Lukuaika: 8 min
Seksityöntekijöiden ihmisoikeudet eivät toteudu Keniassa, vaan he kohtaavat paljon syrjintää ja väkivaltaa. Kenian Kisiissä toimiva Vision Star Ladies -järjestö on olemassa juuri siksi: jotta seksityö nähtäisiin työnä ja ihmiset ihmisinä, ja jotta jokaisen oikeudet toteutuisivat. Solidaarisuus työskentelee järjestön kanssa yhteistyössä osana ruohonjuuritason järjestöjä tukevaa hanketta.
Vuonna 2020 koronapandemia iski voimalla kaikkialla maailmassa. Vaikutukset olivat dramaattisia myös Keniassa, jossa kokoontumista ja kotoa poistumista rajoitettiin, palveluita suljettiin ja virukselle pahimmin altistuneita alueita eristettiin muusta maasta. Jo pandemian alkuvaiheessa maahan julistettiin myös yöllinen ulkonaliikkumiskielto.
Eräs ammattiryhmä, johon koronasulut vaikuttivat vakavalla tavalla, olivat seksityöntekijät. ”Pandemian aikana seksityöntekijät kohtasivat väkivaltaa vielä enemmän kuin tavallisesti”, kertoo järjestöjohtaja Emma Were.
Koronasulkujen aikana Emma Were perusti yhdessä muiden kisiiläisten seksityöntekijöiden kanssa Vision Star Ladies -järjestön, jonka toiminnan ydin on puuttua seksityöntekijöiden kokemiin ihmisoikeusloukkauksiin.
”Ennaltaehkäisemme seksityöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja keskitymme varmistamaan, että jokaisella väkivaltaa kokeneella on mahdollisuus saada oikeutta.”
Työmarkkinat Keniassa ovat pitkälti tavalla tai toisella epävirallisia, sääntelemättömiä tai yksityisyrittäjyyteen perustuvia ja seksityö asettuu osaksi näitä epävirallisen työn markkinoita. Seksityöntekijän tulot koostuvat tyypillisesti monesta lähteestä, joista seksityö muodostaa yhden tulovirran. Avoimesti homoseksuaalit miehet kokevat kenialaisyhteiskunnassa erityistä syrjintää, ja pääsy virallisille työmarkkinoille voi olla heille erityisen haastavaa. Kenian seksityöntekijöistä merkittävä osuus onkin miestenvälistä seksiä myyviä miehiä.
Sekä seksityö että seksi samaa sukupuolta olevien kesken on Keniassa kriminalisoitu ja rangaistuksena esimerkiksi miesten välisestä seksistä voidaan tuomita 14 vuoden vankeustuomioita. Kriminalisointi ylläpitää nais- ja miespuolisiin sekä transsukupuolisiin seksityöntekijöihin kohdistuvaa syrjintää ja stigmaa. Herätyskristillisten liikkeiden vahva jalansija maassa pahentaa tilannetta entisestään.
Aidsfonds-järjestö tutki kenialaisviranomaisten ja terveydenhuoltohenkilökunnan toimintaa suhteessa seksityöntekijöihin vuonna 2020, ja totesi sen olevan on usein äärimmäisen syrjivää: seksityöntekijät jäävät rikoksen uhreina ilman oikeutta ja sairastuessaan ilman hoitoa. Syrjintää tapahtuu myös epävirallisemmissa sosiaalisissa yhteyksissä: seksityötä tekevät ihmiset saatetaan sulkea lähiyhteisön päätöksenteon ja yhteisten kokoontumisten ulkopuolelle. Myös perheet saattavat syrjiä tai hylätä seksityötä tekevän perheenjäsenen.
”Pyrimme puuttumaan syrjintään tiiviillä keskusteluilla yhteisöidemme kanssa”, kertoo Vision Star Ladiesissä työskentelevä Beatrice Kerubo. ”Näissä keskusteluissa emme pyytele anteeksi. Me olemme seksityöntekijöitä, ja olemme täällä jäädäksemme.”
”Seksityöntekijä on ihminen ja kyse on työstä, ei sen kummemmasta. Joku myy ja joku ostaa”, Emma Were jatkaa.
Kenialaiset seksityöntekijät kohtaavat niin fyysistä, henkistä, seksuaalista kuin taloudellista väkivaltaa, ja heihin kohdistuu myös henkirikoksia. Aidsfonds-järjestön tutkimukseen osallistuneista noin kuudestasadasta seksityöntekijästä eri puolilla Keniaa kolme neljäsosaa oli kokenut fyysistä väkivaltaa tutkimusta edeltäneen vuoden aikana ja kolmannes oli joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi.
Seksityötä tekevät miehet kokevat paljon homofobiasta kumpuavaa väkivaltaa. Miesten välistä seksiä kaiken kaikkiaan pidetään ”epänormaalina” ja ”epäafrikkalaisena”, mutta aivan erityisen väkivallan uhan alla ovat naiselliseksi mielletyllä tavalla pukeutuvat miehet.
Seksityöntekijät eivät myöskään aina voi odottaa suojelua poliisilta, vaan heihin kohdistuvia rikoksia jätetään tutkimatta ja rikoksiin syyllistyneitä suojellaan. Tutkimukseen osallistuneista seksityöntekijöistä useampi kuin joka kolmas oli edeltävän vuoden aikana kokenut fyysistä väkivaltaa nimenomaan poliisin heihin kohdistamana.
Poliisien tyypillinen toimintatapa on pidättää seksityöntekijöitä joko järjestyssääntöjen nojalla tai tekaistuin syin ja vapauttaa heidät lahjusta tai seksiä vastaan. Seksityötä tekevät miehet joutuvat kokemaan väkivaltaa useammin kuin naiset, ja poliisit myös raiskaavat miehiä useammin vapauttamisen ehtona kuin naispuolisia seksityöntekijöitä.
Vision Star Ladiesin työssä tärkeä osa ovat tiiviit yhteydet ja verkostot. Pieni järjestö ei itse tuota kaikkia seksityöntekijöiden tarvitsemia palveluita, mutta Kisiin alueella toimivista noin kymmenestä muusta seksityöntekijöitä tukevasta järjestöstä tukea ja apua löytyy monipuolisesti.
Pienellä järjestöllä ei ole mahdollisuuksia kuljettaa ihmisiä koulutuksiin ja vertaisryhmiin, joten tilaisuudet järjestetään niin kutsutuissa ”hot spoteissa”, paikoissa, joissa seksityöntekijät kokoontuvat tapaamaan asiakkaita. Vertaisryhmissä ihmiset saavat tilaisuuden keskustella toisten seksityötä tekevien ihmisten kanssa. Merkittävä osa koulutuksia on tiedon lisääminen seksityöntekijöiden oikeuksista sekä kannustaminen ja tuki sen väkivallan raportointiin, jota seksityöntekijät kohtaavat.
”Jatkuva väkivalta sairastuttaa henkisesti”, Emma Were toteaa. ”Keskusteluryhmillä ja koulutuksilla pyrimme ehkäisemään ennalta kehää, jossa ihminen kokee väkivaltaa, sairastuu sen vuoksi psyykkisesti ja on näin entistä alttiimpi kokemaan väkivaltaa tulevaisuudessa.”
”Poliisien kouluttaminen onkin erittäin tärkeä osa työtämme”, Were jatkaa. ”Koulutetut poliisit ottavat myös seksityöntekijöiden kokemat ihmisoikeusloukkaukset, väkivallan ja syrjinnän, vakavasti. He ymmärtävät, että ihmisoikeudet koskevat kaikkia eikä ketään tule rajata ammattinsa vuoksi näiden oikeuksien ulkopuolelle.”
Vision Star Ladiesissa on tällä hetkellä viisi palkattua työntekijää. Työntekijöiden rinnalla työskentelee yli sadan koulutetun vapaaehtoisen joukko. Vapaaehtoiset esimerkiksi valvovat seksityöntekijöiden kohtaamispaikkojen turvallisuustilannetta.
”Neljä vuotta sitten lähdimme liikkeelle nollasta”, kertoo Beatrice Kerubo. ”Meillä ei ollut lainkaan rahaa, vaan joka ikinen kustannus piti kaivaa omasta pussistamme. Nyt työmme piirissä on jo yli 850 seksityötä tekevää henkilöä.”
Vision Star Ladiesin työtä ohjaava periaate on ei mitään meistä ilman meitä, ja kaikki järjestössä toimivat ovat itsekin seksityöntekijöitä. ”Jokainen meistä on joskus kokenut väkivaltaa. Se ajaa meitä toimimaan ja auttaa jaksamaan työn vaikeuksia ja haasteita. Seksityöntekijät ovat yhdistäneet voimansa – sen ymmärtää silloin, kun jotain pahaa tapahtuu yhdelle meistä. Jos minut pidätetään, muut seksityöntekijät rientävät apuun.”
Emma Were ja Beatrice Kerubo kertovat, että näkyvimpiä tuloksia järjestön kolmivuotisesta työstä Kisiin alueella on se, että yhä useampi seksityöntekijä uskaltaa hakea apua, kun kohtaa väkivaltaa tai syrjintää. Tieto seksityöntekijöiden yhdenvertaisista oikeuksista on ainoa keino murtaa seksityöntekijöihin kohdistuvia rikoksia ympäröivä rankaisemattomuuden kulttuuri.
”Meidän katseemme kohdistuu tiukasti seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien toteutumiseen. Tärkeintä on, että jokaisella on yhdenvertaiset oikeudet niin tässä yhteisössä kuin lain edessä.”
Kenian seksityöntekijöiden valtakunnallinen verkosto KESWA (The Kenya Sex Workers Alliance) toimii seksityöntekijöiden järjestöjen kattojärjestönä, ja ajaa muutosta asenteiden lisäksi myös lainsäädännöllisellä tasolla. Keniassa on parhaillaan käynnissä seksityön ja homoseksuaalisten tekojen dekriminalisointiin tähtääviä aloitteita. Vaikka enemmistö uskonnollisesti konservatiivisista kenialaisista ei vielä ole muutoksen takana, on asennemuutos jo nähtävissä.
Weren ja Kerubon tulevaisuuden visio onkin selkeä. ”Näemme yhä useampien ihmisten voivan julkisesti tehdä seksityötä. Näemme, että tulevaisuudessa yhä useampia seksityöntekijöitä ja miesten kanssa seksiä harrastavia miehiä kohdellaan yhdenvertaisesti.”
Solidaarisuus on käynnistänyt uudentyyppisen hankkeen, jossa työskennellään Kenian Kisiissä ruohonjuuritason organisaatioiden kanssa. Tavoitteena on tukea näiden työtä osallistumalla pienen, järjestön itse määrittelemän projektin toteutukseen.
”Tuki ruohonjuuritason järjestöille on kestävän, sisältäpäin lähtevän muutoksen tukemista parhaimmillaan – se ei ole vain järjestöjen avustustyön laajentamista, vaan näiden rinnalle asettumista ja niiden valtavan voiman ja kestävyyden tunnustamista. Vision Star Ladiesin kaltaiset järjestöt ovat eturintamassa puolustamassa marginalisoitujen yhteisöjen oikeuksia.”, kertoo Solidaarisuuden projektipäällikkö Gerishom Boiyo.
Viestintäpäällikkö
045 635 2883
saara.manelius@solidaarisuus.fi
05.12.2024 Lotta Haavisto
27.11.2024 Tuulia Perttula
20.11.2024 Tuulia Perttula