Miesten maailmassa – naiset ovat johtotehtävissä yhä harvinaisuus 

Kun Amal Mohamed Muse aloitti ensimmäistä kertaa esihenkilönä, hänen tiiminsä ei hyväksynyt häntä johtajaksi. Syy oli se, että hän on nainen. Nyt hän kertoo, mikä hidastaa naisten aseman kehitystä. 

Solidaarisuuden väkivallan vastaisen työn koordinaattori Amal Mohamed Muse puhuu suoraan ja rehellisesti naisten asemasta työelämässä. Etiopian tiimissä työskentelevä asiantuntija pitää tärkeänä, että naiset nähtäisiin miesten kanssa tasavertaisina. Se on edellytys myös sukupuolittuneen väkivallan loppumiselle. 

”Miehet ovat aina etusijalla”, Muse toteaa. ”On paljon asioita, joissa ei oteta naisia huomioon, kuten päätöksenteko. Naista ei esimerkiksi pidetä pätevänä johtajana. Siihen liittyy paljon epäilyksiä.” 

Toimeentulo on yksi tasa-arvon osa-alueista, joka ilmentää yhteiskunnan asenteita naisia kohtaan. Siksi Solidaarisuus tukee naisia toimeentulon hankkimisessa. Pelkkä osallistuminen ei kuitenkaan riitä, vaan naisilla tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet edetä uralla ja osallistua päätöksentekoon. UN Women julkaisi viime vuoden lopulla raportin, joka osoittaa naisen tämänhetkisen paikan työelämässä: arviolta vain 28 prosenttia johtavissa asemassa työskentelevistä ihmisistä maailmassa on naisia, eikä edistyksen tahti huimaa päätä. Ennusteen mukaan vuoteen 2050 mennessä naisten osuus tulee nousemaan 30 prosenttiin.  

”Kun puhutaan naisten yhteiskunnallisesta asemasta, naisia ei nähdä korkeammissa viroissa. Sillä ei ole väliä, miten koulutettu olet tai miten menestyt urallasi. Ajatellaan, että päädyt kuitenkin kotiäidiksi jossain vaiheessa”, Muse selittää Etiopian somalialueen tilanteesta. 

Sukupuoliroolit hidastavat urakehitystä 

Etiopiassa johtavissa rooleissa olevista työntekijöistä naisia on 27,5 prosenttia. Kuilua naisten ja miesten välille luovat ennen kaikkea sukupuoleen liitetyt odotukset, jotka juontuvat muun muassa yhteiskunnan rakenteista. Naiset nähdään perinteisesti hoivaajina ja kodinhoitajina. 

Siten jo lapsuudesta alkaen tyttöjen ja poikien roolit ovat hyvin erilaiset. ”Niin monet tytöt ja naiset ovat kunnianhimoisia ja haluaisivat päästä johtavaan asemaan, mutta heille ei anneta sitä mahdollisuutta. Vanhemmat eivät kohtele tyttöjä ja poikia tasavertaisesti”, Muse kertoo. 

Epätasa-arvo lasten välillä näkyy muun muassa siten, että tyttöjen vapaa-aika kuluu pitkälti kotitöiden tekemiseen samalla, kun pojilla on koulun jälkeen aikaa leikkiin, peleihin ja läksyjen tekemiseen. ”Tytöt eivät saa samaa mahdollisuutta kuin pojat.” 

”Silti he onnistuvat todistamaan kykynsä”, Muse toteaa. Toivoa ei tyttöjen kohdalla ole menetetty, mutta on selvää, että tytöt ja naiset joutuvat rehkimään kaksin verroin osoittaakseen kykynsä. 

Naisille kasautuva palkaton hoivatyö on yksi keskeisiä syitä sukupuolten väliselle taloudelliselle epätasa-arvolle. Maailmanpankin mukaan Etiopiassa 75 prosentilla työikäisistä naisista on palkkatuloja, kun taas miesten vastaava osuus on 86 prosenttia. Naisten toimeentulo on usein kiinni muiden naisten avusta. Esimerkiksi Muse voi käydä töissä, koska hänen äitinsä hoitaa hänen lastaan päivisin. 

Taloudellisesta epätasa-arvosta maksetaan myös kovaa hintaa. Maailmanpankki arvioi, että mikäli naisten ja miesten osuus työelämässä jakautuisi tasan, maailman bruttokansantuote kasvaisi 20 prosentilla. 

Naisia ei nähdä johtajina 

Niissäkin maissa, joissa iso osa naisista käy palkkatyössä, naispuolisten johtajien määrä jää vähäiseksi. Taustalla vaikuttavat sukupuoliroolit ja asenteet. Muse on saanut kokea omakohtaisesti, millaista on olla nuori nainen esihenkilöasemassa. Ennen kuin hän aloitti Solidaarisuuden väkivallan vastaisen työn koordinaattorina, hän työskenteli projektipäällikkönä. 

”Kohtasin haasteita jo ennen kuin virallisesti aloitin tehtävässä”, Muse kertoo. Hänen huhuttiin saaneen tehtävän isänsä takia. Moni kyseenalaisti sen, että nainen olisi voinut päästä tehtävään kykyjensä ansiosta. 

”Miespuoliset kollegani eivät arvostaneet sitä, että aloitin tehtävässä. Minulla kesti vuoden muodostaa hyvä suhde alaisiini”, Muse kertoo.  

Sukupuoleen kohdistuva syrjintä vaikutti merkittävästi työskentelyyn: ”Jouduin käyttämään suurimman osan ajastani suhteiden muodostamiseen, jotta kykenimme työskentelemään sujuvasti.” 

Ennakkoluulot eivät rajoittuneet vain tiimin sisälle. Muse ei päässyt osallistumaan moniin tärkeisiin tapaamisiin, koska järjestäjät ohittivat hänen viestinsä eivätkä pitäneet häntä oikeana johtajana. Hän joutui työskentelemään kovasti voidakseen tehdä yhteistyötä paikallishallintojen kanssa.  

Koska ennakkoluulot haastoivat työskentelyä, Muse päätyi panostamaan tiimin sisäisten  suhteiden parantamiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Päätös oli viisas, koska siten hän onnistui rakentamaan toimivan työyhteisön. 

Juuri siksi Muse näkee myös paljon positiivista kokemassaan: ”Opin pärjäämään vaikeissa tilanteissa ja työskentelemään alaisten kanssa, keskustelemaan herkistä aiheista. Sain paljon kokemusta. En vain urani kannalta, vaan myös henkilökohtaisessa elämässäni.” 

Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

Isän jalanjäljissä 

”En kasvanut tyypillisessä somaliperheessä”, Muse kertoo.  

Isä on ollut Muselle suuri kannustaja. lapsuudessa isällä oli tapana koota Amal ja hänen siskonsa yhteen ja kertoa heille tarinoita urastaan. ”Hän aina kannusti meitä jatkamaan hänen jalanjäljissään. Hän on työskennellyt järjestöalalla noin 30 vuotta.” 

Silti yhteiskunnan odotukset ylittivät isän sanat. ”Ajattelin nuorena, että en tule työskentelemään, vaan aion jäädä kotiin, minusta tulee kotiäiti. Mutta kun valmistuin, tajusin, etten voi jäädä kotiin ja olla riippuvainen toisesta ihmisestä.” 

Kun Muse sai lapsen, hän jäi kotiin puoleksi vuodeksi. Silloin hän ymmärsi, ettei haluaisi jäädä kotiäidiksi. 

Erityisesti Musea harmittaa se, miten vähän arvostusta naiset saavat tekemästään työstä. Naiset kannattelevat yhteiskuntaa tekemillään palkattomalla hoiva- ja kotitöillä, mutta saavat osakseen lähinnä vähättelyä. Globaalisti naiset käyttävät lähes kolme kertaa enemmän aikaa palkattomaan hoiva- ja kotityöhön miehiin verrattuna. Toimeentulo ei useinkaan vähennä naisten kantamaa hoivataakkaa, vaan naiset tekevät palkatonta työtä palkkatyönsä päälle. Se kuormittaa naisia merkittävällä tavalla, ja voi vaikuttaa siten myös uraan. 

”Naisena sinulla on paljon vastuita, sinuun kohdistuu paljon odotuksia, mutta saat vain vähän kiitosta ja arvostusta”, Muse sanoo. 

Kehitystä tapahtuu, mutta liian hitaasti 

”Kulttuuri on nyt muutoksessa, mutta aiemmin naisilla ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä mitään päätöksiä, edes omista asioistaan. Edelleen tätä näkee joillakin alueilla”, Muse selittää. 

Etiopiassa kehityksen tahti on keskimääräistä nopeampaa. UN Women arvioi maan kurovan Suomen kiinni naisjohtajien määrässä vuoteen 2050 mennessä. Samalla, kun naisjohtajien osuuden ennustetaan Suomessa nousevan vain puoli prosenttiyksikköä 34,1 prosenttiin, Etiopia voi onnistua nykytahdilla kirimään naisjohtajien määrän 33,4 prosenttiin. 

Muse vahvistaa kehityksen olevan näkyvää: ”Olen nähnyt tilanteen muuttuvan somalialueella. Naisia nimitetään yhä useammin johtaviin asemiin.” 

Vaikka Etiopiassa kehityksen tahti on nopeampaa kuin maailmassa keskimäärin, se ei päätä huimaa. Nykyisellä vauhdilla kuluu 25 vuotta, jotta joka kolmas johtavassa asemassa oleva ihminen on nainen. Siksi työ tasa-arvon eteen ei ole valmis. 

Artikkelikuva: Nafkot Gebeyehu
Video: Lotta Haavisto