Lukuaika: 8 min
Teksti: Venla Seuri Artikkelikuva: Nunnu Halmetoja
Sisältövaroitus: sisältää mainintoja seksuaalisesta väkivallasta
Anna, 16, herää uuteen päivään. Hän on juuri aloittanut lukion yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista.
Hän syö aamupalan, kihartaa hiukset, valitsee vaatteet ja korut, meikkaa. Joskus hän on jättänyt meikkaamatta, mutta olo on meikattujen tyttöjen keskellä tuntunut oudolta. Sukulaisetkin ovat sanoneet, että Anna näyttää väsyneeltä. Sosiaalisen paineen alla hän siis meikkaa.
– Pojatkin laittavat hiuksiaan kouluun, mutta siinä menee ehkä viisi minuuttia. Minulla saattaa mennä tunti, Anna sanoo.
Haastattelimme tähän juttuun kahta nuorta siitä, mitä on olla tyttö. Tyttöjen nimet ovat herkän aiheen vuoksi muutettu.
Anna muistaa, kuinka pienenä tytöt ja pojat olivat vain lapsia. Heitä ei kohdeltu tai arvotettu sukupuolen mukaan eri tavalla. Erot alkoivat näkyä yläkoulussa. Annan luokalla oli erityisen levottomia poikia. Hän kokee, että jos tytöt olisivat pelleilleet ja olleet yhtä äänekkäitä, heille olisi koitunut enemmän seuraamuksia.
Murrosiässä kehot muuttuivat. Sitten alkoi myös kehojen arvottaminen.
”Pitäisi olla model body eli mallin vartalo, mutta ei saisi kuitenkaan olla liian laiha.”– Anna, 16 vuotta
Anna tiivistää nuoriin naisiin kohdistuvan kehopuheen näin: Mikään ei riitä. Pitäisi olla model body eli mallin vartalo, mutta ei saa kuitenkaan olla liian laiha – ei saa olla lauta. Pitäisi olla isot rinnat, mutta ei liian isot, vaan “timmit ja täydelliset ympyrät, joita saa plastiikkakirurgilta”. Pitäisi olla myös hyvällä tavalla pyöreä peppu. Toisaalta vatsan pitää olla mahdollisimman pienikokoinen eli skinny.
Omia muotojaan pitää myös osata näyttää. Jos niitä korostaa likaa, on muiden mielestä “huora, joka esineellistää omaa vartaloaan”. Jos ei korosta mitään, on tylsä eikä osaa arvostaa omia muotojaan.
Kesälomalla Anna matkusti perheensä kanssa Helsinkiin ja vieraili maauimalassa. Altaassa viereen ilmestyi vanhempi mies, joka ensin kommentoi Annan aurinkolaseja ja lisäsi, että Anna näyttää muuten tosi hyvältä.
– Katseilta ei voi välttyä. Jos omanikäinen sanoo, että näytätpä hyvältä, se ei tunnu yhtä pahalta kuin se, että vanha mies tekee niin. Se ahdistaa.
Annaa ahdistaa myös se, että pitäisi olla hiljaa. Hiljaa pitäisi olla esimerkiksi siitä, että parisuhteissa teinipojat voivat viestitellä viidenkin eri tytön kanssa niin, että tyttö luulee olevansa se ainoa. Se on toisten poikien mielestä arvostettavaa.
Jos tyttö tekee niin, hän on huora, kiertopalkinto, jokapaikanhöylä.
Pojat odottavat heti seksiä, Anna sanoo. Jos tyttö haluaa edetä hitaammin, hän saa jäädä. Pojat kyselevät toisiltaan, kuka on saanut ja keneltä. Tytön useita seksikumppaneita ei katsota hyvällä.
Annan mielestä pojat voivat sanoa olevansa feministejä, vaikka eivät tiedä, mitä se tarkoittaa.
Hän haluaisi näyttää pojille, millaista on olla tyttö. Hän haluaisi, että pojat tietäisivät, miltä tuntui, kun Kamala Harrisin presidenttivaalikampanjaa yritettiin sabotoida seksikohuilla samaan aikaan, kun Donald Trumpin tekemästä seksuaalisesta häirinnästä vaiettiin. Tai kun Valkeakoskella raiskattiin ja tapettiin 15-vuotias tyttö.
Lukion jälkeen Anna tähtää korkeakouluopintoihin. Hän ei ajattele, että sukupuoli määrää sen, mitä hänestä tulee ammatillisesti.
Samaan aikaan toisaalla
Etiopiassa 16-vuotias Fatuma herää uuteen päivään. Hän pukee päällensä mekon ja hiukset ja pään peittämän huivin, hijabin, joka kuuluu musliminaisten pukeutumiseen. Fatuman koulupäivä alkaa joka päivä aamukahdeksalta ja loppuu kahdeltatoista. Fatuma kävelee kouluun veljensä kanssa.
– Saisin kävellä myös yksin, mutta en halua. Olen kuullut tarinoita naisten raiskaamisesta ja pelkään miehiä.
Jos nainen raiskataan, hän ei ole enää neitsyt. Ja jos ei ole neitsyt, on vaikea päästä naimisiin.
Fatuma asuu Jijigassa, Etiopian somalialueen pääkaupungissa. Vilkkaassa kaupungissa hän liikkuu aina veljensä kanssa. Kotona hän katsoo elokuvia Netflixistä.
Fatuma on seitsemänlapsisen perheen toiseksi nuorin. Hänen isänsä lähtee usein töihin aamuseitsemältä ja palaa iltakymmeneltä. Äiti on kotona ja hoitaa siivouksen ja lapset.
Ympäröivässä yhteisössä on tavallista, että pojat ja miehet nähdään arvokkaampina. Monissa perheissä äidit käskevät tyttäriään palvelemaan veljiään: tekemään näille ruokaa ja tarjoamaan välipalaa.
Fatuman perhe on poikkeus, sillä äiti pyytää kaikkia lapsiaan auttamaan toisiaan esimerkiksi ruuanlaitossa. Help each other.
– Vanhemmissani naisten ja miesten epätasa-arvoinen asema näkyy, mutta en koe, että se määrittää minun elämääni tai sitä, mitä ajattelen tulevaisuudesta, hän sanoo.
Fatuma haaveilee lääkärin ammatista. Hän ei juuri nyt ajattele avioliittoa tai mahdollista perheenperustamista, vaan kertoo miettivänsä niitä “ehkä kahdeksan vuoden kuluttua”.
Perhe tukee tyttären haaveita. Toisin on monessa muussa perheessä, jossa tyttäriä kasvatetaan erityisesti tulevaa avioliittoa varten. Hyvään perheeseen naitettu tyttö on kunnia-asia. Tytöt kantavat monessa perheessä koko perheen, suvun ja klaanin kunniaa.
Kunniaan liittyy myös tyttöjen sukuelinten silpomisperinne, female genital mutilation eli FGM. Etiopian somalialueella noin 98 prosenttia tytöistä ja naisista on läpikäynyt sukuelinten silpomisoperaation. Perinteellä on pitkät juuret ja se kiellettiin vastikään, vasta vuonna 2017.
Somaliyhteisössä monet perheet suosivat tyttöjen sukuelinten silpomista edelleen. He ajattelevat, että se edistää naimisiin pääsyä.
Fatuman perheessä silpomista ei sallita.
– Jotkut kavereistani ovat läpikäyneet silpomisen. He ajattelevat myös itse, että silpominen on heille etu.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista estävää työtä tekevät monet toimijat. Kansainväliset järjestöt toimivat yhteistyössä ruohonjuuritason paikallisten vaikuttajien kanssa. Erityisesti uskonnollisia johtajia ja miehiä on viime aikana rekrytoitu tasa-arvotyöhön.
Onnistumisiakin on. Monet nuoret miehet eivät enää halua vaimokseen naista, joka on läpikäynyt silpomisen. He ajattelevat, että nainen ansaitsee hyvän synnytyksen ja sukupuolielämän ja että silpominen on väkivaltaa, jota ei pidä hyväksyä. He ymmärtävät, ettei mikään uskonto edellytä silpomista ja että se on naisen terveydelle erittäin haitallista.
Silti asenteet muuttuvat hitaasti. Monet pitävät silpomisen vastaista työtä länsimaisena propagandana, joka ei kuulu paikalliseen kulttuuriin.
YK:n kehitysohjelma UNDP:n sukupuolten asemaa käsittelevä Gender Social Norms Index (GSNI) julkaistiin edellisen kerran vuonna 2023.
Sen mukaan tasa-arvotyö, mukaan lukien viraaliksi ilmiöiksi päätyneet kampanjat kuten Me too, on parantanut hieman naisten asemaa globaalisti. Toisaalta melkein puolet maailman ihmisistä, siis sekä miehistä että naisista, uskoo, että miehet ovat parempia polittiisia päättäjiä kuin naiset. Neljännes ajattelee, että miehellä on tietyissä tilanteissa oikeus lyödä vaimoaan.
UNDP julkaisee myös tasa-arvoindeksiä GII, jossa Suomi on sijalla 6 ja Etiopia sijalla 131. Arviossa on mukana 172 valtiota. Tasa-arvoisin maa on indeksin mukaan Tanska, vähiten tasa-arvoisin Yemen.
Suomessa naiset ovat jo rikkoneet lasikattoja yritysmaailmassa ja politiikassa. Etiopiassa naisia on johtopaikoilla edelleen hyvin vähän.
Tyttöjen oikeudesta omaan ruumiiseensa, omaan elämään ja omiin valintoihin puhutaan koko ajan enemmän erityisesti Pohjoismaissa. Hyvä esimerkki on Suomessa vuonna 2023 voimaan astunut uusi seksuaalirikoslainsäädäntö. Sen mukaan seksuaalinen kanssakäyminen on rangaistavaa ilman toiselta saatua aitoa suostumusta.
Samaan aikaan seksuaaliväkivalta on kuitenkin raa’istunut ja tullut osaksi sodankäyntiä, myös Etiopiassa.
Tyttöjen seksuaalisuuteen suhtaudutaan edelleen eri puolilla maailmaa kontrolloivasti. Aikuiset projisoivat seksuaalisia ajatuksia jo hyvinkin nuoriin tyttöihin. Tytöt ovat miehisen katseen alaisia. Aikuiset miehet kommentoivat tyttöjä.
Fatuma ajattelee, että tyttöydessä iloa tuo sen kauneus. Hänen mielestään on ihana valita kauniita vaatteita ylleen ja meikata. Jos häntä pyytää kuvailemaan tyttöyttä ylipäätään, hän sanoo sen olevan kaunista.
Annan mielestä tyttöyteen iloa tuo tyttöjen keskinäinen yhteisöllisyys. Se, että tytöt puhuvat keskenään avoimesti kaikesta: ihmissuhteista, kehoistaan, myös “ällöttävistä jutuista”.
Tutkimuksen näkökulmasta sukupuolta on yhteiskunnallisena ilmiönä tarkasteltu pitkään tyttöyden ja poikuuden, naiseuden ja miehuuden näkökulmasta. Nykyään binäärin rinnalle on noussut myös muunsukupuolisuus, joka mahdollistaa myös toisenlaisen sukupuolikokemuksen.
Intersektionaalisessa ajattelussa yksilöä ei määritä ainoastaan sukupuoli, vaan esimerkiksi ympäriltä saatu sosiaalinen ja kulttuurinen tieto, etnisyys, vammattomuus ja vammaisuus. Emme ole jonkinlaisia vain sen takia, mitä sukupuolestamme ajatellaan.
Samaan aikaan tyttöys on tietyllä tapaa voimaantunut. Tytöille halutaan antaa tilaa löytää oma energiansa ja oma paikkansa maailmassa.
Mutta kuinka pitkälle se riittää?
Artikkelia varten on haastateltu myös Lapin yliopiston sukupuolen tutkimuksen professoria Leena-Maija Rossia, Solidaarisuuden vt ohjelmajohtajaa, ohjelmapäällikkö Maria Santavuota sekä Solidaarisuuden Etiopian koordinaattoria Kaltoum Housseinia.
Tämä on Rapportin Aiherahoitettu artikkeli, jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö.
10.02.2026
26.01.2026 Lotta Haavisto
20.01.2026 Heidi Suotsalo
