Naisten tie yhteiskuntaan

Vuonna 2023 naisten työllisyysaste ohitti Suomessa ensimmäistä kertaa miesten työllisyysasteen. Hetki oli historiallinen: suomalaisnaisten tie työelämään on ollut pitkä, mutkitteleva ja riippuvainen maailmanhistorian virtauksista. Mutta onko sama tie mahdollinen kehittyvien maiden naisille, jotka juuri nyt etsivät paikkaansa työmarkkinoilta?

Suomalaisnaisten työllistyminen otti ison, joskin tilapäisen harppauksen talvi- ja jatkosotien aikana: naisia tarvittiin tehdastöihin, kun miehet taistelivat rintamalla. Kuitenkin vasta 1960-luvun politiikkatoimet, kuten päiväkotien kehittäminen, lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus tai avioparien yhteisverotuksen purkaminen ovat tukeneet pysyvästi naisten työllisyyttä. Eikä pidä vähätellä asennemuutosta: naisten koulutus on alettu vasta sotien jälkeisenä aikana nähdä muunakin kuin yleissivistävänä ajanvietteenä.

Suomalaisen tasa-arvon tarina ei ole valmis, mutta niin pitkällä se on, että vastaavaa omaan työhön ja toimeentuloon sidottua kehitystä tavoitellaan myös Suomen tukeman kehitysyhteistyön kautta.

Onko Suomessa toteutuneen naisten työllisyyskehityksen tarina mahdollinen itäisessä Afrikassa?

Suomalaisen kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuuden toimeentulotyön asiantuntija ja pitkän linjan kehitysyhteistyön ammattilainen Jenna Kettunen on oikea henkilö vastaamaan.

– Optimisti sanoisi, että toivottavasti on, Kettunen toteaa aluksi.

Hän selittää, että itäafrikkalaisnaisten lähtökohdat ovat hyvin erilaiset, sillä esimerkiksi Etiopiassa ja Keniassa naiset ovat jo pitkälti työelämässä. Kun Suomessa 15–64-vuotiaista naisista noin 64 prosenttia käy työssä, on vastaava luku Keniassa 72 prosenttia ja Etiopiassa 75 prosenttia.

– Siinä missä suomalaiset työllistyvät ennen kaikkea palvelu- tai jälkiteollisille aloille, itäafrikkalaisnaiset tyypillisesti työllistyvät maatalouden saralle tai epävirallisille työmarkkinoille, Kettunen jatkaa.

– Näennäisen korkeat työllisyysluvut piilottavat taakseen naisten suhteellisesti heikomman aseman ja työmarkkinoiden epävarmuudet.

Naisten globaaleja työmarkkinoita kuvaa niin kutsuttu U-käyrä

Työllisyys on U-käyrällä korkeinta yhtäältä alimman ja toisaalta korkeimman tulotason maissa. Kaikkein köyhimmissä maissa naisten työnteko on tyypillisesti välttämätöntä perheiden elättämiseksi. Heidän tulonsa ja ammattiasemansa kuitenkin laahaavat perässä miesten vastaaviin verrattuna. Rikkaimmissa maissa puolestaan naisten työllisyys ja asema työmarkkinoilla ovat lähes miesten tasoa. Sen sijaan keskituloisissa maissa, kuten esimerkiksi useissa arabimaissa, naisten työllisyys on huomattavasti harvinaisempaa.

Onko siis odotettavissa, että kehityksen myötä naiset tipahtaisivat työmarkkinoilta, kun perheiden elanto ei vaatisi heitä enää työmarkkinoille?

– Mahdotonta sanoa, mutta toivottava tuo taloudellisen kehityksen sivutuote tuo ei missään tapauksessa ole, Kettunen toteaa.

– Sen sijaan että naiset nähtäisiin tarpeen mukaan työelämään astuvana reservityövoimana, tulee kaiken kehityksen keskittyä naisten oikeuksien kohentamiseen ja heidän tasa-arvoisen asemansa varmistamiseen. Vain tasa-arvon ideaalista liikkeelle lähtevä taloudellinen kehitys ei johda epätoivottuihin sudenkuoppiin.

Miten naisten oikeuksia rakennetaan kestävästi?

Suomalaisessa tarinassa korostuva sota on esimerkki mahdollisuuksien ikkunasta naisille. Esimerkiksi Ruandassa naiset pääsivät verisen sisällissodan myötä entistä tiiviimmin osaksi työmarkkinoita.

Mutta sota ei voi olla tavoite eikä sen vaikutus myöskään ole mitenkään yksioikoinen. Esimerkiksi Suomessa sodan loputtua asetelmat kuitenkin palautuivat lähemmäs sotaa edeltänyttä tilannetta: naisten työelämäosallisuuden lupaava kehitys ei jatkunutkaan, vaan vasta systemaattiset politiikkatoimet yli vuosikymmentä myöhemmin alkoivat hitaasti kohentaa tilannetta.

– Myös Solidaarisuuden työssä asennemuutos korostuu, kertoo Jenna Kettunen.

– Juuri se sama asennemuutos kuin Suomessakin aikanaan tarvittiin: lasten kasvattaminen ja kodin työt eivät ole yksinomaan naisten vastuulla. Ja sen ymmärtäminen, että tyttöjen ja naisten koulutus on yhtä tärkeää kuin poikien ja miesten.

Asenteiden muuttumisen lisäksi suomalaisnaisia auttoi työelämään globaali taloussuhdanne: tullit suojelivat kotimarkkinoita, Neuvostoliiton kauppa veti kehnompaakin tavaraa eivätkä suomalaisyritykset kylväneet tulojaan ympäri maailman veroparatiiseja.

– Nykyinen tilanne ei ole tällä hetkellä työmarkkinoilta paikkaansa etsiville maailman naisille yhtä reilu, vaan esimerkiksi pääomien vuoto Afrikasta Eurooppaan on moninkertainen sinne tehtäviin investointeihin verrattuna, toteaa Kettunen.

Naisten nousu työelämään tasavertaisiksi toimijoiksi edellyttää tasa-arvon ideaalin ja tietoisten pyrkimysten lisäksi globaalin talouden oikeudenmukaisuutta.

– Naisten työllistymisen haastetta ei voi jättää yksinomaan kyseisen yhteisön tai valtion vastuulle, vaan muutosta vaaditaan myös esimerkiksi verotukseen, maailmanlaajuisesti.

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran Eläkkeensaaja-lehden numerossa 4/2024.