”Lapsuuden jouluissa mahtavinta oli mahdollisuus päästä ympärileikattavaksi: sen jälkeen järjestettiin suuret juhlat”

Olen muuttunut ikävuosien karttuessa. Tiedän, etten voi ottaa enää passiivista sivustaseuraajan roolia, kuten ennen. En voi osallistua juhliin tai nauttia perinteestä, joka vahingoittaa pieniä tyttöjä. Toivon kyläni jokaiselle tytölle silpomisesta vapaata joulua.

Joulu on täällä taas ja suurimmalle osalle meistä se tarkoittaa iloista yhdessäoloa perheen kanssa. Haluan ylläpitää lapsuuteeni kuulunutta joulun ilon ja ylistämisen perinnettä. Rakastin joulussa eniten sen mukanaan tuomaa jännitystä.

Koulussa syyslukukausi oli päättymässä ja meidät todennäköisesti siirrettäisiin ylemmälle luokalle.

Menisimme tapaamaan suosikkisukulaisiani.

Tapaisimme kavereiden kanssa joella tai polttopuita kerätessä.

Söisimme hyvin ja saisimme harvinaisia herkkuja, kuten lihaa, mehua ja limua, joita ei ennen joulua ollut tarjolla.

Kaikista mahtavinta joulunajassa olisi se, että meillä olisi mahdollisuus päästä silvottaviksi ja pojilla olisi mahdollisuus tulla ympärileikatuksi tai juhlisimme ystäviemme ja sukulaistemme leikkauksia. Toimenpiteitä seuraisi erilaiset juhlallisuudet, joissa syötäisiin hyvin ja tanssittaisiin. Parasta kaikessa olisi vapaus olla tekemättä kotitöitä juhlien ajan ja silloin, kun pitäisimme seuraa toimenpiteestä toipuville ”potilaille”.

”Kyseessä oli elämäämme kuuluva tapa.”

Kyseessä oli elämäämme kuuluva tapa, jonka emme tienneet tai edes kuvitelleet voivan aiheuttaa mitään harmia enkelimäisiin valkoisiin asuihin puettujen tyttöjen elämään.

Paljon on muuttunut tuon jälkeen ja muuttuu edelleen.

Matkan varrella olemme jossain käänteessä oppineet, että tyttöjen ympärileikkaus ei ole pelkästään haitaksi tytölle, mutta myös laitonta maassamme. Olen myös itse muuttunut ikävuosien karttuessa. Tiedän, etten voi ottaa enää passiivista sivustaseuraajan roolia, kuten ennen.

En voi osallistua juhliin tai nauttia perinteestä, joka vahingoittaa pieniä tyttöjä.

Minulla on nyt omat tyttäret.

Minun on suojeltava heitä.

Joulu on edelleen minulle ja perheelleni vuoden hienointa aikaa. Asun edelleen kylässä, mutta nykyään oman perheeni kanssa. Yritän olla valppaana ja huomata kaiken silpomiseen viittaavan toiminnan. Ihmiset täällä eivät tiedä tarkalleen ammattiani; moni luulee minua poliisiksi, toiset sairaanhoitajaksi ja toisilla ei ole minkäänlaista aavistusta.

Keskustelen kohtaamieni kylän naisten kanssa, jos kylän tyttöjä ollaan ympärileikkaamassa lomalla.

He kiistävät asian.

Tiedän sen johtuvan pelosta.

”Kuulen iltaisin rituaaliin liittyvää laulantaa.”

Kuulen iltaisin rituaaliin liittyvää laulantaa.

Jotkut tytöt, joilla on tapana viettää tyttärieni kanssa aikaa, ovat kadonneet.

Toivon kovasti, että he todella ovat sairastuneita tai kyläilemässä muualla, kuten minulle kerrotaan.

Yksi asia, jonka olen oppinut vuoden aikana tehdessäni silpomisen vastaista työtä, on kärsivällisyys. Olen myös oppinut ottamaan aikaa ymmärtääkseni paremmin ihmisten tapaa ajatella. Toiset ottavat innokkaasti vastaan muutoksen, kun taas toiset ovat valmiita alistumaan kulttuurinsa määrittelemään kohtaloon. Kaikilla on omat syynsä tuntemaansa ahdinkoon.

Luulin, että syy järkkymättömälle haluttomuudelle hylätä perinne löytyisi siitä, että ihmiset jäävät asumaan koko elämänsä ajaksi Kisiihin. Mutta tunnen Nairobissa asuvia ihmisiä, jotka edelleen aikovat ympärileikata omat tyttärensä. Tunnen myös täällä asuvia ihmisiä, jotka ovat ottaneet muutoksen vastaan avosylin.

Perinteen säilyttämiseen vaikuttavia syitä ei ole niin helppoa määritellä.

Välillä tuntuu, että se riippuu yksittäisen ihmisen asenteesta.

Olen tavannut lukutaidottomia miehiä ja naisia, jotka ovat mukana silpomisen vastaisessa taistelussa ja tavannut eliittiä, jotka edelleen kannattavat toimenpidettä.

Olen tavannut silpomista kannattavia kirkonmiehiä, jotka eivät tiedä Raamatun vastustavan sitä.

Olen tavannut silpomisperinnettä kannattavia miehiä, sitä vastustavia naisia ja päinvastoin.

Olen nähnyt virkamiesten antavan tukensa perinteelle ja sallivan sen harjoittamisen suoraan silmiensä alla.

Olen nähnyt hoitohenkilökunnan silpovan pieniä tyttöjä.

Olen nähnyt sekoituksen kaikesta edellä mainitusta.

Minulle ei ole muodostunut selkeää käsitystä siitä, mikä motivoi jatkamaan silpomisperinnettä.

Mutta olen ehdottomasti tavannut miehiä, naisia ja jopa lapsia, jotka ovat nousseet vahvasti vastustamaan silpomista.

Olen jutellut kyläni naisille, joiden lapset tunnen ja he ovat kertoneet minulle, etteivät aio silpoa tyttöjään.

Olen löytänyt miesten ja naisten joukosta muutamia todellisia sanansaattajia ja esitaistelijoita ajamaan silpomisen vastaista työtä.

Toivon jokaiselle tytölle ympärilläni onnensävyttämää joululomaa ja onnellista uutta vuotta.

Toivon kyläni jokaiselle tytölle silpomisesta vapaata joulua.

Teksti: Grace Kerubo
Suomennos ja editointi: Ada Bergroth