Entisen silpojan tarina

Kenialainen sairaanhoitaja suoritti tyttöjen sukuelinten silpomistoimenpiteitä vuosien ajan. Tässä jutussa hän kertoo, miksi lopetti.

Valmistuin sairaanhoitajaksi Ugandassa vuonna 2007 ja palasin töihin kotiseudulleni Kenian Kisiihin. Aloin etsiä töitä ja päädyin eräälle klinikalle. Aloitin työt marraskuussa ja joulukuussa se alkoi: oli tyttöjen sukuelinten silpomisen huippusesonki, ja minunkin piti alkaa suorittaa silpomistoimenpiteitä. 

Olin vastavalmistunut sairaanhoitaja enkä ollut koulussa oppinut toimenpidettä. Pomoni kuitenkin näytti minulle, miten se suoritetaan. Niinpä minä aloin leikata. Yhden tytön sukuelinten silpominen maksoi vanhemmille 1000 shillinkiä*. Minä sain puolet palkkiosta, puolet jäi klinikalle. 

Tuolloin silpominen ei ollut vielä laitonta. Sitä tehtiin ihan avoimesti, päivänvalossa. Ei tarvinnut pelätä kiinni jäämistä.  

Suljettujen ovien takana

Nyt tilanne on toinen: silpominen suoritetaan salassa, joko yöllä tai hyvin aikaisin aamulla. Päiväsaikaan suoritetut toimenpiteet naamioidaan tavallisiksi lääketieteellisiksi käynneiksi. Yhä useampi tyttö viedään toimenpiteeseen huhtikuun tai elokuun lomilla – tai jopa tavallisena viikonloppuna – eikä perinteisenä ajankohtana joulukuussa. Vanhemmat eivät välttämättä uskalla kertoa edes ystäville ja sukulaisille toimenpiteestä.  

Aiemmin tytöt olivat iältään 11–15 -vuotiaita. Nykyisin tyttöjen sukuelimet leikataan tyypillisesti jo seitsenvuotiaina, sillä pieni lapsi ei vielä pysty puolustautumaan. 

Klinikoilla tai sairaaloissa ei enää juuri silvota, mutta terveydenhuollon ammattilaiset suorittavat toimenpiteitä edelleen ihmisten kodeissa. He pelkäävät kiinni jäämistä, mutta jatkavat silpomista lisätulojen vuoksi. 

Ne hoitajat, jotka suorittavat silpomisia, eivät kerro tekemisistään niille, jotka ovat lopettaneet silpomisen harjoittamisen. He pelkäävät, että me lopettaneet raportoisimme heistä viranomaisille. 

Sairaaloiden pitäisi ottaa aktiivisempi ote silpomisen lopettamiseen ja asettaa rangaistus niille työntekijöille, jotka silpovat. Ja ammattilaisten tulisi etsiä muita sivutuloja. 

Näen nyt tyttöjen kärsimyksen

Minä silvoin tyttöjen sukuelimiä 15 vuoden ajan. Aluksi toimin avoimesti ja myöhemmin salassa, kun siitä tuli laitonta. Kolme vuotta sitten jotain tapahtui: silmäni avautuivat näkemään tyttöjen kärsimyksen. Ne olivat Dream Team Sisters -järjestön naiset, jotka saivat minut ajattelemaan uudella tavalla.  

Yksi kokemus pyörii edelleen mielessäni: pieni tyttö oli lähetetty Nairobista tänne maaseudulle isovanhempien luokse silvottavaksi. Tyttö kieltäytyi – hän sanoi päättäväisesti ei. Vanhemmat kuitenkin vaativat, että toimenpide on tehtävä. He vaalivat perinnettä. Minä silvoin tytön sukuelimet, mutta toimenpiteen suorittamisessa oli paljon vaikeuksia enkä suoriutunut kovin hyvin, sillä tyttö vastusteli. Tuo tyttö on usein mielessäni muistuttamassa siitä, että me teimme väärin. 

”Siksi lopetin”

Olen ylpeä ja kiitän Jumalaa siitä, että en enää suorita toimenpidettä. Sen sijaan teen kovasti työtä, jotta muutkin lopettaisivat. Kun puhun ensimmäistä kertaa silpomista tekevän ammattilaisen kanssa, hän yleensä vastustaa ajatusta toimenpiteen lopettamisesta. Mutta kun keskustelu syvenee ja saan perusteltua näkökulmani paremmin, moni heistä alkaa ymmärtää. 

Olen nainen ja olen osa ketjua: minulla on tytär, jolla on tulevaisuudessa tytär, jolla on tytär. Jos jatkamme silpomista, pilaamme tyttäremme ja heidän tulevaisuutensa. Näen nyt tyttöjen ja naisten kärsimyksen. Siksi lopetin. En tee sitä enää ikinä. 

Oma tyttäreni on nyt kuusivuotias. Opetan hänelle, että silpominen on väärin. Hänen sukuelimiään ei silvota – ja puutun aina, kun kuulen, että joku meinaa viedä tyttärensä silpomistoimenpiteeseen. Jonain päivänä tyttäremme ovat aikuisia naisia, jotka ovat itse säästyneet silpomiselta. Ja he säästävät tyttärensä.  

Tyttöjen tulevaisuus näyttää lupaavalta. 

*Joulukuussa 2007 on 1000 Kenian shillinkiä vastannut noin 10 euroa. Sairaanhoitajan kuukausipalkka on ollut noin 20.000 shillinkiä, joten kymmenistä suoritetuista toimenpiteistä saatu lisäansio on ollut merkittävä. Sukuelinten silpomisen tultua laittomaksi, palkkio toimenpiteestä on noussut jopa 2000 shillinkiin.

Sairaanhoitaja kertoo tarinansa nimettömänä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Solidaarisuus tapasi hänet helmikuussa 2025 Kenian Kisiissä.