Lukuaika 4 min
Abener Eyuel Jerene, 30, työskentelee Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa Solidaarisuuden viestintäharjoittelijana. Hän on päätynyt töihin naistenoikeusjärjestöön parin mutkan kautta.
Opiskellessaan konetekniikkaa Jerene löysi yhdessä ystäviensä kanssa intohimon sisällöntuotantoon ja videoiden tekemiseen. Valmistuttuaan insinööriksi hän päätti vaihtaa kurssia ja suunnata elokuva- ja media-alalle. “Nyt unelmani on tulla taitavaksi tarinankertojaksi humanitaarisissa aiheissa”, hän sanoo.
Jerenen mielestä on itsestään selvää, että naisten sukuelinten silpomista vastaan täytyy toimia. Jos hän voisi lopettaa yhden asian, olisi se silpominen. “’Ei’ naisten sukuelinten silpomiselle”, sanoo Jerene.
Jerene itse kuuli silpomisesta ensimmäisen kerran kolmetoistavuotiaana, kun koulussa käsiteltiin yhteiskuntaopin ja etiikan tunnilla haitallisia perinteisiä käytäntöjä. Opetusta aiheesta voisi Jerenen mielestä olla enemmänkin. Silpomisen lisäksi käsiteltiin muun muassa lapsiavioliittoja, pahoinpitelyä ja liiallisen vastuun sälyttämistä lapselle.
Vasta Solidaarisuudella työskennellessään Jerene on ymmärtänyt, kuinka vakava ja laaja-alainen ongelma tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on. Hän on kasvanut Etiopian pääkaupunkiseudulla, jossa silpomista ei käytännössä harjoiteta, ja tasa-arvo ylipäätään toteutuu Jerenen mukaan syrjäseutuja paremmin. Matkustettuaan työn puolesta Jijigaan, Somalialueelle, on hän nähnyt omin silmin, kuinka suurta osaa väestöstä silpominen koskettaa ja kuinka paljon työtä on tehtävänä.
Tämänhetkinen tilanne on se, että tullakseen toimeen useimmat naiset tarvitsevat puolisoikseen miehen, joka tukee heidän elämistään. Tietyillä alueilla, kuten Somalialueella, monet ajattelevat, että naisen on käytävä läpi silpomistoimenpide päästäkseen naimisiin. Silpomatonta naista saatetaan syrjiä, eikä häntä nähdä potentiaalisena, “kunnollisena”, vaimona. Näin perinne pysyy yllä.
“Se on tietynlainen noidankehä”, toteaa Jerene.
Eri sukupuolilla on myös erilaisia velvoitteita. “Kun olin visiitillä Somalialueen Degahaburissa, huomasin, että miehet tulivat tapaamisiin aamusta ja monet naiset pääsivät paikalle vasta iltapäivästä”, kertoo Jerene. “Tämä johtuu siitä, että naisilla on kotiin sidottuja velvollisuuksia.”
Jerene toteaa, että muutosta on tapahtunut. Esimerkiksi Etiopian eteläisessä osassa, Oromeassa, on joitakin yhteisöjä, jotka ovat luopuneet sukuelinten silpomisesta. Somalialueella jotkut tyytyvät Jerenen mukaan vaaralliseen kompromissiin: he tuomitsevat silpomisen vakavimman muodon, mutta saattavat hyväksyä toisen, lievemmän muodon.
Myös miehillä on tärkeä rooli tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen vastaisessa työssä — linkittyyhän silpominen patriarkaalisiin rakenteisiin. Ensimmäisenä askeleena valtiojohdon tulisi panna toimeen kokonaisvaltainen laki. Kahdenvälisistä kohtaamisista ja asennemuutostyöstä hyödytään parhaiten, kun se tehdään systemaattisesti ja organisoidusti. Vaikka naiset usein jatkavat silpomisperinnettä, on miehillä paljon sananvaltaa. “Siksi on tärkeää, että moderni mies ei vaadi vaimonsa käyvän läpi silpomistoimenpidettä”, toteaa Jerene.
Viestinnän ja varainhankinnan koordinaattori
tuulia.monykuany@solidaarisuus.fi
