Lukuaika 5 min.
”Olen nähnyt, mihin kouluja käymättömät naiset kykenevät, kun he saavat tilaisuuden. Jos naisten kapasiteettia vahvistetaan, he voivat viedä maan kokonaan uudelle tasolle”, toteaa Stella Achoki. Suurin taloudellisen kehityksen jarru on väkivalta.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäisevän CECOME-järjestön toiminnanjohtaja Stella Achoki on tehokkaan työpäivänsä aikana kouluttanut naisten oikeuksista lähikylissä, keskustellut kunnanjohtajan kanssa sekä innostanut vapaaehtoisia mukaan tasa-arvotyöhön. Nyt Achoki on palannut Kisiin toimistoon. Hän napsauttaa tietokoneen auki ja näyttää tv-uutista Keniaa kuohuttavasta rikoksesta, jossa mies on hakannut vaimoltaan kädet irti, koska ”tämä ei ollut antanut hänelle jälkeläisiä.”
Achokin mukaan naisiin kohdistuva raju väkivalta heijastaa yleistä käsitystä siitä, että nainen on miehen omaisuutta, jolle mies voi tehdä mitä vaan. Aviomiestä pidetään perheen päänä, joka saa hallita ja päättää kaikesta. Nainen saa nimen ja kunnioitusta vain miehensä kautta.
”Mieheni on nainut minut. Hän omistaa minut. Hän omistaa lapseni ja kaiken, mitä minulla on. Hän tietää, paljonko minä tienaan. Voin kertoa hänelle, että olen käynyt koulua ja tiedän, mitkä ovat oikeuteni, mutta hän voi pyytää minulta pankkikorttini, jotta hän voisi vapaasti käyttää rahojani, kun hän niitä tarvitsee. Minä en voi käyttää hänen rahojaan. Näin meidät on kasvatettu”, Achoki antaa käytännön esimerkin.
”Me kerromme ihmisille, että naisillakin on oikeuksia. Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia”, muistuttaa Stella Achoki. Kuva: Meeri Koutaniemi
Achokin mukaan naisiin kohdistuva väkivalta jarruttaa kehitystä ja tulee kalliiksi. Peräti 45 prosenttia Kenian väestön terveystutkimukseen vuosina 2008-2009 osallistuneista naisista oli kokenut joko fyysistä, seksuaalista, taloudellista tai henkistä väkivaltaa.
”Väkivalta vie meitä taaksepäin. Se rajoittaa taloudellista kasvua, koska suurimman työvoiman tarjoavat naiset. Jos me vähennämme väkivaltaa, naisille jää enemmän aikaa rakentaa kotiaan, yhteisöään ja maataan.”
Achoki tietää, että kisii-yhteisön naiset ovat kovia tekemään töitä tienatakseen lastensa hyväksi. Silti vain harva onnistuu hankkimaan omaisuutta, kuten talon ja heidänkin ajatellaan toimivan epäkunnioittavasti aviomiehiään kohtaan ja rikkovan kulttuurin rajoja.
Naisten oikeus omistaa uhkasi vesittää Kenian perustuslain läpimenon vuonna 2010.
”Perustuslaki sallii antaa maata naisille. Monet äänestivät perustuslakia vastaan sen takia. Heidän mielestään naisten ei kuuluisi saada osuuttaan maasta, vaan mennä naimisiin. Siksi he myös lähettävät mieluummin pojan lukioon ja jättävät tytön kotiin. Näin poika saa lähtökohtaisesti paremman koulutuksen, työn ja tulot kuin tyttö.”
Naisten voimavaroja ei ole saatu vielä kunnolla käyttöön puutteellisen koulutuksen takia. Koulutus vahvistaa tyttöjen omanarvontuntoa. Kuva: Siru Aura.
Talous, valta ja väkivalta kietoutuvat yhteen, kun mies omistaa ja nainen hoitaa.
”Naisen vastuulla on hoitaa koti ja lapset, mutta kukaan ei arvosta sitä työtä, eikä se kelpaa maan bruttokansantuotteeseen.”
Myös naisen palkkatyö voi johtaa ristiriitoihin perheessä. Achoki kertoo esimerkin Kisiin teeviljelmiltä, joilla naiset työskentelevät. Työstä maksetaan kerran vuodessa bonusraha.
”Väkivalta ja riidat lisääntyvät silloin perheissä. Joku on valmis vaikka tappamaan vaimonsa sen takia. Bonusraha annetaan miehelle eikä hän aina tuokaan sitä kotiin vaan lähtee tuhlaamaan. Osa miehistä katoaa ja vaimot lähtevät etsimään heitä saadakseen rahaa lasten koulumaksuihin. Myös juopottelu lisääntyy. Joku tulee humalassa kotiin tappelemaan; toinen sammuu ja hänen rahansa varastetaan.
”Meidän täytyy tiedottaa ihmisille väkivallan vaikutuksista. Se on kohdennettava nuoremmille sukupolville, koska vanhemmat ovat hyväksyneet sen, miten he elävät. Tahdomme muuttaa nuorten asenteita niin, että he haluavat elää ilman väkivaltaa.”
”Jos annamme naisille samat mahdollisuudet koulutukseen kuin miehille, kasvamme todella nopeasti”, Stella Achoki vakuuttaa. Kuva: Siru Aura.
Achokin mukaan naisten voimavaroja ei ole saatu tarpeeksi käyttöön puutteellisen koulutuksen takia.
”Vähäinen koulutus heikentää myös tyttöjen omanarvontuntoa. He eivät vastaa työpaikkailmoituksiin, vaan jättävät häpeissään mahdollisuudet miehille ja pojille. Heillä ei ole itseluottamusta eikä varmuutta omista kyvyistään,” Achoki harmittelee, muttei tyydy siihen:
”Me kerromme ihmisille, että naisillakin on oikeuksia. Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Jos katkaiset naisen käden, siitä tulee verta. Jos miehen käsi katkaistaan, se on samanlaista verta, joka vuotaa.”
”Kun naisen taloudellinen tilanne paranee ja tulot kasvavat, lapset saavat koulutusta. Jos lapsi sairastuu, hän saa hoitoa. Lapset saavat ruokaa ja pysyvät kunnossa. Joten jos naisen toimeentulo paranee, se on siunaus koko perheelle.”
”Yhteisössä on naisia, jotka voisivat tehdä mitä vaan, jos he olisivat käyneet kouluja tai saisivat lisää koulutusta. He tekevät ja vaikuttavat paljon jo nyt. He voisivat kouluttaa yhteisöjä ja tukea monia prosesseja. Olen nähnyt, kuinka lesket ja eronneet naiset ovat onnistuneet pienen lainaringin ja tuen avulla kasvattamaan yritystään ja tulojaan niin, että he ovat lopulta rakentaneet talon ja saaneet lapsensa kouluun.”
Naisten muutosvoiman todistaminen saa Achokin pohtimaan:
”Mitä jos heille olisi annettu mahdollisuus koulutukseen? Minusta tuntuu, että jos naisten kapasiteettia vahvistettaisiin, jopa koko maa yltäisi aivan toiselle tasolle.”
Stella Achokin mukaan seksuaalinen väkivalta uhkaa liian montaa tyttöä ja naista Kisiissä.
”Seksuaalinen väkivalta kuten häpäisy ja raiskaus, myös avioliitoissa, on yleistä koko Keniassa. Väkivalta korostuu entisestään kisii-yhteisössä. Kulttuurimme aliarvostaa naisia. Meidät on kasvatettu ymmärtämään, että miehet ovat kaikki kaikessa. Tyttöjen sukuelinten silpomisperinne on olemassa vain naisten alentamiseksi. Naisen seksuaalisuuden halutaan olevan miehen kontrollin alainen. Miehen seksuaalista kanssakäymistä ei tarvitse kontrolloida.”
Achoki on huolissaan myös prostituution yleisyydestä Kisiissä.
”Täällä on nuoria, 12-16-vuotiaita tyttöjä, jotka ovat kaduilla miehiä varten. Väkivaltainen isä ajaa lapset pois kodista ja he tarvitsevat rahaa itsensä elättämiseen. Arviolta 7000 tyttöä on siinä mukana.”
(Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2017)
20.11.2024 Tuulia Perttula
23.10.2024 Heidi Suotsalo
10.10.2024 Tuulia Perttula
