Tyttöjen ja naisten oikeus päättää omasta kehostaan ei vielä toteudu

Teksti: Presidentti Tarja Halonen Kuva: Lasse Keltto

Meillä Suomessa voi olla vaikea tajuta, että monissa maissa naisen keho tai sen koskemattomuus on hänen arvonsa mitta. Tämä johtaa helposti perheen haluun valvoa tyttöjä paljon poikia tiukemmin. Voidaksemme vahvistaa naisen oikeutta päättää omasta kehostaan, on meidän ymmärrettävä asian laajuus.

Jos tyttö voi opiskella ja saada ammatin, jolla hän voi elättää itsensä tai jopa perheensä, hänen seksuaalisuutensa ei ole enää hänen arvonsa ainoa mitta. En halua yksinkertaistaa liikaa asioita, mutta esimerkiksi Solidaarisuuden pitkäaikainen tavoite suojella tyttöjä sukuelinten silpomiselta onnistuu paremmin liittämällä projekteihin tietoa tyttöjen koulutusmahdollisuuksista. Useimmat vanhemmat kun kuitenkin haluavat tyttäriensäkin parasta.

Tästä on tietysti vielä pitkä matka sukupuolten täyteen tasa-arvoon. Naisen tulevaisuus määräytyy usein tiukkojen sukupuoliroolien perusteella myöhemminkin elämässä, vaikka sukuelinten silpomiselta vältyttäisiin. Koska naisen osa patriarkaalisessa yhteiskunnassa on lähinnä vaimoksi tai äidiksi kasvamista, näkyy se jo lapsuudessa tyttöjen velvollisuutena osallistua perheen kotitaloustöihin poikia huomattavasti enemmän. Taloudellisten rajoitusten kohdatessa perhettä, joutuvat nimenomaan tytöt keskeyttämään koulunkäyntinsä. Sama työnjako näkyy aikuisenakin esimerkiksi vastuussa vanhusten hoidosta.

Avioliitossa naisen kehollinen itsemääräämisoikeus voi olla koetuksella. Monissa maissa ei myöskään ole lainsuojaa avioliitossa tapahtuvalta raiskaukselta. Ehkäisyneuvontaa ei yleensä haluta antaa. Naisen päätösvaltaa raskauden jatkamisen tai keskeyttämisen suhteen pyritään rajoittamaan lainsäädännöllä tai tosiasiallisella hallintokäytännöllä.

Koulutus voi tarjota toisenlaisen tien tulevaisuuteen. Sen sijaan, että tulevaisuus määrittyisi sillä hetkellä, kun tyttö jää koulusta kotiin hoitamaan kotitöitä tai pikkusisaruksiaan tai joutuu järjestetyn avioliiton kautta naimisiin, hän voisi jatkaa myöhemmin koulutiellä. Parhaassa
tapauksessa hän voisi vapaasti valita ammatin ja taata taloudellisen riippumattomuutensa.

Edellä jo kuvattujen henkilökohtaisten haasteiden lisäksi moni valtio menettää paljon taloudellisia mahdollisuuksiaan aliarvioimalla naisten osaamista. Solidaarisuuden mittava panos vuosien ajan parantaa nimenomaan tyttöjen ja naisten mahdollisuuksia. Se ei ole poikien syrjintää, vaan nopeuttaa tasa-arvon saavuttamista ja koko yhteiskunnan kehittämistä.

Työtä kannattaa ehdottomasta jatkaa ja pohtia mahdollisuuksia liittää siihen myös poikien ja miesten ryhmiä.