Tyttöjen kerho – oikeuksia ja vertaistukea

Kuvat ja teksti: Päivi Arvonen

Seksuaaliterveysasioista ei somalikulttuurissa yleensä keskustella
vanhempien tai opettajien kanssa. Tyttöjen kerho tarjoaa mahdollisuuden kysyä ja keskustella turvallisesti ikätoverien ja mentorin kanssa.

Koulun pihalla on koulupäivän päätyttyä vielä jonkin verran oppilaita. Pojat potkivat palloa tytöt istuvat tekemässä läksyjä akaasiapuun alla varjossa. Etiopian somalialueella Itä-Etiopiassa Harawan maakunnassa valtaosa asukkaista on muslimeja.

Alueella on perinteisesti opiskeltu puun alla varjossa ennen kuin kouluja rakennettiin. Mentori Efra Mohamed kutsuu tytöt sisään koululuokkaan, jotta varmistetaan, etteivät ympärillä liikkuvat pojat ole kuulolla. Alkamassa on tyttöjen kerhon kokoontuminen. Paikalla on tällä kertaa vain neljä osallistujaa. Usein osallistujia on jopa parisen kymmentä.

”Käytännössä tavoitamme paljon enemmän tyttöjä kuin klubin kokoontumisiin osallistuu, sillä tytöt kertovat oppimiaan asioita eteenpäin ystävilleen ja naapureilleen”, Mohamed kertoo.

Mentori Mohamed pitää tytöille pienen alustuksen ja kertoo sukuelinten silpomisen haitoista ja tyttöjen oikeuksista, ja etenkin oikeudesta kehon koskemattomuuteen. Sen jälkeen on keskustelun vuoro.

”Vanhempani sanovat, että silpominen on muslimin uskonnollinen velvollisuus, kuten imaami opettaa. Tuntuu todella vaikealta olla eri mieltä ja vastustaa imaamin opetusta”, eräs tytöistä sanoo ja muut nyökkäilevät myötätuntoisina.

”Tämä on vaikea asia. Moni uskonnollinen johtaja ajattelee, että tyypin yksi silpominen eli ’sunna’ on uskonnollinen velvollisuus. Mutta on myös paljon uskonnollisia auktoriteetteja, jotka opettavat, ettei silpomiselle ole mitään perusteita uskonnossa”, mentori Mohamed vastaa.

Somalialueella uskonnollisten johtajien vaikutusvalta on suuri. Silpomisen vastaista työtä täytyy tehdä yhteisymmärryksessä uskonnollisten johtajien kanssa, muutoin työ etenkin maaseudun yhteisöissä on mahdotonta.

Avointa keskustelua turvallisessa
ilmapiirissä

Seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista keskusteleminen on alueella edelleen usein tabu. Aiheesta voi yleensä jutella vain saman ikäluokan ja sukupuolen edustajien kanssa.

”Tiedon saaminen on ollut iso ongelma. Kaikki samanikäiset kaverini ovat olleet lähes yhtä tietämättömiä. Ei ole ollut ketään, keneltä kysyä, koska vanhempien eikä edes iäkkäämpien sisarusten kanssa ei voi näistä asioista keskustella”, yksi tytöistä kertoo.

Koulun antama tieto seksuaaliterveydestä on tyttöjen mukaan niukkaa.

”Vasta tyttöjen kerhossa kuulimme ensimmäistä kertaa nollatoleranssista tyttöjen sukuelinten silpomiselle. Koulussa puhutaan vain riskeistä ja haitoista”, tytöt kertovat.

Tytöt ovat tyytyväisiä siitä, että tyttöjen kerho tarjoaa turvallisen ilmapiirin kysyä. Vasta tyttöjen kerhossa kuulimme ensimmäistä kertaa nollatoleranssista tyttöjen sukuelinten silpomiselle. Mentori Efra Mohamed tarjoaa nuorille turvallisen tilan kysymyksille ja keskustella kaikesta mieltä askarruttavasta.

”Myös raiskaukset ovat iso mutta vaiettu ongelma. Samoin tyttöjen syrjiminen. Meillä on vähän oikeuksia ja meidän oletetaan olevan hiljaa ja nöyrästi sopeutuvan kohtaloomme”, yksi tytöistä sanoo.

Uskallusta unelmointiin

Tyttöjen kerho on kokoontunut lokakuusta 2024 lähtien. Ryhmää vetävä mentori Efra Mohamed on myös opettaja. Mentorina toimiminen on hänelle vapaaehtoistyötä.

Kerho kokoontuu yleensä kahdesti viikossa kouluvuoden ajan.

”Oppilaat ovat minulle kuin omia lapsia. Haluan antaa heille myös vapaa-aikaani. On ollut hienoa nähdä kerhoon osallistuneiden tyttöjen muuttuvan vain lyhyessä ajassa. Heistä on tullut rohkeampia keskustelemaan ja kysymään ja varmasti he ovat rohkeampia myös puolustamaan
oikeuksiaan ja unelmoimaan paremmasta tulevaisuudesta”, Mohamed sanoo.

Tyttöjen kerho kokoontuu Harawan maakunnan pääkaupungissa Dharwanaajessa. Kaupungissa varhaiset avioliitot eivät ole yhtä yleisiä kuin maaseudulla. Ryhmään osallistuu 14-17-vuotiaita tyttöjä.

Paikalla olevat tytöt Asma, 16, Eqbal, 16, Rahma, 15, ja Ehsan, 16 haluavat kaikki jatkaa opiskeluja. He kertovat, että maaseudulla heidän ikäisistään tytöistä suurin osa on jo naimisissa ja avioituu jopa 13–14-vuotiaina.

”Haluan olla koulutettu nainen. Koulutuksella voi muuttaa maailmaa, myös tyttöjen maailmaa. Haluaisin johtaa koulua”, Asma sanoo.

Eqbal kertoo tähtäävänsä lääkäriksi. Ehsanin unelma on työskennellä terveydenhoitoalalla.

”Minä haluaisin isona työskennellä jossakin kansalaisjärjestössä. Järjestöt tekevät tärkeää työtä, vaikka palkka ei olekaan kovin hyvä”, Rahma sanoo.