Tyttöjen sukuelinten silpominen tarkoittaa ulkoisten sukuelinten vahingoittamista tai poistamista osittain tai kokonaan ilman lääketieteellistä syytä.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomiseen viitataan kansainvälisesti usein lyhenteillä FGM tai FGM/C, jotka tulevat englannin kielen sanoista female genital mutilation/cutting.
Silpominen tehdään WHO:n mukaan tytölle pääasiassa ennen 15 vuoden ikää, tyypillisimmin 4–10 ikävuoden välillä. Nuorimmat ovat vasta muutaman päivän ikäisiä.
Sukuelinten silpominen rikkoo tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia ja on mainittu muun muassa YK:n Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa julistuksessa. Länsimaisen käsityksen mukaan tyttöjen sukuelinten silpominen on erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja vakava ihmisoikeusloukkaus.
Keskeistä on loukkaus kehon koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta kohtaan. Sukuelinten silpominen tehdään ilman lapsen suostumusta ja se tuottaa pysyvän ruumiinvamman.
Toimenpide on peruuttamaton, ja sillä on kauaskantoisia seurauksia tytön ja naisen elämään.
Erilaisia silpomistyyppejä ei voida tarkastella muuttumattomina, vaan yllä olevat kuvaukset ovat suuntaa antavia. Eri kulttuureissa on myös omia termejä eri tyypeille.
Käytännössä voi olla hyvinkin vaikeaa määritellä, minkä tyypin leikkaus tytölle tai naiselle on suoritettu. Leikkauksia tehdään usein alkeellisissa olosuhteissa eivätkä perinteiset ympärileikkaajat noudata kansainvälisiä tyypittelyjä.
Sukuelinten silpomisen seuraukset vaihtelevat riippuen leikkaustyypistä ja olosuhteista, kuten hygieniatasosta. Pahimmillaan silpominen voi olla hengenvaarallista. Mikäli silpomisessa on käytetty samaa leikkausvälinettä useaan tyttöön ja leikkaus on suoritettu epähygieenisissä olosuhteissa, riski tulehdukseen ja tautien, kuten HIV-infektion, leviämiseen tytöstä toiseen kasvaa.
Silpomisen aiheuttamat haitat voivat olla luonteeltaan fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia.
Fyysiset haittavaikutukset:
Psykologiset vaikutukset:
Silpomisen vaikutus seksuaaliterveyteen:
Sosiaaliset vaikutukset:
Tyttöjen sukuelinten silpominen koskettaa maailmassa vähintään 200 miljoonaa tyttöä ja naista. Joka vuosi 3 miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua läpikäymään sukuelinten silpomisen.
Tyttöjen sukuelinten silpomista harjoitetaan UNICEFin tuoreiden tilastotietojen mukaan 31 maassa, pääasiassa Afrikan länsirannikolta Afrikan sarveen ulottuvalla vyöhykkeellä sekä muutamassa maassa Lähi-idässä ja Aasiassa, kuten Irakissa, Jemenissä ja Indonesiassa.
Silpomista esiintyy myös länsimaissa diasporassa elävien yhteisöjen sisällä. End FGM Networkin julkaisun (2020, englanninkielinen pdf) mukaan silpomisen läpikäyneitä tai silpomisvaarassa olevia tyttöjä ja naisia elää vähintään 92 maassa eri puolilla maailmaa. Silpomisen esiintyvyydestä kertovaa tilastotietoa on tarjolla 32 maasta.
1) Ei maita 60-50 % välillä2) Ei harjoiteta, tai ei tilastojaLähde: UNICEF, 2020Silpomisperinne on UNICEFin mukaan vähentynyt maailmassa viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ja perinne on ollut hiljalleen väistymässä monissa maissa. Edelleen on myös maita – kuten Somalia, Djibouti ja Guinea – joissa lähes kaikki tytöt läpikäyvät sukuelinten silpomisen.
Väestönkasvun takia on odotettavissa, että silvottujen tyttöjen ja naisten määrä tulee kasvamaan merkittävästi seuraavan 15 vuoden aikana. Lisäksi esimerkiksi globaalit pandemiakriisit vaikeuttavat silpomisen vastaista työtä ja perinteen lopettamista.
Silpomista ei harjoiteta uskonnollisista syistä, vaikka sitä joskus perustellaan uskonnolla. Silpomista harjoitetaan esimerkiksi sekä muslimien että kristittyjen keskuudessa, eikä sille ole yksiselitteisiä uskonnollisia perusteita.
Perinne on myös vanhempi ilmiö kuin esimerkiksi islam tai kristinusko. Joissakin yhteisöissä silpomisrituaali ammentaa perustelunsa heimouskonnosta.
Tyttöjen sukuelinten silpominen on kulttuurinen ja sosiaalinen normi, tapa. Sen tarkkaa alkuperää ei tiedetä, mutta on viitteitä siitä, että jo muinaisessa Egyptissä faaraoiden parissa harjoitettiin silpomista. Muumioissa on ollut nähtävissä jälkiä infibulaatiosta, jota nykyään kutsutaan monin paikoin faraoniseksi ympärileikkaukseksi.
YK:n väestörahasto UNFPA:n mukaan vielä 1950-luvulla Yhdysvalloissa ja osissa Länsi-Eurooppaa harjoitettiin lääketieteen nimissä naisten klitoriksen näkyvän osan poistamista, jonka kuviteltiin hoitavan muun muassa hysteriaa, epilepsiaa, masturbaatiota, nymfomaniaa, melankoliaa ja muita mielenterveysongelmia.
Kansainvälisen muuttoliikkeen myötä silpomista esiintyy myös Euroopassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Suomessa on Sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n arvioiden mukaan 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista, joista suurin osa on silvottu ennen Suomeen tuloaan. Sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n arvion mukaan 650–3 080 Suomessa elävää tyttöä voi olla vaarassa joutua silvotuksi. Tämä riski liittyy erityisesti lähtömaahan suuntautuviin matkoihin.
Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin edistämään naisten ja lasten ihmisoikeuksia sekä ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on Suomen rikoslain mukaan tulkittavissa törkeäksi pahoinpitelyksi, josta rangaistuksena voi olla 10 vuotta vankeutta. Myös Suomessa asuvan tytön vieminen ulkomaille silvottavaksi on kielletty.
Jokaisella, joka saa tietoonsa suunnitteilla olevan sukuelinten silpomisen, on velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille ja lastensuojeluun.
Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2019 julkaisema tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estämisen toimintaohjelma sisältää lukuisia konkreettisia toimenpiteitä, joilla silpomisperinteeseen puututaan Suomessa. Toimintaohjelma pitää sisällään muun muassa ammattihenkilöstön osaamisenkehittämisen ja maahanmuuttajayhteisöjen asenteisiin vaikuttamisen.
Silpomista perustellaan ja oikeutetaan monin eri tavoin ja eri yhteisöillä on perinteelle omat perustelunsa.
Monissa yhteisöissä tytön sukuelinten silpominen on keskeinen siirtymäriitti tytöstä naiseksi ja kyseenalaistamaton osa naiseksi kasvua. Usein näissä yhteisöissä vain leikattu tyttö nähdään avioliittokelpoisena.
Silpomista harjoittavissa yhteisöissä naiset ovat usein taloudellisesti riippuvaisia puolisoistaan. Tyttärensä silpomisella vanhemmat haluavat varmistaa tytön mahdollisuudet avioliittoon ja siten taloudellisesti turvattuun elämään.
Silpominen altistaa terveysongelmien lisäksi lapsiavioliitoille ja koulupudokkuudelle. Noin neljännes kenialaistytöistä avioituu alaikäisenä. Kuva: Ulla Sarén
Tyttären tulevaisuuden turvaamisen lisäksi pelissä on perheen maine. Perheet pelkäävät joutuvansa suljetuksi yhteisön ulkopuolelle, jos toimivat vastoin vallitsevia tapoja.
Silpomisperinteen kannattajien keskuudessa esiintyy myös erilaisia uskomuksia toimenpiteen hyödyistä. Silpomisen uskotaan hillitsevän tytön ja naisen seksuaalisuutta. Sen nähdään lisäävän tytön siveyttä.
Joissain silpomista harjoittavissa yhteisöissä leikatut sukuelimet edustavat myös vallitsevaa kauneusihannetta. Ei-leikattuja sukuelimiä saatetaan pitää likaisina ja epäesteettisinä.
