Lukuaika: 6 min
”Lähes jokainen afrikkalaisnainen viljelee jotakin, vähintään vihanneksia kotitarpeiksi omalla pihalla”, Moenga aloittaa. ”Heillä on paljon osaamista itse viljelyssä, mutta myynnissä ja markkinoinnissa tietotaitoa ei yleensä ole.”
Jopa 40 prosenttia kenialaisten naisten tuottamasta vihannessadosta myös joudutaan heittämään pois, kun myyntikanavat ja mahdollisuus säilöä tuotteita puuttuu.
”Kuka pystyisi hyödyntämään oman perheen kesken satoja kiloja vaikkapa papuja kerralla, kun sato kypsyy? Ja toisaalta, mihin tukkuun voisi myydä esimerkiksi vain 15 kiloa avokadoja?”
Erityisen hyviä kokemuksia näiden haasteiden ratkaisemisessa on saatu Nyamiran alueella Keniassa, kun Solidaarisuus on yhdistänyt voimansa osuuskunnaksi järjestäytyneiden naisten kanssa.
Nyamiran alueella vihannesten kuten maissin, amarantin ja kurpitsan kotitarveviljely on perinteisesti naisten työtä, siinä missä vientiin viljeltävät ”rahakasvit” kuten kahvi ja tee ovat miesten vastuulla. Perheen mies myös päättää kahvin ja teen myynnillä ansaittujen rahojen käytöstä.
”Suurin osa resursseista on miesten hallinnassa, mutta miehet eivät tee suurinta osaa työstä edes hallinnoimillaan rahakasviviljelmillä”, Moenga toteaa. ”Vaikka naiset ahkeroivat, he näkevät kuitenkin ensimmäisenä nälkää, kun ruoka on vähissä.”
Miten tässä hyvin patriarkaalisessa ympäristössä sitten parhaiten tuetaan naisia, jotka pyrkivät ansaitsemaan omaa rahaa?
”Toimiva ratkaisu on löytynyt toiminnasta, jota kohtaan miehet eivät osoita kiinnostusta: vihannesten viljelystä. Kun vihanneksia kotipuutarhoissaan kasvattavat naiset yhdistävät voimansa osuuskunnissa, joissa tarjolla on koulutusta ja verkostoja, heillä on mahdollisuus suuriin saavutuksiin.”
Naisten saavutuksilla on valtava vaikutus myös heidän perheidensä hyvinvointiin. ”Äidit usein käyttävät ansaitsemansa rahat koko perheen parempaan ravintoon, lasten vaatteisiin ja koulutukseen. Miehet puolestaan kuluttavat enemmän kodin ulkopuolella.”
Vihannesten viljelyn kaltaisten, lähtökohtaisesti pienten ja piilossa olevien arvoketjujen kehittäminen onnistuu, kun naiset saavat mahdollisuuden kehittyä kaupallisissa ja teknisissä taidoissa. Osuuskunnissa heille tarjoutuu uudenlainen mahdollisuus päästä käsiksi tuotantoon tarvittaviin resursseihin aina viljelyalasta laadukkaisiin siemeniin ja työtä helpottaviin koneisiin ja laitteisiin. Osuuskunnan kautta hoituu niin olemassa olevien markkinoiden analyysi ja uusien markkinoiden etsiminen kuin sadon myyntikin.
”On aivan eri asia neuvotella sopimuksia koko osuuskunnan voimin kuin yksittäisinä viljelijöinä”, Douglas Moenga kertoo. ”Osuuskuntana viljelijät pystyvät tarjoamaan ostajalle satoja tai jopa tuhansia kiloja vaikkapa maissia. Sellaisesta määrästä on jo mahdollista lähteä neuvottelemaan tukkuostajien kanssa parhaan hinnan saamiseksi.”
Osuuskunta pääsee myös helpommin osaksi palveluista, kuten maatalousneuvonnasta. Toiminnan kehittäminen on mahdollista, sillä osuuskunta voi myöntää pienlainoja, jolla kehittämistyötä voi rahoittaa.
Kun Nyamira Northin naisten osuuskunta perustettiin vuonna 2014, siinä oli mukana 30 viljelijää. Nyt osuuskunnassa toimii jo 1604 viljelijää.
”Kun rahaa on alkanut tulla, miehetkin ovat kiinnostuneet näistä aiemmin vähätellyistä vihanneksista, ja myös heitä on liittynyt osuuskuntaan. Yhä useammat miehet tunnistavat nyt naisten merkityksen perheiden taloudellisen tilanteen parantamisessa.”
Osuuskunnan ensimmäinen maanviljelykeskus on juuri avattu. Siellä on mahdollista käsitellä satoa esimerkiksi kuivaamalla tai jauhamalla, jotta se säilyy myyntiin asti. Hävikki vähenee ja viljelijöiden tulot lisääntyvät, kun raaka-aineen sijaan pystytään myymään pidemmälle käsiteltyjä tuotteita, jotka täyttävät isompien ostajien laatuvaatimukset.
”Tukemistamme hankkeista jää aina yhteisöihin jotakin uutta ja pysyvää, joka ei katoa hankkeen päätyttyä”, kertoo Jenna Kettunen, Solidaarisuuden kestävän toimeentulon asiantuntija. Usein kyse on uusista ja ympäristöystävällisemmistä tavoista tehdä asioita, ilmastokestävämmistä ruokakasveista, uusista yhteistyöverkostoista esimerkiksi itäafrikkalaisten yliopistojen kanssa tai myyntikanavista uusilla markkinoilla. Nyamiran naisten maataloushankkeissa tärkeä asia on ollut yhteys maatalousneuvojiin ja elintarvikeyrityksiin.
Naisten viljelyn tukeminen on tärkeää myös Nyamiran alueellisen ruokaturvan kannalta, sillä vihannekset ovat ravintoa, jota ei tuoteta vientiin vaan kenialaisten omaan käyttöön.
”Osuuskunnan tulevaisuus näyttää valoisalta”, iloitsee Douglas Moenga. ”Seuraava tavoitteemme on rohkaista yhä useampia naisia laittamaan osa tuloistaan säästöön, jotta heillä on tarvittavaa rahallista puskuria ja mahdollisuus investoida tulevaisuudessa myös itsenäisesti. Näin yhä useammat naiset voivat päästä mukaan.
Viestintäpäällikkö
045 635 2883
saara.manelius@solidaarisuus.fi
05.12.2024 Lotta Haavisto
27.11.2024 Tuulia Perttula
20.11.2024 Tuulia Perttula