Lukuaika 3 min.
Tyttöjen sukuelinten silpomisen syyt ovat useimmiten kulttuuriin sidottuja.
Monilla alueilla, missä silpomista harjoitetaan, se on sosiaalinen normi jota ei kyseenalaisteta samalla tavalla kuin alueilla missä silpomista ei harjoiteta. Yhteisön jäsenten oletetaan silpovan tyttärensä, ja nuoret tytöt voivat jopa itse sitä toivoa sitä, jos suurin osa ikätovereista ja yhteisön naisista on läpikäynyt toimenpiteen. Silpominen suoritetaan usein tytön ollessa liian nuori ymmärtääkseen sen vaikutuksia terveydelle ja tulevaisuudelle, usein alle 10 vuoden ikäisenä. Silpomista normalisoivissa yhteisöissä elää lisäksi pelko, että tyttö joutuu yhteisönsä syrjimäksi eikä pääse naimisiin, jos hän on silpomaton.
Silpomisella pyritään usein kontrolloimaan tytön seksuaalisuutta, ja toimenpiteen uskotaan vähentävän tytön seksuaalista halukkuutta. Silpomisen avulla pyritään pitämään tyttö neitsyenä ennen avioliittoon astumista. Silpomista harjoitetaan perheen ja tytön kunnian säilyttämiseksi. Tytöllä on vastuullaan perheen kunnia yhteisöissä, joissa avioliittoa edeltäviä suhteita paheksutaan. Silpomattoman tyttären pelätään tulevan raskaaksi ennen avioliittoa ja siten häpäisevän perheensä. Näin ollen vanhemmat myös ajattelevat, ettei tytär kelpaa tulevalle aviomiehelleen, ellei häntä ole silvottu. Lisäksi leikatusta morsiamesta saatetaan maksaa suurempi morsiusraha morsiamen perheelle.
Silpomista harjoitetaan perheen ja tytön kunnian säilyttämiseksi.
Silpomisen ajatellaan vähentävän naisen seksuaalisia haluja myös avioliitossa. Siten myös vaimo pysyy uskollisena aviomiehelleen, ja synnyttää vain tämän jälkeläisiä.
Silpominen jaetaan usein neljään eri tyyppiin. Vakavimmaksi luokitellun III-tyypin yhteydessä kaikki ulkoiset sukuelimet poistetaan ja emättimen aukkoa pienennetään umpeen ompelemalla, jättäen vain muutaman millimetrin kokoinen aukko virstalle ja kuukautisverelle. Toimenpide tuo usein mukanaan vakavia terveyteen liittyviä ongelmia. Emättimen umpeen ompelemalla halutaan varmistaa se, ettei tyttö harrasta seksiä ennen avioliittoa eikä näin ollen tule raskaaksi. Umpeen ommeltu aukko pitää kuitenkin avata ennen hääyötä, jotta nainen voi tulla raskaaksi. Toimenpide on usein kivulias ja nöyryyttävä, ja avioseksi on sen jälkeenkin tuskallista.
Silpomista harjoitetaan maailmalla yhteisöissä, jossa naiset ja miehet ovat eriarvoisessa asemassa yhteiskunnassa. Afrikassa silpomista harjoitetaan aina itäisestä Somaliasta läntiseen Senegaliin, ja pohjoisesta Egyptistä eteläiseen Tansaniaan. Tutkijat ovat esittäneet yhdeksi syyksi silpomisperinteen syntymiselle vaimon uskollisuuden ja siten isälinjan varmistamista.
Silpomista uskotaan harjoitetun Afrikassa jo muinaisen Meriote-sivilisaation aikana 800 eaa. – 350 jaa. Varhaisimmat todisteet perinteen harjoittamisesta on löydetty nykyisestä Sudanista 2200 vuoden takaa. III-tyypin silpomista kutsutaan usein myös nimellä faraoninen silpominen (pharaonic cutting), jolloin se yhdistetään muinaiseen Egyptiin. Tutkijat ovat löytäneet merkkejä naisten sukuelinten silpomisesta faaraoiden hautoja tutkiessaan. Emättimen umpeen ompelemisella eli III-tyypin silpomisella uskotaan olevan juuria myös afrikkalaisen kolonisaation ajoilta, jolloin orjaksi otetut tytöt ja naiset ommeltiin umpeen raskausriskin vähentämiseksi. Naispuoliset orjat voitiin mahdollisesti myydä korkeammalla hinnalla, mikäli heidät oli silvottu.
Vielä 1950-luvulla Yhdysvalloissa ja osissa Länsi-Eurooppaa harjoitettiin lääketieteellisissä nimissä naisten klitoriksen näkyvän osan poistamista YK:n väestörahasto UNFPAn mukaan. Toimenpiteen kuviteltiin hoitavan muun muassa epilepsiaa, masturbaatiota, nymfomaniaa, hysteriaa, melankoliaa ja muita mielenterveysongelmia.
Kuva: Nyasha Kadandara
Somalimaassa, jossa Solidaarisuus tekee silpomisen vastaista työtä vuodesta 2007 asti, edelleen noin 90 prosenttia tytöistä silvotaan nuoressa iässä. Perinne kytkeytyy ihmisten mielissä vahvasti uskontoon. Moni uskoo, että islam edellyttää tyttöjen silpomista ennen avioliittoa, mistä johtuen perinne elää sukupolvesta toiseen. Vanhemmat, jotka jättävät tyttärensä silpomatta pelkäävät viedä tytöltään mahdollisuudet päästä naimisiin.
Silpominen jatkuu yhteisössä niin kauan, kun naimisiinmeno ja lasten synnyttäminen sekä kasvattaminen katsotaan olevan naisen tärkeimpinä pidetty saavutus hänen elämänsä aikana. Somalimaassa on yleistä, että silpominen tehdään silvotun äidin toimesta tyttärelleen, taatakseen tyttärelle paremmat mahdollisuudet avioliittoon sekä siksi, että äiti uskoo uskonnon vaativan tyttöjen silpomista avioliiton ehtona. Yleensä äidit, isoäidit ja muut suvun naiset huolehtivat tyttöjen ympärileikkaamisesta, koska heidän vastuullaan on lasten, etenkin tyttöjen kasvattaminen. Tilastojen mukaan tytön todennäköisyys joutua silvotuksi on suurin äidin ollessa itsekin silvottu, matalasti koulutettu, köyhä, ja asuvan maaseudulla.
Keniassa Solidaarisus tekee silpomisen vastaista työtä kristityn Kisii-heimon parissa vuodesta 2016 alkaen. Silpomista pidetään Kisii-heimossa tärkeänä siirtymisriittinä tytöstä naiseksi, ja tytöt naitetaan usein muutaman vuoden päästä silpomisesta. Yhteisöjen keskellä on paljon väärinkäsityksiä ja vääriä uskomuksia silpomattomiin sukuelimiin liittyen, kuten esimerkiksi se, että klitoris kasvaa lopulta maahan asti, ellei sitä poisteta. Keniassa silpominen on kielletty lailla vuodesta vuonna 2011 lähtien, ja mikä on jo positiivisesti osaltaan vaikuttanut perinteen heikkenemiseen maassa, silvottujen tyttöjen lukumäärän laskuun, mutta tietyissä yhteisöissä kuten kisii-, kuria-, ja maasai-heimojen parissa silpominen kuitenkin jatkuu toimenpiteen lainvastaisuudesta kriminalisoinnista huolimatta, eivätkä ihmiset ymmärrä miksi arvokas traditio on kielletty lailla. Kisii-yhteisön tytöistä arviolta noin 84 prosenttia joutuu edelleen läpikäymään silpomisen, vaikka kaikista kenialaistytöistä enää noin 21 prosenttia läpikäy silpomisen UNICEFin mukaan.
Lue seuraavasta artikkelista, minkä takia uskonto usein yhdistetään silpomisperinteeseen.
Käytetyt lähteet:
Hayford, S. & Trinitapoli, J. (2011).” Religious Differences in Female Genital Cutting: A Case Study from Burkina Faso”: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4064295/
Mackie, G. (2000). “Female Genital Cutting: The Beginning of the End”: https://web.archive.org/web/20131029210333/http://www.polisci.ucsd.edu/~gmackie/documents/BeginningOfEndMackie2000.pdf
Tiilikainen, M. & Johansson, J. (2008). “Female Genital Cutting in the Past and Today”: https://web.archive.org/web/20090306050235/http://www.etmu.fi/fjem/pdf/FJEM_2_2008.pdf
UNFPA. (2019).” Top 5 things you didn’t know about female genital mutilation”: https://www.unfpa.org/news/top-5-things-you-didnt-know-about-female-genital-mutilation
UNFPA. (2020) ”Female genital mutilation (FGM) frequently asked questions”: https://www.unfpa.org/resources/female-genital-mutilation-fgm-frequently-asked-questions
WHO. (2020).” Female genital mutilation”: https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/female-genital-mutilation
20.11.2024 Tuulia Perttula
23.10.2024 Heidi Suotsalo
10.10.2024 Tuulia Perttula