Lukuaika: 13 min
Teksti: Utu Förbom Artikkelikuvat: Nyasha Kadandara, Lotta Haavisto
Kenian pääkaupungin Nairobin piirikunnassa astui joulukuussa 2025 voimaan linjaus, jonka mukaan työntekijä voi saada kaksi päivää palkallista vapaata kuukautiskipujen vuoksi. Linjausta sovelletaan vain Nairobin julkisella sektorilla, eikä se ole toistaiseksi laajenemassa muualle maahan.
Solidaarisuuden toteuttaman Muungano Gender Forumin projektipäällikkö Debora Nyambane hymyilee ja pyörittelee päätään tietokoneeni ruudulla, kun otan asian puheeksi. Tarkoitus olisi keskustella siitä, miten edistyksellinen linjaus todellisuudessa on. Nyambane istuu toimistossaan Kisiin piirikunnassa, kuuden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista, ja on kaikkea muuta kuin vakuuttunut.
“Kaksi päivää kuukaudessa!” hän huudahtaa, ja ymmärrän nopeasti, että se on hänestä sekä aivan liian vähän että valtavan paljon. Kaksi päivää ei suinkaan kaikille riitä kuukautiskivuista selviämiseen. Toisaalta kaksi päivää kuukaudessa on 24 päivää vuodessa, ja Nyambane sanoo kuulleensa monen henkilöstöjohtajan eri puolilla maata sanovan, että jos linjaus laajenee, he lopettavat naisten palkkaamisen.
”Paljon tärkeämpää on ensin varmistaa, että kuukautistuotteet ovat kaikkien tyttöjen ja naisten saatavilla”, Nyambane painottaa.
Nyt näin ei ole, eikä etenkään tytöillä useinkaan ole tietoa siitä, miten tuotteita on tarkoitus käyttää.
”Silloin tällaiset linjaukset hyödyttävät vain pientä prosenttia naisista, jotka ovat jo taloudellisesti paremmassa asemassa ja virallisessa työsuhteessa pääkaupungissa.”
Kysyn asiasta myös Bella Masanyalta, joka työskentelee sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisykoordinaattorina Solidaarisuuden Kenian ohjelmassa. Myös hänen asemapaikkansa on Kisiissä. Solidaarisuus työskentelee Keniassa pääasiassa juuri Kisiin ja Nyamiran piirikunnissa, ja suurin osa työstä keskittyy naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn.
Masanya näkee Nairobin linjauksessa myös jotain hyvää. On hänestä aidosti edistyksellistä, että kuukautisia varten saa palkallista vapaata, eikä sitä oteta vuosilomasta.
”Parhaimmillaan tällainen politiikka ainakin yrittää murtaa kuukautisiin liitettyä stigmaa.”
Silti myös Masanya pohtii, että Kenian kaltaisessa hyvin patriarkaalisessa maassa tällainen linjaus saattaa vain vahvistaa naisiin liitettyjä stereotypioita. Kuten juuri sitä, ettei heitä kannata palkata, koska he ovat sitten aina poissa kaksi päivää kuukaudessa. Ainakaan yritysmaailmassa linjaus tuskin toimisi, hän sanoo.
Ennen kuukautisvapaata olemme sekä Nyambanen että Masanyan kanssa keskustelleet pitkään kuukautiskysymyksen monimutkaisuudesta Keniassa ja etenkin Kisiin ja naapuripiirikunta Nyamiran maatalousvaltaisilla alueilla. Heitä kuultuani olen itsekin sitä mieltä, ettei kahden päivän vapaa pääkaupungin virastoissa ratkaise kuukautisiin liittyviä moninaisia ongelmia.
Kaiken ytimessä on häpeä. Se kietoutuu yhteen köyhyyden, tiedon puutteen ja kuukautisiin liitetyn tabun kanssa. Samalla sitä on niiden vuoksi tavattoman vaikea purkaa tai ehkäistä.
Debora Nyambane sanoo suoraan, että Keniassa ihmisten tietoisuus kuukautishygieniasta on todella heikkoa. Asiasta on vaikea puhua jopa läheisten ihmisten kesken, eivätkä äidit välttämättä jaa kuukautisista tietoa tyttärilleen. Harvoin äideillä toisaalta on edes mahdollisuutta havaita, mitä lapsen elämässä tapahtuu, sillä he käyvät nykyään usein päiväpalkkatöissä kodin ulkopuolella. Sen lisäksi heidän täytyy käydä myös markkinoilla, hakea vettä joelta, noutaa kasviksia puutarhasta päivällistä varten ja pestä pyykkiä.
”Näin kuukautisten piilottaminen ja puhumattomuus alkavat jo perheen sisällä”, Masanya sanoo.
Häpeä estää koulunkäynnin
Kuukautistuotteet ovat monille valtavan kalliita, minkä vuoksi niitä ihmisillä ei ole varaa hankkia niitä riittävästi.
Masanyan ja Nyambanen mukaan kuukautisköyhyys ja -häpeä voivat johtaa tyttöjen poisjääntiin koulusta.
Tiedon puutteen vuoksi nuori tyttö ei välttämättä lainkaan ymmärrä, mitä hänen kehossaan kuukautisten alkaessa tapahtuu. Tämä synnyttää häpeää, mikä taas syventää puhumattomuutta.
”Nämä asiat ovat hyvin vahvasti sidoksissa kulttuuriin, ja täkäläisessä kulttuurissa kuukautiset ovat raskas tabu,” Masanya sanoo.
Hänen mukaansa kuukautisoireista ei voi puhua avoimesti töissä tai koulussa. Kisiin ja Nyamiran alueella mentaliteetti on myös erittäin patriarkaalinen ja seksistinen. ”Häpeä ulottuu kaikkialle, myös äitien ja tyttärien vuorovaikutukseen.”
Näin tabu kietoutuu köyhyyteen ja tiedon puutteeseen yhä uudelleen.
Masanya tekee työtään maatalousvaltaisten Kisiin ja Nyamiran yhteisöissä, sekä nuorten tyttöjen ja poikien kanssa kouluissa että myös heidän vanhempiensa tai huoltajiensa parissa. Hän työskentelee myös uskonnollisten järjestöjen, terveydenhuollon ammattilaisten ja paikallishallinnon edustajien kanssa.
”Keskusteluissa nuorten tyttöjen kanssa voimme käsitellä esimerkiksi naisten sukuelinten silpomista, joka on yksi Solidaarisuuden työn painopiste. Keskustelujen yläotsikko on aina sukupuoleen perustuva väkivalta, mutta se ei elä tyhjiössä, vaan kytkeytyy yhteen muiden tekijöiden kuten kuukautisten kanssa.”
Jotta tapaamisissa voi keskustella kuukautishygieniasta, on noudatettava turvallisemman tilan periaatteita: tytöt voivat puhua asiasta vain, kun pojat ja vanhemmat eivät ole paikalla.
Yritän uudelleen kääntää keskustelua Keniassa laadittuihin, edistyksellisiltä kuulostaviin poliittisiin linjauksiin, jollaisista ei esimerkiksi Euroopan maissa ole juurikaan kuultu. Masanya myöntää, että maassa on tehty hyviä kuukautisiin liittyviä politiikkalinjauksia verrattuna naapurimaihin. Haasteena on kuitenkin niiden heikko toimeenpano ja seuranta.
Yksi hyvä linjaus tehtiin vuonna 2017, kun säädettiin laki, jonka mukaan kaikille julkisissa alakouluissa opiskeleville murrosikäisille tytöille tulee jakaa terveyssiteitä. Pontimena oli, että tuolloisen Unescon raportin mukaan jopa kymmenesosa Saharan eteläpuolisen Afrikan kouluikäisistä tytöistä jäi kuukautisten aikaan pois koulusta.
Lähtökohtaisesti myös tämä ohjelma on Masanyan mielestä erinomainen. Kuukautisiin kytkeytyviä ongelmia se ei kuitenkaan ole ratkaissut, ja hän selittää, miksi.
Jotta terveyssiteitä voidaan kouluissa jakaa, rehtorien on noudettava siteet maakunnan hallintovirastoista. Yleensä ne eivät kuitenkaan ole saapuneet vielä ensimmäisellä tai toisellakaan hakukerralla. Kolmannella kerralla voi käydä ilmi, että siteet ovat kyllä tulleet, mutta joku muu on ottanut ne, sillä toimeenpanoa vaivaa myös virkamiesten ahneus ja korruptio. Hallitus on myös luvannut jakaa kouluihin vain yhdeksän pakkausta siteitä per lukukausi, vaikka tytöillä on kuukautiset 12 kuukautena vuodessa.
”Opettajille ei ole myöskään annettu ohjeita siitä, miten tyttöjä tulisi opastaa tuotteiden käytössä. Jos siteet vain jaetaan, eikä asiaan liity minkäänlaisia neuvoja tai keskustelua, se ei riitä. Häpeä ei katoa mihinkään.”
Kaiken lisäksi siteet jaetaan luokkakohtaisesti, ei sen perusteella, kenen murrosikä on jo alkanut.
”Ohjelma kattaa lähtökohtaisesti vain kuudes-, seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaiset, mutta joillakin tytöillä murrosikä voi alkaa jo nelos- tai viitosluokilla.”
Tabu, köyhyys ja häpeä kytkeytyvät mitä karmeimmalla tavalla sukupuolitettuun väkivaltaan.
Nyambane sanoo, että kuukautistuotteet ovat samanlainen toistuva välttämättömyys kuin ruoka.
“Jos et saa niitä mistään, ja joku osoittaa tilanteessa ymmärtämystä, se tuntuu vain ihmeelliseltä helpotukselta. Ei silloin ajattele, mitä riskejä asiaan liittyy. Tämä altistaa tyttöjä seksuaaliselle väkivallalle, hyväksikäytölle ja riistolle.”
Jotkut tytöt joutuvat tekemään töitä maatiloilla tai kaupustelemaan tavaraa kaupungissa saadakseen rahaa, toiset taas joutuvat jopa seksuaalisen ihmiskaupan uhreiksi.
“Se on hyvin monimutkainen järjestelmä, ja vain siksi, että tytöt tarvitsevat rahaa kuukautistuotteisiin”, Nyambane sanoo.
Yksi avainkäsite on boda-boda, jotka ovat Itä-Afrikassa yleinen moottoripyörätaksi. Boda-bodia on Keniassakin valtavasti, ja on ollut paljon tapauksia, joissa boda-boda -kuskit ovat luvanneet hankkia tytöille siteitä, mutta vaatineet vastineeksi seksiä. Myös nämä tilanteet ovat johtaneet väkivaltaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
”Jos tytön perheessä ei ole siteisiin varaa, tai tyttö ei voi pyytää isää ostamaan niitä hänelle, voi hänestä tuntua helpottavalta, kun joku lupaa auttaa. Valitettavasti seuraukset voivat olla vakavia. Tämä on ollut pitkään kuuma aihe, koska on selvää, että boda-boda -kuskit käyttävät nuorten tyttöjen haavoittuvuutta hyväkseen,” Masanya sanoo.
Pahinta on, että häpeä voi myös tappaa. Debora Nyambane kertoo, että Kisiin ja Nyamiran alueella kuusi tyttöä viime vuosina tehnyt itsemurhan kuukautishygieniaan liittyvän trauman vuoksi.
“Jotkut heistä tahrasivat vaatteensa julkisella paikalla, ja heitä syytettiin siitä, etteivät he osanneet huolehtia itsestään. Erästä tyttöä hyväksikäytettiin, koska hän luotti ihmiseen, joka lupasi ostaa hänelle terveyssiteitä. Sen jälkeen hän tunsi niin sietämätöntä häpeää, että päätyi hirveään ratkaisuun. Kolmas tyttö tahrasi vaatteensa luokkahuoneessa, ja opettaja vain nauroi ja yllytti muitakin nauramaan. Tyttö lähti koulusta ja teki itsemurhan.”
Masanyan ja hänen kollegojensa tavoitteena on auttaa yhteisöjen ihmisiä luottamuksen ja itsetunnon rakentamisessa. Voiko kuukautisista ja kuukautisterveydestä sitten lainkaan puhua julkisissa kokoontumisissa? Kohtuullisesti, sanoo Debora Nyambane, jos kyse on vain puhtaasti tiedon jakamisesta. Avoimen vuoropuhelun synnyttäminen vie kuitenkin aikaa.
“Olemme ottaneet tavaksi vierailla yhteisöissä terveysviraston edustajien kanssa, sillä seksuaali- ja lisääntymisterveyskoulutus on heidän tehtävänsä. He lähestyvät asiaa kokonaisvaltaisesti terveyden näkökulmasta, ja kun ihmiset ymmärtävät, että huono kuukautishygienia voi johtaa terveysongelmiin, he kyllä kuuntelevat. Kouluissa taas oppilaille voi olla helpompaa ilmaista kokemuksiaan kirjoittamalla tai piirtämällä kuin puhumalla.”
Niissä kouluissa, joissa on järjestetty koulutusta sekä pojille että tytöille, ilmapiiri on Nyambanen mukaan muuttumassa suotuisammaksi.
“Haluamme poikien ymmärtävän, mitä heidän sisarensa ja luokkatoverinsa käyvät läpi, ja haluamme heidän olevan osa ratkaisua. Nyt jotkut pojat huomaavat, että tytöllä on ongelma, ja menevät kertomaan opettajalle sen sijaan että vain nauraisivat. He voivat sanoa myös vanhemmille kotona, että sisko tarvitsee siteitä. Pyrimme myös tekemään yhteistyötä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa, jotta opettajien tietoisuus asiasta kasvaisi. Prosessit ovat hitaita, mutta muutos on jo käynnissä.”
Kysyn Nyambanelta, millaiseen tärkeysjärjestykseen hän asettaisi kuukautisiin liittyvä tabun, niitä koskevan tiedon puutteen ja köyhyyden merkityksen.
“Köyhyys tulee ensin. Tabusta huolimatta tyttö pystyy käyttämään kuukautistuotteita, jos niitä vain on saatavilla, mutta tabun murtuminenkaan ei auta, jos tuotteita ei ole. Toiseksi asettaisin tyttöjen ja laajempien yhteisöjen tiedon puutteen, ja vasta sen jälkeen tabun, sillä tabut voi aina voittaa tietoisuutta lisäämällä. Tyttöjen tulisi myös ymmärtää, että kuukautisten alkaessa heidän on mahdollista tulla raskaaksi.”
Nyambane korostaa, että kaikkiin näihin asioihin on mahdollista puuttua poliittisilla linjauksilla.
10.06.2026
10.02.2026
06.02.2026 Tuulia Monykuany
