

Naisten oikeuksien päivä 2023
Vaikka kukissa ei ole mitään vikaa, naistenpäivän historia ja alkuperä on naisten oikeuksien puolustamisessa.
Äänioikeudessa.
Tasa-arvossa.
Väkivallan perinteen katkaisemisessa.
Oikeudessa tehdä haluamaansa työtä.
Samassa palkassa.
Vaikka naisia juhlitaan ruusuin ja lahjoin, suurin lahja on vielä avaamatta.
Auta tekemään tasa-arvosta totta.
Tee lahjoitus Solidaarisuuden työlle naisten oikeuksien edistämiseksi.
Näin tasa-arvo on mahdollista saavuttaa:
100 €
Ammattikoulutus naiselle
50 €
Tukihenkilön koulutus yhteisön väkivaltaa kokeneille naisille
10 €
Koulutusta perheväkivallasta ja sukupuolirooleista
Naistenpäivänä kysymme: mitä näet tässä kuvassa?
Pienemmän palkan vai tasa-arvon? Ahtaat sukupuoliroolit vai tasa-arvon? Silmän ruokaa vai täysivaltaisen kansalaisen? Sukupuolittunutta väkivaltaa vai tasa-arvoa? Rajoitteita vai tasavertaisia mahdollisuuksia?

Mitä Solidaarisuus tekee naisten oikeuksien edistämiseksi?
- Haluamme tehdä tyttöjen sukuelinten silpomisesta historiaa.
- Pureudumme naisiin kohdistuvan väkivaltaan.
- Luomme naisille oman työn ja toimeentulon mahdollisuuksia
Toimimme Keniassa ja Somalimaassa alueilla, jossa tyttöjen sukuelinten silpomista pidetään aikuistumisriittinä ja naimakelpoisuuden takeena. Alueilla, jossa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on pidetty rakkauden osoituksena ja normaalina elämänjuonteena. Alueilla, jossa naisten roolina ovat olleet perinteisesti kotityöt, lasten kasvatus ja sitä myötä taloudellinen riippuvaisuus puolisoistaan.
Suunta on kuitenkin oikea:
- Olemme onnistuneet kumppaniemme kanssa vähentämään silpomisten määrää toiminta-alueillamme merkittävästi jakamalla tietoa sen haitallisuudesta ja tarpeettomuudesta. Esimerkiksi juuri valmistuneessa Somalimaan hankkessaamme tieto silpomisen haitoista nousi yli 98%; osassa Kenian hankkeiden yhteisöjä silpominen on loppunut kokonaan.
- Naisten työllisyys on parantunut: Somalimaassa aloitamme juuri hanketta kestokuukautissuojien valmistamiseksi, Keniassa tukemiemme osuuskuntiemme toimintaan osallistuu yli 2000 naisviljelijää.
Työtä on kuitenkin tehtävänä: esimerkiksi Keniassa silpomisen haitallisinta ja väkivaltaisinta muotoa harjoitetaan enää vähän, mutta paikallinen sairaaloiden henkilökunta on alkanut tarjoamaan “turvallisempia palveluita”. Tämä on asia, johon pureudumme kumppaniemme kanssa.
Toisaalta pelkona on, että naisten taloudellinen riippumattomuus ja palkkatyö saattavat aiheuttaa vastareaktion ja jopa lisätä paikallisesti väkivaltaa. Meidän on varmistettava, että naisten kumppanit ovat mukana muutoksessa ja näkevät sen hyödyt koko perheen hyvinvointiin. Emme siis saa unohtaa miesten roolia.