fbpx
Yhteystiedot
16.05.2019 Ada Bergroth

Amaalin tarina – ”Olin sidottuna 15 päivää”

Lukuaika 5 min.

Amaalin sukuelimet silvottiin hänen ollessaan pikkutyttö. Hänen piti maata sidottuna paikoillaan päiväkausia, jotta ompeleet eivät repeäisi auki.

”Minut silvottiin 8-vuotiaana. Olin siihen aikaan toisella luokalla alakoulussa. Muistan sen todella hyvin. Se tapahtui aamulla. Ihmiset ottivat minut kiinni. Siellä oli silpoja valmiina minua varten. Hänen nimensä oli Ugasu. Hän oli tullut jostain Länsi-Hargeisasta. Olin iloisena leikkimässä sinä päivänä ja nautin elämästä. Mutta sitten he ottivat minut kiinni. Itkin”, muistelee Amaal Emil Ibrahim.

Amaal muistaa, että ympärileikkaaja oli tullut kylään tekemään ympärileikkauksia muille naisille, muttei hänelle. Amaalin äiti oli kuollut ja hän asui tuolloin enonsa luona.

”Enoni vaimo oli sanonut minun olevan hyvin vahva ja he päättivät lisätä minut ympärileikattavien listalle. Aiemmin sitä ei oltu suunniteltu tehtäväksi minulle”, Amaal kertaa.

Amaal muistaa silpomistoimeenpiteen edelleen hyvin.

”Voin pahoin ja itkin. Kun ympärileikkaaja teki operaatiota, kello oli kymmenen aamulla. Koulussa oli tauko ja muut oppilaat tulivat koulusta ja olivat lähelläni. Minä itkin kovasti. Kun hän teki operaatiota, jalkani sidottiin.”

Tapoihin kuuluu, että kun operaatio tehdään, ennen sitä ei syödä tai juoda paljoa päivään tai kahteen. Sen uskotaan vähentävän verenvuotoa.

Ympärileikkaus jouduttiin tekemään kahteen kertaan

Kului seitsemän tuntia ennenkuin Amaalin vointia tultiin ensimmäisen kerran katsomaan. Hän muistaa kellon olleen viisi iltapäivällä, kun hänen luokseen tultiin ensimmäisen kerran. Hän kuvailee tilannetta traagiseksi.

”Olin iloinen, ettei ympärileikkaaja tullut enää kolmatta kertaa.”

Seuraavana päivänä enon vaimo huomasi ompeleen kanssa ongelmia, marssi ympärileikkaajan kotiin ja käski ympärileikkaajaa uusimaan operaation.

”Minut ympärileikattiin kahdesti, koska ensimmäinen kerta ei onnistunut, vaan tikit pettivät virtsatessa. Pyörryin paineen takia.”

Amaal silvottiin uudestaan seuraavana päivänä.

”Minut sidottiin tiukasti ja huolella. Ei ollut nukutusta. Virtsa tuli hädin tuskin ulos ja se oli vaikeaa.”

Amaalille ei annettu tilanteessa lainkaan ruokaa tai juomaa. Koska hänet oli sidottu paikoilleen ja virtsa ei päässyt kunnolla ulos, aiheutti pakkautuva virtsa voimakkaan ja laajan tulehduksen.

”Olin sidottuna 15 päivää. Ympärileikkaaja vieraili paikalla joka toinen päivä. Hän tarkkaili, kuinka leikkaus oli onnistunut. Hän tunsi onnistuneensa hyvin, kun hän näki kuinka tiukka jäljestä tuli. Kaikista tiukimmat ovat parhaiten onnistuneimpia”, Amaal kertoo hiljaisella äänellä.

Sidottuna piti olla niin kauan että haavat olivat umpeutuneet. Amaal muistelee yhteisön ihmisten iloinneen siitä, että hänen jalkovälinsä oli niin suljettu.

”Olin iloinen, ettei ympärileikkaaja tullut kolmatta kertaa enää leikkaamaan minua.”

Kuukautisveri ei pääse ulos

Varttuessani aloin kohdata ympärileikkaamisesta aiheutuvia ongelmia.

”Kun kuukautiseni alkoivat 15-vuotiaana, veri ei päässyt normaalisti ulos.”

Amaal oli tuolloin kahdeksannella luokalla.

”Tunsin olevani kuin mies, käytin housuja ja kauluspaitoja koulussa. Verta tuli vain tippa, muttei kunnolla. Emätin oli täysin ummessa.”

Tilanne jatkui näin avioliittoon asti.

Haava avataan hääyönä uudelleen

Amaal pakeni muiden somalien kanssa Etiopiaan pakolaisleirille vuonna 1988. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1990 Amaal avioitui. Hän oli tuolloin 19-vuotias. Amaal kertoo pelänneensä avioliittoa hyvin paljon, sillä hän tiesi, mitä se tarkoittaa.

”Olin pakolaisleirillä, kun menin naimisiin. Silloin silpoja saapui uudelleen avaamaan paikat veitsellä”, Amaal kertaa kokemustaan hiljaisella äänellä.

Ympärileikkaajana toimi sama nainen, Ugasu, kuin lapsuudessa.

”Avaaminen oli vaikeaa ja kivuliasta, sillä se tapahtui ilman lääketieteellistä tekniikkaa tai apuvälineitä.”

“Kivunlievityksen ei uskota olevan hyväksi tulevalle vauvalle.”

”Sama nainen avasi minut veitsellä. Ilman lääkitystä tai kivunlievitystä. Ihmiset uskovat, että jos annetaan kivunlievitystä, se ei ole hyväksi tulevalle vauvalle”, Amaal kertoo.

Avaaminen oli osa hääseremoniaa.

”Ihmiset olivat todella ylpeitä ja iloisia. He juhlivat ulkopuolella. Minä piileksin sisällä ja itkin.”

Amaal uskoo, ettei kukaan olisi ollut iloinen, jos he olisivat vain tienneet kivuliaista ongelmista, joita hän kohtasi.

”Ihmiset eivät tienneet kivusta. Heidän mielestään tapahtui jotain hyvää”, Amaal kertoo.

Avausleikkaus aiheutti uuden tulehduksen

Amaal oli sairaana kaksi kuukautta häiden jälkeen.

”Puhdistin tulehtunutta aluetta suolavedellä, vaikka en tiennyt auttaako se.”

Suolavesi oli Amaalin mukaan ainoa mahdollinen lääke, sillä ei ollut mitään muutakaan.

”Ympärileikkaajan mukaan minun leikkaukseni onnistui parhaalla mahdollisella tavalla. Minulla oli kuulemma ikätovereihini nähden kaikista vähiten ongelmia.”

Hengenvaarallinen synnytys pakolaisleirillä

”Synnytin ensimmäisen lapseni pakolaisleirillä. Kaksi ympärileikkaajaa käyttivät veitsiä kiinniommeltujen ja jäljellä olevien osien avaamiseen.”

Toimenpide sattui ja oli vaarallista, sillä veitsi osui lapseen. Vauva selviytyi, koska veitsi naarmutti vain ihoa.

Synnytyksen jälkeen silpomiseen liittyvä kiinni ompeleminen kuuluisi tehdä uudelleen, mutta silloin Amaal kieltäytyi siitä, sillä muuten ongelmat olisivat jatkuneet.

Amaalin tyttäriä ei silvota

”Kulttuurissamme ihmetellään, miksi en ole ympärileikannut tyttöjäni. Sanotaan, että kun he menevät naimisiin, he eivät kelpaa aviomiehille. En halunnut kuunnella näitä ajatuksia. Olin jo päättänyt, etten tee sitä tyttärilleni”, Amaal toteaa ponnekkaasti.

Amaalin tytär Ayanle säästyy silpomisperinteeltä. Kuva: Siru Aura

Amaalin tytär Ayanle säästyy silpomisperinteeltä. Kuva: Siru Aura

Ensimmäisenä syntynyt tyttö on nyt 24-vuotias. Amaalilla on kaksitoista lasta, joista kuusi tyttöä ja neljä poikaa on elossa.

”Olen silpomista vastaan. Olemme koulutettuja, minä ja mieheni. Mieheni tiesi, mitä olin kokenut, ja hän oli surullinen sen takia. Hänkin on silpomista vastaan. Hän ei halunnut tyttärilleen samaa, mitä minä olin kokenut. Hän tuki minua.”

Kysyttäessä Amaalilta, selittikö kukaan hänelle lapsena syytä, miksi hänet silvotaan ja minkä vuoksi, Amaal toteaa, ettei mitään selitystä annettu.

”Kukaan ei sanonut miksi tämä teko piti tehdä. Se vain piti tehdä. Kenelläkään ei ollut mitään ymmärrystä, miksi niin tehtiin. Ympärileikkaaminen oli ainoa vaihtoehto.”

Amaal muistelee, että kun hän kävi lapsena koulua, siellä oli tyttöjä hyvin köyhistä perheistä, joilla ei ollut mitään hoitoa silpomisen komplikaatioihin.

”Heidän paikkansa tulehtuivat ja he kohtasivat ongelmia”, Amaal kertoo.

”Silpominen on täysin väärin”

”Olin jo tätä perinnettä vastaan, kun osallistuin sitä vastustaviin kampanjoihin. Nämä molemmat asiat vaikuttivat päätökseeni. Suurin vaikutus oli omilla kokemuksillani, mutta myös kampanjoilla ja yhteisön asioilla oli vaikutusta päätökseeni. Päätin, etten tee sitä tyttärilleni”, Amaal kertoo.

Amaal työskentelee nykyään koulussa ohjaajana 7.-8. -luokkalaisille somalioppilaille. Hän kertoo oppilaille silpomisperinteestä, kohtaamistaan terveysongelmista ja keskustelee aiheesta heidän kanssaan. Amaal myös kannustaa ja neuvoo muita äitejä säästämään tyttärensä silpomiselta. Hän puhuu aktiivisesti ja rohkeasti silpomista vastaan.

”En suosittele silpomista kenellekään. Se on täysin väärin. En usko siihen ollenkaan nykyään.”

Amaal haluaa vielä lopuksi kertoa, miten operaatiot käytännössä tehdään.

”Nuori tyttö otetaan kiinni väkisin. Ja kun operaatio tapahtuu, kaikki kylän naiset kerääntyvät ympärille katsomaan: ’Miksi sinä et sulje tuota reikää?’, ’Miksi et tee näin?’. Se on eräänlainen avoin keskustelu. Kaikki naiset tarjoavat ideoitaan. He keittävät teetä, istuvat ja käyvät keskustelua ympärileikkaamisesta operaation aikana. Ikinä ei voi tietää mihin päädytään”, Amaal kertoo puistatuksen vallassa.

Amaal haluaa kertoa oman tarinansa auttaakseen muita ja jotta perinne saadaan kitkettyä pois. Kuva: Siru Aura

Ympärileikkaajat vähenemässä

Ympärileikkaajien ammatti on onneksi kuitenkin katoamassa.

”Olen asunut täällä 15 vuotta. Alun perin kylässä oli viisi operoivaa ympärileikkaajaa. Nyt neljä heistä on kadonnut. Yksi on kontakteissa perheisiin ja vierailee heillä. Hän tekee

operaatioita naapurustossaan, mutta moni ihminen ei enää kuuntele häntä. Näyttää siltä, että hänkin tulee jonain päivänä katoamaan”, Amaal iloitsee.

”Nykyään ihmiset ovat ymmärtäneet ongelman. He ovat paljon halukkaampia muuttamaan tapojaan.”

(Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2016)

Auta lopettamaan silpominen.

Lahjoita nyt
Kirjoittaja