Ilmastonmuutos kuivattaa Afrikkaa – eniten kärsivät naiset

Ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivät erityisesti maailman hauraimpien alueiden tytöt ja naiset. Sukupuolten välisellä epätasa-arvolla Afrikassa on seurauksia myös ruoantuotantoon ja huoltovarmuuteen, sanovat asiantuntijat.

Kaikkialla maa oli halkeillut, oli kärpäsiä ja kuollutta karjaa. Ihmiset olivat todella laihoja. Lähimmälle vesipisteelle saattoi olla 100 kilometriä. Ämpäri vettä maksoi 50 senttiä perheille, joiden vuositulot saattoivat olla muutama sata euroa.

Näin Jenna Kettunen kuvailee matkaansa Somalimaahan sekä näkemiään ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Kettunen työskentelee kestävän toimeentulon ja yritysyhteistyön asiantuntijana Kansainvälisessä Solidaarisuussäätiössä (Solidaarisuus), joka puolustaa naisten ja tyttöjen oikeuksia Etiopiassa, Keniassa ja Somalimaassa. Somalimaa on itsenäiseksi julistautunut hallinnollinen alue Somaliassa.

Nyt Kettunen haluaa puhua ilmastonmuutoksesta ja erityisesti ilmastonmuutoksen sukupuolittuneista seurauksista. Siitä, miten ilmastonmuutos huonontaa entisestään naisten asemaa.

Naiset jäävät kotiin

Keniassa 75 prosenttia maataloussektorin työvoimasta on naisia. Maan ja maatilan omistavat miehet. Neuvontapalvelut ja tukiohjelmat kohdistetaan usein maanomistajille, Jenna Kettunen kertoo.

– Vaikka naiset saattavat tilan arjessa tehdä viljelyyn liittyvät päätökset ja vaikka heillä olisi kaikki tieto siemenistä ja istutuksesta, he eivät saa päättää resurssien käytöstä.

Naisten asemaa maataloudessa ei virallisesti tunnusteta. Naisilla ei ole vakuuksia, joten he eivät saa lainaa. Naiset jäävät tiedon ja päätöksenteon ulkopuolelle, summaa Kettunen.

Naisten tietoja maanviljelystä kuitenkin tarvittaisiin, kun Afrikka taistelee ilmastonmuutosta vastaan.

– Ruoantuotanto on ollut kannattavaa, mutta se on muuttumassa tai muuttunut kannattomaksi, Kettunen sanoo.

Tähän on Kettusen mukaan monia syitä. Viljelyn maa-alat pienenevät, ilmastonmuutos ja ihmisen vaikutus luontoon huonontavat kasvuolosuhteita, eikä talousjärjestelmä tue pienviljelyn kehittymistä.

Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Mila Sell on työskennellyt Afrikan ruokaturvan ja naisten asemaan liittyvien aiheiden parissa 20 vuotta. Ruokaturvan sijaan nykyään puhutaan ruokajärjestelmistä, joka on huomattavasti laajempi käsite, Sell oikaisee.

Sell on väitellyt ilmastonmuutoksen, luonnon moninaisuuden kutistumisen, lisääntyvän syntyvyyden ja ruoan riittävyyden vaikutuksesta Afrikan pienviljelyyn. Näkökulmana vuoden 2018 väitöskirjassa olivat naiset ja naisten ja miesten välinen kuilu.

– Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja ilmastonmuutoksen sopeutumisesta, on kyse resilienssistä, Sell sanoo.

Hänen mielestään resilienssiä on nimenomaan miehillä, sillä heillä on vaihtoehtoja niin käytännön tasolla kuin kulttuurisesti yhteisöjen ja yhteiskunnan jäseninä.

– Maataloudessa resilienssiä syntyy sillä, että viljelee paljon erilaisia lajikkeita. Jos tulee kuivuutta, on maassa jotain, joka pärjää kuivassakin. Naisilla on vähemmän päätösvaltaa siihen, mitä viljellään, eikä heillä ole rahaa maatalouden kehittämiseen, Sell summaa.

Silti naiset vastaavat maanviljelystä enenevissä määrin. Ilmiölle on olemassa globaalisti tunnistettu käsite: feminization of agriculture.

Ruoantuotanto uhattuna

Somalimaassa maanviljely muuttuu mahdottomaksi, kun maa kuivuu ja lämpenee ilmastonmuutoksen seurauksena. Tällöin miehet usein muuttavat kaupunkiin töiden perässä tai liikkuvat karjan kanssa paikkaan, jossa eläimet pysyvät hengissä.

Muualla työskentelevä mies saattaa lähettää rahaa perheelleen. Toiset eivät lähetä, eivätkä välttämättä palaa kotiin. Tilanne jättää naisen haavoittuvaan asemaan, Kettunen sanoo.

– Naisella on hyvin perinteinen rooli hoivaajana ja kodinhoitajana. Se on arvokas rooli, mutta se sitoo naiset kotiin ja jättää heidät koulutuksen ja julkisten palvelujen ulkopuolelle.

Kettunen muistuttaa, että Somalimaa on erityisen hauras. Se kärsii vakavasti ilmastonmuutoksen seurauksista, mutta sillä on vain vähän työkaluja tilanteen ratkaisemiseksi.

Sama ilmiö on nähtävillä myös muualla Afrikassa ja sillä voi olla vakavia seurauksia.

– Jos naiset, joilla ei ole omaa rahaa tai asemaa yhteisössä, jäävät vastuuseen ruoantuotannosta ja koko sen puolen huoltovarmuudesta, on huoltovarmuus huonolla tasolla, Mila Sell sanoo

Viralliseksi osaksi yhteiskuntaa

Pienviljely ei ole mikään oman perheen pieni juttu, vaan merkittävä ruoantuotannon lähde, Mila Sell muistuttaa. Noin 80 prosenttia paikallisesti kulutetusta ruoasta Afrikassa tuotetaan paikallisesti pienviljelijöiden tuottamana. Sellin mielestä naisten vastuusta on migraation myötä tullut nopeasti kohtuuton.

– Naisella on lapset ja vanhukset kotona hoidettavana. Lisäksi pitäisi olla tehokas ja organisoitunut suunnittelemaan maataloutta, Sell sanoo.

Naisen epätasa-arvoinen asema jatkuu myös kaupungeissa. Kettunen puhuu informaalista sektorista, joka syntyy erityisesti silloin, kun kokonaiset perheet muuttavat maalta kaupunkeihin.

Informaali sektori on yhteiskunnan harmaata aluetta. Siinä naiset tekevät jotain, joista saa ruokaa pöytään, mutta johon ei usein ole koulutusta eikä virallista lupaa. Näitä töitä löytyy maatalouden lisäksi tori- tai katumyynnistä ja prostituutiosta.

– Kyse ei ole pelkästään naisten toimeentulon parantamisesta vaan siitä, että naiset nostetaan viralliseksi osaksi yhteiskuntaa.

Enemmän lapsiavioliittoja

Niitä aikoja, kun maa kuivuu äärimmilleen, kutsutaan kuivuuskausiksi. Silloin pienviljelijät menettävät yleensä elinkeinonsa ja kärsivät nälkää. Tämän seurauksena perheen sietokyky on äärirajoillaan, ja ruokittavia suita on liikaa. Köyhien perheiden tyttöjä myydään yhä enemmän lapsiavioliittoihin.

– Tämä johtuu siitä, että yhden lapsen saaminen naimisiin vähentää painetta ruoan puutteesta ja lapsiavioliitoista voidaan saada morsiusmaksu, Solidaarisuuden sukupuolittuneen väkivallan asiantuntija Suvi Lensu kertoo.

Lapsiavioliitto puolestaan lisää silpomista eli tyttöjen ulkoisten sukupuolielinten poistamista osittain tai kokonaan. Silpominen takaa vanhemmille yleensä korkeamman myötäjäissumman, Lensu selittää.

Kuivuuskaudet myös lisäävät ilmastopakolaisuutta – eli sitä, että ihminen joutuu lähtemään ilmastonmuutoksen takia kodistaan.

Kuivuuskaudet ajavat kokonaisia perheitä ilmastopakolaisiksi myös oman maan sisällä. YK:n arvion mukaan Somalian maan sisäisillä pakolaisleireillä asuu noin neljä miljoonaa ihmistä. Syitä pakolaisuuteen ovat ilmastonmuutoksen seurausten lisäksi konfliktit ja yleinen turvattomuus.

– Vanhemmat ovat kertoneet siirtyneensä tähän perinteiseen muotoon suojellakseen tyttäriään leirien lisääntyvältä seksuaaliselta väkivallalta.

Leireillä tyttöjä ja naisia häiritään seksuaalisesti. Lensu kertaa, että tämä on johtanut tilanteeseen, jossa silpomisen äärimmäisin muoto, infibulaatio, on yleistynyt. Infibulaatiossa poistetaan kaikki ulkoiset sukupuolielimet ja ommellaan silvottu alue yhteen. Virtsaamiseen jätetään pieni aukko.

– Vanhemmat ovat kertoneet siirtyneensä tähän perinteiseen muotoon suojellakseen tyttäriään leirien lisääntyvältä seksuaaliselta väkivallalta. Infibulaation läpikäyneitä tyttöjä on vaikeampaa raiskata, Lensu selittää.

Miten muutos syntyy?

Kulttuuriset ja järjestelmätason muutokset tapahtuvat hitaasti, asiantuntijat muistuttavat. Mutta niitä ei tapahdu lainkaan, jos kukaan ei niitä vaadi.

Mila Sell muistuttaa, että vaikutusvaltaisilla miehillä, kuten kylän vanhimmilla, uskonnollisilla johtajilla ja poliitikoilla on tärkeä vastuu tilanteen muuttamisessa. Naisille vastuuta ei hänen mukaansa voi yksin jättää, vaikka politiikka kaipaakin kipeästi myös lisää naisia.

Jenna Kettusen mukaan naiset ovat aliedustettuina päätöksenteossa kylätasolta aina kansalliselle tasolle saakka.

– Naisten tulot ovat kuitenkin tärkeitä perheiden selviytymiselle. Etiopiassa arviolta neljännes kotitalouksista on naisten johtamia, Keniassa ja Somalimaassa noin kolmannes kotitalouksista elää pääosin naisten tuloilla, hän summaa.

Kehitysyhteistyössä on onnistuttu luomaan epätasa-arvoa poistavia rakenteita, Kettunen kertoo.

– Esimerkiksi Etiopian ilmastosopeutumisen kyläneuvostojen jäsenistä on nykyään oltava puolet naisia.

Kettuselle toivoa antavat myös kansainvälisen yhteistyön kautta saavutetut innovaatiot esimerkiksi banaaninviljelyssä. Yksivuotisena kasvina banaani tuottaa paljon satojätettä, joka on mahdollista hyödyntää lisätulon lähteenä. Kiertotalouden hyödyllisyys näkyy banaanin sivuvirroista valmistettavissa lannoitteissa, bioenergiassa ja tekstiileissä. Koska banaaninviljelystä vastaavat myös naiset, hekin pääsevät osaksi innovaatioketjua ja tuotekehitystä.

Paikalliset yhteisöt tunnistavat jo hyvin sen, että naisen asemaa pitää parantaa, koska se hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Mila Sell on puolestaan mukana EU-rahoitteisessa viisivuotisessa hankkeessa, jossa etsitään uudenlaisia ratkaisuja pienviljelyyn 10 eri alueella Afrikassa. Yksi hankkeen teemoista on sukupuolten välinen epätasa-arvo pienviljelyssä. Sellin mukaan paikalliset yhteisöt tunnistavat jo hyvin sen, että naisen asemaa pitää parantaa, koska se hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Toivon kysymys on Sellille kuitenkin haastava. Järjestelmätason muutoksia on saatu aikaan esimerkiksi Ugandassa, jossa naisilla on nyt mahdollisuus periä maata. Käytännössä sitä ei useinkaan silti tapahdu.

– Maailmantilanne näyttää aika surkealta naisen asemasta käsin. Kuinka pahaksi se ehtii mennä ennen kuin kääntyy.

---