Lukuaika 2 min.
Feissarit Elina ja Juho haluavat omalla työllään edistää tyttöjen ja naisten asemaa maailmassa. ”Tärkeintä itselleni on kaikista heikoimman puolella oleminen.”
Katuvarainhankkijat eli feissarit ovat monelle tuttu näky kaupunkien keskustoista. Solidaarisuuden feissarit etsivät uusia lahjoittajia tukemaan työtä tyttöjen ja naisten aseman parantamiseksi.
Millaista on tehdä työtä hyvän asian puolesta ihmisvilinän keskellä? Kävimme jututtamassa kahta feissaria aurinkoisena kesäpäivänä Helsingin Keskuskadulla.
Feissareita motivoi työssään samat asiat kuin mitkä saavat myös ihmiset lahjoittamaan eli tyttöjen hätä ja kärsimys.
”Pelkkä ajatuskin siitä, että silpominen on arkipäivää jossakin, on huolestuttavaa. Joihinkin asioihin on vain puututtava”, toteaa Solidaarisuuden feissari Juho Kauppi.
”Silpomisteema on koskettanut kadulla monia. Varsinkin tuntuu, että jos on omia lapsia, niin aihe tulee niin sanotusti lähelle kotia”, jatkaa Kauppi.
Tyttöjen sukuelinten silpominen on ihmisoikeusloukkaus ja sitä harjoitetaan systemaattisesti niillä alueilla, joilla Solidaarisuus työskentelee Itä-Afrikassa. Silpominen tehdään usein nuorille tytöille, jotka eivät osaa paeta tai kieltäytyä toimenpiteestä. Pahimmillaan silpomisen seurauksena lapsi menehtyy verenvuotoon tai tulehdukseen.
”Pienet, puolustuskyvyttömät tytöt vetoavat eniten omiin tunteisiini ja heistä haluan myös kertoa kadulla ihmisille”, kertoo Elina Alanko, joka työskentelee kolmatta kesää Solidaarisuuden katuvarainhankkijana.
”Tärkeintä itselleni on kaikista heikoimman puolella oleminen ja heidän auttaminen”, Alanko toteaa painokkaasti.
Työ katufeissarina vaatii rutkasti rohkeutta ja aloitteellisuutta. Torjutuksi joutuu monta kertaa työvuoron aikana ja ikäviäkin kommentteja tulee ohikulkijoilta.
Hyviä ja huonoja puolia puntaroidessa vaaka kallistuu kuitenkin hyvän puolelle Alangon ja Kaupin mukaan.
”Kaikista ihaninta on tavata ihmisiä, jotka ovat todella paljon tämän asian takana. Siitä saa ekstramotivaatiota ja muistutuksen itselleenkin, että ihmiset oikeasti välittävät ja ovat kiinnostuneita”, Alanko luettelee työn hyviä puolia.
Alanko ja Kauppi ovat yhtä mieltä siitä, että suurin osa kadulla kulkevista ihmisistä on mukavia. Alanko jopa tunnustaa yllättyneensä positiivisesti aloitettuaan työn kolme kesää sitten.
”Ei ne ikävätkään kohtaamiset ole niin kurjia kuin mitä pelkäsi ennen tämän työn aloittamista”, hän sanoo.
”Todella monet ihmiset ovat hirveän mukavia ja tässä työssä saa myös kiitosta ihmisiltä”, Kauppi vahvistaa.
Alangon mukaan Solidaarisuuden feissarina on mahdollista vaikuttaa omaan työhönsä.
”Meillä on joustavat työvuorot ja aika paljon mahdollisuutta tehdä työstä juuri sen näköistä kuin itse haluaa. Ja tällaisena aurinkoisena päivänä saa olla ulkona! Työ on tosi palkitsevaa silloin, kun se sujuu hyvin”, Alanko kertoo iloisesti.
Kauppi on samoilla linjoilla: ”Tässä työssä parasta on se, että saa olla ulkona ja ihmisten kanssa tekemisissä.”
Alanko ja Kauppi rohkaisevat nuoria hakemaan feissariksi. Kauppi kertoo, ettei itse ollut ajatellut feissariksi ryhtymistä ennen kuin törmäsi hakuilmoitukseen ja ryhtyi lukemaan Solidaarisuuden tekemästä työstä tarkemmin.
”Ryhdyin lukemaan enemmän järjestöstä ja työ alkoi kiinnostaa niin paljon, että hain ja onneksi pääsin”, Kauppi kertoo tyytyväisenä.
Mutta pärjääkö kuka tahansa feissarina? Alanko ja Kauppi antavat vinkkinsä feissausta harkitseville:
”Itse voi tosi paljon vaikuttaa siihen, millaista tämä työ on ja miten hyvin siinä menestyy. Kannattaa kysellä paljon neuvoja muilta feissareilta ja kouluttajilta. Ei tarvitse jäädä yksin. Ja kannattaa vain olla tosi positiivinen ja sinnikäs”, feissauskonkari Alanko kertoo.
”Avoimin mielin vaan, eikä ota liian henkilökohtaisesti mitään, niin hyvä tulee. Rohkeus on se asia, mitä tässä tarvitaan”, ensimmäistä kesää feissaava Kauppi summaa.
Entinen työntekijä
21.03.2024 Tuulia Perttula
15.03.2024 Heidi Suotsalo
08.03.2024 Lotta Haavisto
