhteisöihin kuuluvien identiteetissä: autettavien sijaan osallistujat näkivät nyt itsensä osaavina ja pystyvinä yritttäjinä.
2000-luvulle tultaessa rajasimme työtämme kahteen toisiaan tukevaan teemaan, sukupuolten tasa-arvoon ja toimeentulon parantamiseen. Teemat nivoutuivat hyvin työhömme Nicaraguassa, jossa olimme toimineet erilaisten kestävän maatalouden ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen hankkeiden parissa. Vuosikymmenen aikana tuimme erityisesti maaseutukylien ja -yhteisöjen toimeentuloa esimerkiksi pienyrittäjien asemaa vahvistamalla.
2000-luvulla toimintamme kohtasi myös haasteita. Presidentti Daniel Ortegan aikakaudella kansalaisjärjestöjen, etenkin naisjärjestöjen, toimintaa rajoitettiin. Sukupuolten välinen epätasa-arvo näkyi myös muilla tavoilla yhteiskunnassa: esimerkiksi perhe- ja seksuaaliväkivalta olivat edelleen yleisesti hyväksyttyjä. Asenneilmapiirin muuttamisessa riitti työtä.
Nicaraguan 2010-lukua värittivät jatkuvat poliittiset haasteet ja ilmastokriisin vaikutukset.
Haasteista huolimatta jatkoimme työtämme sukupuolittuneen väkivallan kitkemiseksi – ja syystäkin, sillä YK:n arvion mukaan vielä 2010-luvun alussa Nicaraguassa yli viidennes 5–49-vuotiaista naisista oli kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa parisuhteessaan. Tasa-arvokoulutuksissa tietoa jaettiin laajasti sekä naisille että miehille, minkä lisäksi osa heistä sai koulutuksen toimia tukihenkilönä väkivaltaa kohdanneille naisille.
Vuonna 2018 syventynyt yhteiskunnallinen ja poliittinen kriisi jätti jälkensä etenkin käsityöyrittäjien elämään. Maan epävakaiden olojen myötä niiden suurin markkina, turismi, kärsi huomattavasti. Vuonna 2020 koko maailmaa kurittanut koronapandemia puolestaan pahensi maan talouslamaa heikentäen käsityöläisten toimeentuloa entisestään.
Vastauksena heikentyneeseen tilanteeseen ryhdyimme etsimään Nicaraguan käsityötuotteille uusia, korvaavia markkinoita. Vuonna 2016 aloitetussa Manos Nicas (”Nicaragualaiset kädet”) -hankkeessa samaa nimeä kantavien käsitöiden, kuten keramiikkaesineiden, korien ja laukkujen brändiä kehitettiin laajemmille markkinoille sopivaksi.
2010-luvun lopulla myös sateet jäivät poikkeuksellisen vähäiseksi Nicaraguassa. Talouskriisin ja ilmastotekijöiden yhteisvaikutukset heikensivät erityisesti pienten ja keskisuurten viljelijöiden ja karjankasvattajien kykyä harjoittaa kannattavaa maataloutta. Apua haastavaan tilanteeseen tarjosi kuitenkin Solidaarisuuden ilmastokestävyyshanke, jonka ansiosta hankkeeseen osallistuneet tuottajat osasivat suunnitella toimintojaan paremmin ja vastata ilmastotekijöiden aiheuttamiin haasteisiin. Hankkeessa tuettiin lähes 400 maatalousyrityksen ilmastokestävyyttä.
Lähes neljänkymmenen vuoden ajan kestänyt työmme Nicaraguassa päättyi marraskuussa 2021. Työn päättymisen aikoihin etenkin koronapandemia hankaloitti tulevaisuudennäkymiä. Siitä huolimatta tulokset luovat uskoa tulevaan: ilmastokestävyyshankkeen päättyessä tuotantojärjestelmien tulot olivat lisääntyneet lähes kolmanneksella.
Hankkeidemme myötä etenkin niihin osallistuneiden naisten tulotaso on noussut pysyvästi. Manos Nicas -hankkeesta on työmme aikana kasvanut vakaa yritys, jonka myynti on kasvanut huimasti ja jonka kanssa yhteistyötä ovat tehneet myös paikalliset julkisuuden henkilöt.
Työmme on jättänyt jälkensä myös sukupuolten väliseen tasa-arvoon: vaikka vanhat asenteet miesten ja naisten rooleista istuvatkin edelleen tiukassa, keskustelukulttuuri väkivallasta on myös muuttunut avoimemmaksi etenkin nuorten keskuudessa.
“Naiset luulevat olevansa heikkoja. Koulutuksissa he huomaavat, etteivät ole yksin. Naiset hämmästyvät kuullessaan, että heillä on oikeus pitää itsestään huolta ja olla onnellisia”, Solidaarisuuden paikallinen kouluttaja Ingrid Soza kertoo sukupuolittunutta väkivaltaa torjuvien koulutusten merkityksestä.
Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö toimii naisten oikeuksien puolesta Itä-Afrikassa.
Olemme naisiin kohdistuvan väkivallan ja silpomisen vastaisen sekä toimeentuloa edistävän työn asiantuntijoita.
Mutta emme pysty tähän yksin: tarvitsemme uusia sitoutuneita tukijoita rinnallemme.
Olisitko sinä yksi heistä?
