Laulamalla, tanssimalla ja piirtämällä silpomista vastaan

”Rakastan näiden lasten ajatusmaailmaa. He säveltävät ja laulavat omia laulujaan silpomisperinteestä. He ovat innokkaita valjastamaan luovuutensa, jotta viesti silpomisen haitoista leviäisi.”

Tyttöjen sukuelinten silpomisen vastainen taistelu on käynnissä vahvempana kuin koskaan. Me ponnistelemme sen eteen, että ihmiset todella muuttaisivat näkemyksiään ja asenteitaan silpomista kohtaan. Vaikka niin moni on jo kuullut kauttamme silpomisperinteen haittavaikutuksista, vasta muutamat ovat todella muuttaneet mieltään. Mutta toisaalta tiedämme, että vaikeneminen voi kätkeä sisäänsä syvällisiäkin ajatuksia ja moni on voinut muuttaa näkemyksiään, vaikkeivat ole vielä tuoneet niitä julki. Meidän on toistettava viestiämme niin kauan, kunnes lopulta joku ottaa siitä onkeensa ja hyväksyy muutoksen. 

Lähestymme oppilaiden kanssa silpomista draamatyöpajojen avulla. Eräässä työpajassa on paikalla tyttö, joka on valtavan innoissaan päivästä. Olemme tytön koululla ja hän on osallistumassa muiden mukana muutamiin draamatyöpajan aktiviteetteihin.  Sheila (nimi muutettu) käy koulua Omogwan ala-asteella ja on 5. luokalla.

“Olen niin innoissani. Draamatyöpajat ovat lempijuttuni silpomisprojektissa. Tämä on paitsi hauskaa, pääsemme myös levittämään tietoa silpomisen haitoista tavalla, joka on helppo ymmärtää. Emme tykkää niin paljon opetuksesta luokassa, opimme paremmin, kun pääsemme laulamaan, tanssimaan, taiteilemaan ja lausumaan runoja”, Sheila kertoo. 

Draamatyöpajassa listaamme eri aktiviteetteja ja esityksiä neljästä koulusta. Sheilalla on mukanaan piirustus, jonka uskoo olevan hänen paras piirustuksensa ikinä ja hän on rullannut sen huolellisesti. Kysyn, saisinko nähdä piirustuksen, mutta hän kertoo sen olevan yllätys, enkä malttaisi enää odottaa.

“Minulla on piirustus opettajasta, joka inspiroi minua ei vain silpomisen vastaisen työn suhteen, mutta koko elämän suhteen. Kaikki luokkamme pojat haluavat tulla isona opettaja Jacobin kaltaisiksi. Tytöt haluavat tulla Graceksi ja Winnieksi”, Sheila paljastaa.

Kysyn häneltä, minkä takia lapset haluavat tulla isona opettajiensa kaltaisiksi ja hänen vastauksensa saa minut häkeltymään.

“Grace ja Winnie ovat niin älykkäitä. He käskevät meitä välttämään ympärileikkausta ja jos emme tule ympärileikatuiksi, meistä voi tulla kuten he ja silloin emme ainakaan joudu ympärileikattaviksi. Jopa vanhempamme pitävät heistä ja he käskevät meitä opiskelemaan ahkerasti ja tulemaan isona heidän kaltaisikseen.” 

Koululaisen piirustuksessa äiti pakottaa tytärtään ympärileikkaukseen.

Paikalla on myös poika, joka on säveltänyt silpomisperinteestä useamman kappaleen. Poika käy eri koulua kuin Sheila, mutta Sheila tuntee hänet silpomisen vastaiselta turvaleiriltä. Kutsukaamme häntä vaikka Brianiksi. Kysyn Brianilta, mitä hän poikana ajattelee silpomisen vastaisista työpajoista.

“Minulla on aina ollut tällainen taito itsessäni. Näen televisiossa ihmisiä laulamassa ja räppäämässä ja kuvittelen itseni esiintyjän tilalle. Mutta en keksinyt ikinä, mistä aiheesta laulaisin ja siksi lauloin muiden räppäreiden kappaleita. Sitten löysin silpomisperinteen ja tiedän, että se vaikuttaa naisiin ja tyttöihin, mutta se koskettaa myös minua, sillä minulla on kaksi pikkusiskoa, joiden en haluaisi joutuvan ympärileikkaukseen. Joten nykyään sävellän kaikki lauluni silpomisesta ja rakastan sitä. Jonain päivänä aion olla mahtava räppäri ja teen laulun silpomisperinteen haitoista ja koko maailma kuuntelee sitä.” 

Myös nuoret koululaispojat haluavat kertoa olevansa tyttöjen ympärileikkausta vastaan.

Draamatyöpaja jatkuu muiden oppilaiden laulu- ja runoesityksillä. Rakastan näiden lasten mieliä ja ajatusmaailmaa. He säveltävät ja laulavat omia laulujaan silpomisperinteestä. He ovat innokkaita valjastamaan luovuutensa, jotta viesti silpomisen haitoista leviäisi. Mutta ennenkaikkea olen onnellinen siitä, että Manga Heart -järjestö voi Solidaarisuuden tuella vaikuttaa positiivisesti näiden lasten koko elämään.

”Lopetetaan sukuelinten silpominen”, lukee pikkutytön piirustuksessa.

Teksti ja valokuvat: Grace Kerubo

Suomennos ja editointi: Ada Bergroth