Kohti naisten taloudellista itsenäisyyttä Somalimaassa

Teksti: Utu Förbom Kuvat: Nafkot Gebeyehu

Solidaarisuuden jutussa Raunioista kestävään yhteiskuntaan kerrotaan somalimaalaisesta Agricultural Development Organization -järjestöstä eli ADO:sta, joka perustettiin 1993 sisällissodan jälkeisen kriisin keskelle. Toiminta käynnistyi hätäavusta ihmisille, joilta sota oli vienyt kodit, maat ja toimeentulon, ja organisaatio kasvoi vähitellen merkittäväksi kestävän maatalouselinkeinon ja yhteiskunnan kehittäjäksi.  

ADO:n toiminnanjohtaja Khalid Sahid kertoo, että järjestö on alusta saakka työskennellyt myös naisten ja tyttöjen aseman vahvistamiseksi Somalimaassa. Maassa on perinteisesti vallinnut vanhakantainen klaanijärjestelmä, ja klaaneilla, joita johtavat vanhimmat miehet, on yhä keskeinen rooli sosiaalisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä. Järjestelmä luo yhteenkuuluvuutta ja tukee yhteisöjä. Se ei kuitenkaan suo naisille ääntä tai vaikutusvaltaa kotona eikä laajemmassa yhteisössä. Pahimmillaan sukupuoleen perustuva syrjintä johtaa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.  

Toimeentulo merkitsee pääsyä päätöksentekoon

Naisilta ja tytöiltä on voitu myös evätä oikeus maanomistukseen ja tuotantovälineiden hallintaan, mikä on rajoittanut heidän mahdollisuuksiaan hankkia kestävää toimeentuloa ja hyötyä laajemmista kehityshankkeista. Ilman omaa toimeentuloa ei synny taloudellista itsenäisyyttä, ja ilman pääsyä yhteisön päätöksentekorakenteisiin ei voi vaikuttaa kehityksen painopisteisiin ja resurssien jakamiseen. 

ADO ajaa tyttöjen koulutusta ja naisten nimeämistä päätöksentekoelimiin. Naisille on perustettu pienryhmiä, joissa he ovat voineet harjoittaa yrittäjyyttä yhdessä ja saada luottoa, mikä aiemmin oli naisille mahdotonta. Sahidin mukaan on myös tärkeää lisätä naisten liikkumisvapautta, jotta he voivat kouluttautua ja saada tietoa esimerkiksi maatalouden harjoittamisesta. Näin voidaan kasvattaa yhteisöjen luottamusta naisten kykyihin. 

Naiset kotitalouksien elättäjinä

Muutosta on myös todella tapahtunut, ja naisten asema perheidensä ja yhteisöjensä tukemisessa ja päätöksenteossa on Somalimaassa vahvistunut. Hieman paradoksaalisestikin tähän on vaikuttanut myös Afrikan sarvea ankarasti kurittanut ilmastonmuutos. Karjan ja satojen  vähentyessä miesten rooli perheiden ensisijaisina elättäjinä on heikentynyt, ja monet miehet ovat muuttaneet kaupunkeihin etsimään vaihtoehtoisia tulonlähteitä. Tämä on pakottanut naisia ottamaan yhä enemmän vastuuta toimeentulosta. Virallisten tilastojen mukaan yli 30 % kotitalouksista on naisten elättämiä, mutta todellinen luku voi olla jopa 54–77 %.  

”Naiset siis usein elättävät perheensä, mutta heillä on silti hyvin rajallisesti valtaa ja oikeuksia. On myös psykologisia tekijöitä, kuten alhainen itsetunto, joiden vuoksi naisten voi olla vaikea saada ääntään kuuluviin julkisilla foorumeilla.” 

Sahid korostaa, että viranomaisten on tuettava naisten päätäntävaltaa vahvistamista ja taattava naisten pääsy keskeisiin resursseihin, kuten maahan, veteen ja rahoituspalveluihin. Vain siten voidaan vahvistaa myös naisten taloudellista itsenäisyyttä. 

”Ja se taas edistää rauhaa ja hyvää hallintoa, mikä on alusta saakka ollut ADO:n työn ytimessä.”